04 maaliskuuta, 2022

Hideo Yokoyama: 64

Tää dekkari yllätti mut melkoisen hyvin! Ajattelin ennakkotietojen perusteella, että onkohan tää kuin raskasta luettavaa, ku tässä kuuleman perusteella on poliisihierarkian yms. kuvausta. 



 

No onhan tässä sitä hierarkian ja organisaation kuvausta ihan tarpeisiin asti. Mutta! Tää tiiliskivi on ihan mahtava kirja! Vaikka päähenkilö Mikami on kaikkitietävyydessään välillä todella ärsyttävä niin silti tykästyin todella paljon kirjan tunnelmaan, jopa niihin hierarkioiden kuvauksiin, juonen etenemiseen välillä menneessä käyden jne. Haluaisin tälle kirjalle jatkoa ainakin toisen tiiliskiven verran.

Juoni on yksinkertaisesti tämä: 
"Viisi piinallisen pitkää päivää tammikuussa 1989. Seitsemänvuotiaan japanilaistytön vanhemmat kuuntelevat heidän tyttärensä kidnappaajan vaatimuksia. Kaappaajan henkilöllisyys ei selviä heille koskaan. He eivät enää ikinä näe tytärtään. Seuraavan neljäntoista vuoden aikana saadaan jatkuvasti kuunnella poliisin anteeksipyyntöjä. Mutta ihmiset eivät voi unohtaa kaappauksen tutkintaa ja poliisin täydellistä epäonnistumista tapauksessa, joka tulee tunnetuksi nimellä 64.

64-tapauksen arpia kantavan poliisin Yoshinobu Mikamin oma tytär katoaa jälkiä jättämättä. Epätoivoinen Mikami palaa tutkimuksissaan häntä neljätoista vuotta piinanneen kidnappauksen vaiheisiin ja törmää hälyttävään yksityiskohtaan, jota kukaan ei kaappauksen tapahtuessa huomannut. Tutkiessaan yksityiskohtaa tarkemmin Mikami löytää jotain, minkä varjelemiseksi hänen kollegansa ovat valmiita uhraamaan uransa ja jopa henkensä. Jotain, minkä ei koskaan olisi pitänyt tapahtua."

Mää upposin tän kirjan maailmaan ja nautin tän lukemisesta todella paljon. Nautin niin paljon, että annoin tälle viisi tähteä GoodReadsissa. Ja voi että haluaisin päästä lukemaan Mikamin elämästä lisää. Hänen tyttärensä katoaminen jäi auki, hänen uransa suunta jäi auki. Niin moni asia jäi auki, että pikkusen jäi kaiveleen se.

2 kommenttia: