Kauan meni, että pääsin viimein lukemaan tätä kirjaa ja tää oliki sitten aivan 5/5! Huh ja wau! Upposin veteen kirjan mukana.
Kirja lähtee siitä, kun Eeva palaa kuolemaa tekevään kotikyläänsä, aikeinaan kohdata äitinsä ja muut kyläläiset. Hän saa tietää äitinsä kuolleen viikko sitten. Ja kylän läpi menevä joki on tyhjentynyt kaloista. Siitä lähtee kerimään tarina auki. Mitä Eeva on joutunut kokemaan, mitä hän oikein meinaa nyt tehdä. Huh ja wau! Upposin tarinaan. Se toi niin vähäeleisesti kaiken esiin. Ja kirjan loppu. Mitä ihmettä? En ihan osannut odottaa tuollaista. Nautin lukea tätä vienosti kirvelevää tarinaa, jossa suru, kosto ja traumat sekoittuvat ja lopputulos on hyvinkin vetinen. Wau. Heikkilä osannu kirjoittaa niin hienosti kaiken esiin. Todellakin haluan lukea hänen toisen kirjansa Hiljainen vieras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti