Dodo on mun lukema eka säeromaani. Tykästyin tähän tyyliin todella paljon. Sopii mun suuhun ja kieleen ja mieleen todella hyvin tällaisen kirjan lukeminen.
Goodreadsista kirjan kuvaus:
"Dodo on nuorista kertova säeromaani, joka tihkuu vimmaa ja kesän loputonta valoa.
Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.
Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.
Iina: mikä muu vois mennä pieleen?
Elämä: hold my beer"
Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.
Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.
Iina: mikä muu vois mennä pieleen?
Elämä: hold my beer"
Mulla ei oo oikein sanoja kuvata tätä kirjaa. Se piti ahmia yhdeltä istumalta, vei niin mukanaan. Herätti paljon ajatuksia. Ihastutti.
Eräs kohta pysäytti kovasti kirjaa lukiessa:
Vihatekoja, tekovihoja
Älä vihaa ihmistä,
vihaa niiden tekoja.
Äiti sanoi mulle joskus niin
mutta mä vaan mietin,
että ilman ihmisiä
ei olis niitä tekoja.
Kirjassa oli muitakin hyviä oivalluksia, mutta tän kohdan tallensin ittelleni ylös.
Vaikka tää on nuortenkirja, tää on myös mahtavaa luettavaa meille aikuisille. Tää kirja on niitä, jotka pitää ite kokea. Mitkään sanat ei anna oikeutta Dodolle.
Ja mikä se Dodo oikein oli? Tämä lentävä ja raateleva paholainen? Kirjan loppu antaa yhden selityksen ja se on mielenkiintoinen. Meillä jokaisella on oma Dodomme, luulen.
Pidin kirjassa siitä, että siinä käsitellään polyamoriaa. En muista aiemmin lukeneeni yhtään kirjaa aiheesta tai jossa ois ees sivuttu sitä. Parhaillaan mulla on luvun alla Audre Lorden Zami ja se on toinen lukemani kirja, jossa sivutaan polyamoriaa.
Lopuksi voin vain sanoa, että kiitos J.S.Meresmaa, kun kirjoitit tämän kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti