Kaksi ihanaa lasten ja nuorten kirjaa.
Lupita Nyong'o & Vashti Harrison: Sulwe
Tää oli suloinen kirja siitä, kun on erilainen ku muut jollain tavalla ja haluaa olla samanlainen. Miten itsensä voisi hyväksyä sellaisena kuin on?
Sulwella on tummempi iho kuin muilla perheenjäsenillään. Tai kellään koulussa. Sulwe kipuilee asian kanssa ja puhuu yöllä tähdille siitä. Tähdet auttavat häntä.
Pidin kovasti tästä. Tarina on hyvä ja toki lapsentasoinen. Harrisonin kuvitus oli kaunista.
Justina Ireland: Ophie's ghosts
äänilukija Bahni Turpin
Tämä taas oli todella ihana kirja! Välillä melkein kyyneleet silmissä kuuntelin tätä!
"In 1920s Georgia, 12-year-old Ophelia Harrison, who is Black, learns that she can see ghosts when her father, killed hours earlier by a white lynch mob, wakes Ophie in the middle of the night to save her and her mother from the same fate. After relocating to Pittsburgh to live with her father’s family, Ophie must leave school and work alongside her mother at the opulent Daffodil Manor, owned by the Caruthers family, white, pro-slavery Southerners from Virginia. There, Ophie sees more ghosts than ever, soon learning of her family’s legacy of helping sometimes-dangerous haints with unfinished business move on. Her fascination with Clara, the old home’s most beautiful ghost, draws Ophie into a mystery that reveals the human cost of systemic racism across America and the price routinely paid by those attempting to defy it. In her middle grade debut, Ireland (Dread Nation) deftly balances historical detail and atmosphere, capturing the essence of the centuries-enduring racism that oppresses through actions large and small. Ophie makes a brave, dynamic main character: scared, grieving, and compassionate, while also deeply aware that she deserves more than a racist society permits her. Ages 8–12."
Joku tässä kosketti mua todella paljon, ehkä se miten samaistuttava Ophien pään sisältö oli ja millainen ihminen hän oli. Kaikki nuo rajut tapahtumat ja mitä sen jälkeen tapahtui. Miten sitkeä Ophie on ja etsii vastauksia kysymyksiinsä. Välillä tuntu, etten millään malta lopettaa tämän kuuntelemista. Upposin niin tähän tarinaan. Lisäksi tuo äänikirjalukija oli just soppeli tähän kirjaan eläytymisillään.
Tarina ja mikä kaiken takana oli tuolla Daffodil Manorissa oli myös sopivan jännittävä. Loppu oli kyllä vähän odottamaton kaiken lisäksi. Ois kivaa, jos Ophien tarinaa sais lukea/kuunnella vielä lisää.
