Kuura Juntunen: Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään

Tämäpä olikin ihana kirja! Upposin tän maailmaan ja nautin siitä, että kirjan päähenkilöt olivat kaikki sateenkaarikansaa eli normaaleja ihmisiä.

Leeni, Helle, Caesar ja Julian

 

Kirjassa on neljä päähenkilöä:

Helle - muunsukupuolinen

Caesar - homo

Julian - transmies

Leeni - aseksuaali

Tarina kertoo heidän neljän ystävyydestä ja siitä, kuinka Helle kuoli. Täytyy sanoa, että lopussa kyllä vähä silmät meinas kostua. 

Kirjan ystävyyden kuvaus oli aika ihanaa. Miten he kohtelivat toisiaan, olivat toistensa puolella, auttoivat toisiaan ja kannattelivat toisiaan. Helle ja Caesar ovat kämppiksiä, Julian heillä paljon ja Leeni tutustuu heihin ja niin heistä kaikisa tulee ystäviä ja lopulta myös kämppiksiä Hellen ja Caesarin pieneen yksiöön, josta aikovat lopulta muuttaa isompaan asuntoon yhdessä virallisesti asumaan.

Lukiessa mietin, että oispa iteki ollu ton ikäsenä (n.16-17-vuotiaana) noinkin sinut itsensä kanssa, mitä nämä neljä tavalla tai toisella olivat. Toki Julian kamppaili oman transsukupuolisuutensa ja kehodysforian kanssa, Helle tajusi olevansa muunsukupuolinen ja tuli sen kanssa ulos, Caesar oli väkivaltaisessa suhteessa Salomon kanssa ja kipuili sen kanssa ja Leeni oli Leeni. Silti kaikki olivat omia ihania itsiään. Mää olin ton ikäsenä ihan hukassa ja kamppailin jatkuvan pahan olon eli ahdistuksen kanssa. Siksikin oli nautinto lukea näistä nuorista. Että kipuilua on kaikilla ja pahaa oloa ja silti voi olla paljon myös kaunista ja ihanaa elämässä.

Kerrassaan ihana kirja, vaikka loppu oli aika surullinen.