Tässä kasa erilaisia kirjoja, joiden lukemiseen voi upota:
Marcela Serrano: Näkemiin, pikku naiset
suomentanut Sanna Pernu
Näkemiin, pikku naiset oli hyvä ja ristiriitainen kirja. Tarina itsessään vei mut mennessään ja oli kiinnostava. Kuitenkin siinä tarinassa oli sellaisia elementtejä, joita spoilaamisen vuoksi en tässä kuitenkaan paljasta ja jotka omalla kohdallani jonkin verran lässäyttivät tarinan ja varsinkin kirjan lopun. Kieltämättä tuli vähän turhautunut olokin lukiessa. Toisaalta on mielestäni rohkeaa kirjoittaa tollaisesta aiheesta, joka on tabu. Silti, jos olisin tiennyt aiheen, en olisi lukenut tätä kirjaa.
Toisaalta taas henkilöhahmot eli serkukset olivat mahtavan erilaisia ihmisiä ja heillä omat ja kiinnostavat tarinansa. Se kantoi kirjan läpi. Henkilöhahmot mukailevat Louisa May Alcottin Pikku naisia- kirjan henkilöhahmoja ja siitä on tämän kirjan nimikin. Nieves, Ada, Luz ja Lola. Kukin heistä vahtaa yhtä pikku naista, Megiä, Jota, Bethiä ja Amyä. Serkukset syntyvät Chilessä ja elävät läpi Chilen sotilasjuntan sortovuodet. Kasvavat ja aikuistuvat ja kohtaavat taas 2000-luvun alussa, jolloin salaisuudet tulevat julki. Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä kirja, tarina kulki eteenpäin ja serkusten elämä sai sivut kääntyilemään kirjan loppuun asti kaikesta huolimatta. Ei harmita, että luin tämän!
Alice Oseman: Loveless
Tää on tarina Georgiasta, joka ei oo koskaan ollu rakastunut, koskaan suudellut ketään tai koskaan ollu ihastunut kehenkään. Mikä hänessä on vialla? Tää on kasvutarina. Tarina siitä, kuinka Georgia tajuaa olevansa aseksuaali, mitä tapahtuu ennen sitä kun hän yrittää olla "normaali" ja kuinka hän lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tää on kasvutarinan lisäksi myös tarina ystävyydestä. Ja hieno sellainen! Ihanasti kirja upotti mut sivuilleen. Jotenkin ihanaa lukea tällaisia tarinoita, joita oisin kaivannut luettavaksi silloin kun olin itse teini. Onneksi ei oo myöhäistä lukea näitä nyt!
Ps: Minusta on tullut Alice Oseman- fani.
Katie Kitamura: A separation
Tää kirja oli todellinen löytö!
Elegian kanssa luettiin tämä yhdessä meidän lukupiirissä ja tämä kirja aiheutti myös paljon keskustelua. Kirjassa on nimetön päähenkilö, joka saa puhelun (ex-)anopiltaan. Anoppi haluaa hänen lähtevän etsimään poikaansa, johon anoppi ei saa yhteyttä. Anopin tietämättä he ovat eronneet puoli vuotta sitten ja päähenkilö ei ole sen jälkeen nähnyt kadonnutta Christopheria. Etsintäreissun suunta on Kreikka, jonne C on lähtenyt tekemään tutkimusmatkaa.
Kirjan tarina on todella hienovireinen. Kitamuran kerronta on eleetöntä ja kaikki kerronan rönsytkin ovat tyylillä tehty. Pikkuhiljaa C:n kohtalo aukeaa Kreikassa. Tarina on suorastaan intensiivinen, mutta lopulta itse tarinan loppu jää aika irtonaiseksi kaikkeen muuhun verrattuna.
Sen tämä kirja teki, että haluan ehdottomasti lukea lisää Kitamuraa.
Ps: Just huomasin, että meijän kirjastoon on tullut häneltä uusi kirja, Intimacies! Se pitää saada käsiin.
Elizabeth Acevedo: Runoilija X
suomentanut Leena Ojalatva
Tää olikin kirja, jonka luin yhdeltä istumalta! Xiomaran tarina nykäisi otteeseensa ja kaksi tuntia vain ahmin tätä kirjaa. Kirjan eniten ärsyttävin henkilö oli ehdottomasti Xiomaran äiti. Hän on tyyppiä "asiat on näin niinku sanon ja piste". Huokaus, miten raivostuttavaa! Samoin se tiukka uskonnollisuus, mikä äidille on tärkeää. Xiomaran kamppailu oman äänensä ja mielipiteidensä kuuluviin saamisen kanssa oli samaistuttavaa. Onneksi hän saa tukea, esim. opettajaltaan, joka kannustaa häntä lavarunouden pariin. Lopputaistelu äidin kanssa oli raastava, huh hei mitä ahdistusta ja vihan tunteita mulla heräs X:n äitiä kohtaan. Miten voikin tehdä niin epäreilusti ja väärin toista kohtaan? Hieman vain eläydyin tarinaan ja samaistuin Xiomaraan.
Tää säeromaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Tällaisia kirjoja tullut luettua kesän aikana. Ootko lukenut mitään näistä?
Ei ole tullut luettua mitään noista, osasta olen kyllä kuullut aiemmin. :)
VastaaPoistaNiihän se välillä on.
Poista