Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Oon tosisaan ihastunut nyt näihin Eeva Tenhusen dekkareihin! Nää on niin lepposia luettavia, juoni pitää otteessaan ja tunnelmaan ja miljööseen uppoaa. Kiitos, Ariel, näistä kirjoista, ku sun blogista ekan bongasin!

 Takakansiteksti:

"Keisariksi sanotun kuuluisan kirjailijan Erik Brennerin kuolemasta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun hänen poikansa morsian, nuori kirjallisuudenopiskelija, päättää valita keisarin tuotannon laudaturtyönsä aiheeksi. Hän saa kutsun Tuulensuuhun, Brennereiden kotikartanoon, ja suku ottaa hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.

Mutta ensi hetkestä lähtien tunnelmassa on jotakin levottomuutta herättävää. - Mistä johtui Erik Brennes nuoremman omituinen, avoimen vihamielinen käytös? Entä epäluuloinen katse Airin silmissä? Häivähtikö varjo Iina-tädin hallituilla kasvoilla, ja Jyrin synkkä tuijotus, oliko se pelkkää murrosikäisen raskasmielisyyttä?

"Hyvin omalaatuista joukkoa - ja pitävät lujasti yhtä", oli Kari sanonut morsiamelleen. Tämä piti kirjaimellisesti paikkansa - ja lähes kaikki olivat juonessa mukana."

 Kirjaa aloittaessa ihmettelin tota kantta. Että mikä idea tossa on? Tekstistä näkyy lähd ja tiehe. No, se selvisi kirjaa lukiessa. Kannen teksti on osa uhkauskirjettä, jonka päähenkilö Liisa saa kartanossa ollessaan. Liisa tosiaan sekaantuu tutkimaan kartanossa tapahtuneita kuolemantapauksia ja melkoisia tapauksia ovatkin. Ja mikä parasta, tässäkään kirjassa en arvannut murhaajaa! Se tuli mulle jotenkin yllätyksenä jostain syystä, vaikka murhaajan selvittyä se oli oikeastaan ihan loogista. 

Hauska juttu, että kun googlasin tätä kirjaa aloittaessani kirjottaan tätä tekstiä, niin vasta sitten tajusin, että tässä on samat henkilöt, kuin aiemmin lukemassani Tenhusen Mustat kalat- kirjassa. En muistanu yhtään! Enkä tajunnu sitä lukiessa! Sama päähenkilö Liisa ja hänen sulho Kari. Ja sama poliisi Martti Halla. En tajua, miten mun pää tälleen pätki tässä kohen. No, tosin mulla on jääny tosta Mustat kalat- kirjasta mieleen vaan miljöö ja tunnelma ja murhien selvittely, eikä henkilöt ollenkaan. Se ei vähentäny lukunautintoa millään tavalla siinä, eikä tässäkään kirjassa.

Voin suositella Tenhusen kirjoja! Nää on mielenkiintoisia ja voisi jopa sanoa, että hyvän mielen kirjoja, vaikka näissä murhia tapahtuukin.