Tämä on toinen mummuni kirjoittama kirja. Tää ei ollu ollenkaan niin hyvä ku aiempi elämänkerrallinen kirja Orvon tytön koti-ikävä.
Kotirannassa seurataan kahden lapsen elämänkaarta alakoululaisista isovanhemmiksi asti. Lisäksi kirjassa on uskonnollista paatosta, koska mummuni oli vanhoillislestadiolainen. Sen paatoksen takia kirja tökki mulla. Muuten tarina oli oikein mukava ja nopea lukeakin. Tunnistin kirjasta paikoin otteita mummun ja lastensa ja lastenlastensa elämästä ja siksi kirja on myös muistelma. Eli kaiken kaikkiaan kiva kirja, jos uskonnollinen paatos ei häiritse lukuiloa.
Onpa ihana, että sinulla on mummusi kirjoja muistona!
VastaaPoistaNiin on! <3
PoistaTäytyy tunnustaa, että uskonnolliset paatokset eivät kiinnosta yhtään. Olen kasvanut vanhoillislestadiolaisten keskellä: isovanhemmat, naapurit, kummit, leikkikaverit jne. Veljeni on jopa naimisissa vanhoillislestadiolaisen kanssa. Tykkään käydä tosi vanhoissa kirkoissa. Kirkkotaide ja historia kiinnostavat. Tänä kesänä kiertelin Rymättylän kirkon pihamaalla katselemassa vanhoja hautoja. Pyhän Jacobin kirkko on rakennettu 1510-luvulla. Hieno kivikirkko.
VastaaPoistaKiva, että sinulla on muistoja mummustasi.
Ei ne paatokset kiinnosta muakaan. Ne on kamalia!
PoistaOn sentäs jotain muistoja mummusta! <3