Tätä duologiaa en ookaan lukenut sitten lapsuuden. Oli ihan hauskaa lukea tää uudelleen!
Kirjojen päähenkilö on Rose, joka orvoksi tultuaan joutuu Alec-sedän holhoukseen ja muuttaa Tätilään, jossa Alec asuu tätien kanssa. Rose kohtaa 7 poikapuolista serkkuaan ja kirjat kertovat oikeastaan heidän kaikkien tarinaa, vaikka Rose onkin pääosassa.
Ekassa kirjassa Kahdeksan serkusta (suomentanut Ville Hynynen) käydään Rosen elämää läpi siihen asti, että hän on jotain 15-16-vuotias. Monenlaisia kommelluksia on ja sopeutumista niin erilaiseen elämään, kuin mitä se aiemmin oli.
Ekan ja tokan kirjan välissä on useampi vuosi, oisko jotain 5 vuotta. Toisen kirjan Kun ruusu puhkeaa (suomentanut Alli Wiherheimo) alussa Rose palaa maailmanympärysmatkalta ja yrittää sujahtaa seurapiireihin ja muutenkin totutella aikuiseen elämään. Myös rakkausrintalle tulee vipinää. Monenlaista sattuu tässäkin kirjassa!
Näin aikuisena tässä kirjassa huomas semmosiakin asioita, mitä en muista lapsuudesta. Kuten rasismi. Se tuli kyllä selkeästi esiin, kun yksi Rosen serkuista haluaa avioitua Feben kanssa, joka on poc. Samoin myös Mac-sedän kiinalaisten kauppakumppaneiden kohdalla rasismi tulee esiin.
Muistan lapsena tykänneeni näistä. Nyt nämä oli vähän tylsähköjä ja osin saarnaavia sekä täynnä misogyniaa. En usko, että luen näitä enää uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti