Nyt oli kyllä jännä kirja. Koko paketti leväytettiin auki, sanottiin ähäkutti ja sitten jätettiin lukija ihmettelemään. Elegian kans luettiin tää ja ihmeteltiin tarinan leviämistä kaikkiin ilmansuuntiin.
Takakansiteksti:
"In a country called ‘Town’, Su is found dead in an abandoned car. The suspected killer is presumed to come from the Saha Estates.
Town is a privatised country, controlled by a secretive organisation known as the Seven Premiers. It is a society clearly divided into the haves and have-nots and those who have the very least live on the Saha Estates. Among their number is Jin-Kyung, a young woman whose brother, Dok-yung, was in a relationship with Su and quickly becomes the police’s prime suspect. When Dok-yung disappears, Jin Ky-ung is determined to get to the bottom of things. On her quest to find the truth, though, she will uncover a reality far darker and crimes far greater than she could ever have imagined.
At once a dystopian mystery and devastating critique of how we live now, Saha lifts the lid on corruption, exploitation and government oppression, while, with deep humanity and compassion, showing us the lives of those who, through no fault of their own, suffer at the hand of brutal forces far beyond their control."
Tästä se homma lähtee leviään ja porukkaa tulvii ovista ja ikkunoista mukaan tarinaan. Kaikki kyllä liittyy jotenkin tohon Towniin ja/tai sen historiaan. Mutta silti. Liika on liikaa ja välillä tuntu, että karattiin tosta murhan selvittelystä ja Do-kyungin katoamisesta tuhansien kilometrien päähän. Välillä hypättiin siis 30 vuotta taaksepäin. Se hyvä tässä kirjassa oli, että Nam-Joo osaa kyllä napata lukijan mukaansa. Ihmiset oli mielenkiintoisia ja maailma erikoinen dystooppisuudessaan. Kaks kertaa lukiessa tipahin kärryiltä ja jouduin kysymään Elegialta, että mitä ihmettä tässä tapahtui ja miksi. Että kröhöm. Silti lukemisen arvoinen kirja ja ei harmita, että luin. Haluaisin lukea Nam-Joolta jotain muutakin testimielessä.
Lue Kim Jiyoung, Born 1984. Uskon, että se kolahtaa sinulle paremmin kuin tämä. Itse pidin siitä kovasti!
VastaaPoistaPitääpä lukea sekin!
Poista