Ompun Reader, why- blogista luin tästä runokirjasta ja tartuin tähän sitten itsekin.
En oikein tiedä, mitä sanoa tästä runokirjasta. Tää on ehkä semmonen, että tää pitää lukea ja kokea, ennemmin kuin lukea tästä. Tää oli paikoin elämys ja paikoin pudotteli kärryiltä. En välillä paljoakaan tajunnut tästä runokirjasta, mutta se ei millään lailla estäny mua nauttimasta tämän lukemisesta ja Kyyrösen sanojen asettelusta. Sen verran tää lopulta teki vaikutuksen, että mulla on jo kirjahyllyssä oottamassa seuraava Kyyrösen runokirja lukemistaan.
Runot ovat siitä ihania, ettei niitä ole pakko tajuta ja silti niistä voi nauttia ja antaa niiden viedä mennessään.
VastaaPoistaNiinpä! Ja määki oon sen ehkä iän myötä tajunnu.
Poista