Neil Gaiman: Unohdetut jumalat

Spefi-lukupiirin vuoden eka kirja oli tää. Siis mulle, kun mulla jäi Margaret Atwoodin Oryx&Crake kesken, kun se oli niin tylsä.

Lämpenin vähän hitaammin tälle kirjalle, vaikka juoni vei aika heti mennessään. Päähenkilö Shadow oli aika jännä tyyppi, viilipyttymäinen ja jotenkin hyväksyi kaiken yllättävänkin tapahtuvaksi. Hän pääsee vankilasta ja hänen vaimonsa kuolee, hän haluaa pysyä erossa hankaluuksista, mutta päätyy oudon herra Wednesdayn apulaiseksi ja sitä myötä sotkeentuu vanhojen ja uusien jumalien sekasortoon ja välien selvittelyyn ja kaiken huipuksi hänen vaimonsa ilmestyy kummituksena Shadowin luo. Shadow saa myös itsestään selville ihan uusia asioita. 

Kirja oli kyllä ihan lukemisen arvoinen. Aikamoinen tarina. Olisin varmasti saanut tästä kirjasta paljon enemmän irti, jos olisin jaksanut googlata, että mikä jumala kukin on. Mutta en jaksanu ja se kyllä jonkin verran vaikutti lukumukavuuteen. Olis hyvä, ku olis joku tiedosto rinnalla, josta vois tsekata kaikki jumalat vaikka siinä järjestyksessä, missä ne tässä kirjassa esiinty sivuinumeroineen kaikkineen. Osan kyllä tunnisti tai ne kerrottiin kirjassa, mutta aika paljon mulla jäi pimentoon. Uudet jumalat oli suht helppo tajuta, esim. internetti, uutiset, some jne.

Semmonen kirja tää on. Nyt jälkeenpäin jääny tästä aika hämärä fiilis. Jos joskus luen tän uudelleen, niin sillä kerralla kyllä googlaan jumalat.