Huh, mikä kirja tää olikaan! Luin tän yheltä istumalta.
Alviina Alamestä ja Linda-Maria Roine (nykyään Raninen) kertovat kouluajoistaan. Molemmat olivat koulukiusattuja eli kouluväkivallan uhreja. Alametsä joutui myös kokemaan Jokelan koulusurman. Roine taas suunnitteli tekevänsä koulusurman, mutta ei onneksi koskaan toteuttanut sitä.
Kirja on koskettava. Alametsän kertomus kokemuksistaan Jokelan koulusurmassa oli kylmiä väreitä aiheuttava. Samaten Roineen kokemukset omilta kouluajoiltaan ja kun hän alkoi miettiä kostoa. Mää niin toivosin, että Suomessa saatais kouluväkivalta kitkettyä. Mutta se ei taida olla mahdollista niin kauan kuin Suomi on Euroopan kärkimaita lähisuhdeväkivallan suhteen. Väkivallan ja traumatisoitumisen kierre vaan jatkuu ja jatkuu.
Jotenkin en osaa tätä kirjaa muuten kuvailla. Tää oli aikamoinen kokemus! Kannattaa kyllä lukea!
Ps: Pride-lukuhaasteeseen kirja sopii, koska Alametsä on biseksuaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti