Carmen Maria Machado: Kahdeksan puraisua

 Olipas nämä novelleja! Ihan mahtavia ja häiritseviä!

En edes tiedä, että miten tätä novellikokoelmaa pitäis kuvata. Nää oli ihania, nää oli mahtavia, nää oli häiritseviä, nää pisti miettimään. Nää loi ajatuskuvioita ja mielleyhtymiä. Osa oli himpun verran pelottavia. Kuten novelli siitä, kun naiset saivat oudon taudin, jonka takia he alkoivat muuttua läpinäkyviksi, kunnes katosivat kokonaan. Tai novelli, jossa aviomies vonkuu koko pitkän parisuhteen ajan, että saisi avata vaimon kaulanauhan ja kun hän viimein tekee sen, mitä tapahtuukaan. Se etenkin pisti miettimään erilaisia väsytystaisteluja, joissa nainen lopulta sanoo kyllä, vaikka ei oikeasti haluaisi sanoa sitä ja jonka seuraukset ovat novellissa tapahtuneen kaltaisia. Entäs sitten novelli, jossa nainen suostuu syömään vain kahdeksan suupalaa laihuuden takia. Kuinka epäterveellistä se on, kuinka hirveää kehon rääkkäämistä ja vain ns. terveyden takia. Ja mihin tämä novelli sitten päättyikään! En ihan odottanut.

Kaikkea tällaista ja pikkuisen lisää löytyy näiden kansien välistä. Tästä tuli myös mieleen viime vuonna lukemani Karoliina Heinolan novellikokoelma Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita.