Nainen junassa

Viimein minäkin tartuin tähän niin hypetettyyn Paula Hawkinsiin kirjaan Nainen junassa.

Oliko kirja hypetyksen arvoinen? No oli! Vei kyllä niin mennessään. Pidän kirjoissa tästä tyylistä, että välillä kertoja vaihtuu. Tässä kirjassa ainut vähän ärsyttävä asia oli, että aika välillä vaihtui. Piti koittaa olla tarkkana, että oliko nyt vuosi 2012 vai 2013, vaikka ne selkeästi kyllä lukujen alussa ilmoitettiinkin.

Juonen idea on minusta loistava. Kyllähän sitä tulee seurattua maisemia, kun liikkuu julkisilla ja saattaa huomata kaikenlaista. Varsinkin, jos kulkee aina samaan aikaan samaa reittiä. Päähenkilö Rachel oli minusta symppis muisti- ja alkoholiongelmineen. Muut henkilöt eivät olleet niinkään minun mieleeni.

Parasta kirjassa oli se, etten osannut arvata murhaajaa. Se tuli osittain yllätyksenä. Vaikka pakko sanoa, että toisaalta ärsytti paljon se, kuka paljastui murhaajaksi. Vaan siitäpä sen näkee, että moni kakku päältä kaunis! Ihminen voi olla niin ihana pinnaltaan ja onkin sitten aivan kamala oikeasti. Loppu oli myös tosi plääh. Se oli ainut huono asia koko kirjassa.

Ajattelin lukea Hawkinsin kirjoittaman toisen kirjan. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin tämä esikoinenkin!