Heine Bakkeid: Meren aaveet & Jane Harper: Selviytyjät

Dekkarit on taas ihanasti maistunu!

Heine Bakkeid: Meren aaveet

 Meren aaveet oli kiinnostava dekkari. Ei sitä nyt joka kerta tuu vastaan päähenkilöä, joka on poliisi ja just vapautunu vankilasta ja joka on kaiken lisäksi kipulääkekoukussa itsemurhayrityksestä syntyneen hermovaurion takia. Niin ja tietysti hänet on erotettu poliisista eli siihen työhön ei voi palata. Sinänsä Thorkild Aske on aika klassinen hahmo dekkarissa, ku monilla dekkareiden päähenkilöillä on joku päihdeongelma, mutta eroavaisuuksiaki toki on, ku ei päähenkilöt oo ikinä yks yhteen. 

Aske palkataan etsimään kadonnutta nuorta miestä ja hän matkaa pohjoiseen tutkimaan asiaa. Samalla hän kohtaa siskonsa ja tekee tiliä menneiden kanssa. Asken tutkimuksissa alkaa paljastua kaikenlaista ja lopulta häntä epäillään murhasta. Asiat etenee, kun hän karkaa sairaalasta ja tonkii lisää. Itse arvasin murhaajan vasta ihan lopussa! 

Sen verran mielenkiintoista ja pikkiriikkisen synkähköä menoa oli tarjolla, että varasin tän kirjasarjan seuraavanki osan.

Jane Harper: Selviytyjät

Tää dekkari nykäs mut mukaansa täysillä. Ahmaisin tän kahdessa päivässä. 

"Jane Harperin odotettu trilleriuutuus vie pieneen rannikkokaupunkiin Australian tuntemattomaan Tasmaniaan, jossa armoton meri on aina läsnä.

Kieran Elliottin elämä muuttui nuoruudessa kertaheitolla yhden harkitsemattoman teon seurauksena. Paluu vanhalle kotiseudulle Tasmanian rannikolle nostaa vanhan tragedian pintaan vuosien jälkeen. Kieran on yksi eloonjääneistä, mutta syyllisyys kulkee mukana jokaisella askeleella, ja perheen ja ystävien tapaaminen on tuskallista kaikille. Kun rannalta löytyy yllättäen naisen ruumis, painajainen palaa ja vaietut salaisuudet pyrkivät esille: haaksirikko, kadonnut tyttö, kysymykset joihin ei koskaan vastattu."

Tasmania, menneessä tapahtunut juttu, nykyhetki, jossa vauva ja avovaimo ja omalla isällä dementia jne. Oli semmonen sekotus asioita, että humpsis vaan ja sitä oli kirjan sisällä ja ei ois halunnu laskea kirjaa käsistään, muttaku pakko välillä nukkuaki. Lisäksi oli tosi kivaa, että Kieran huolehti vauvasta aika tasavertaisesti puolisonsa kanssa. Se kiinnitti huomiota hyvällä tavalla. 

Loppua kohden meno senkus kiihty. Murhaajaa en arvannu. Ei käyny edes mielessä lopulta, että kyseessä ois tää henkilö. Kivaa!

 

Todella ahmittava dekkari oli! Nautin siitä, ku nautin ahmia kirjaa.

Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä tykkäsit?