31 heinäkuuta, 2023

Klassikkohaaste: Marjatta Kurenniemi & Kaija Pakkanen: Kaksi kukkopilliä

Oksan hyllyltä- blogissa haastettiin mukaan lukemaan klassikoita ja innokkaasti jo, öö, kolmatta (hups, neljättäpäs) kertaa lähdin mukaan!

Aiemmin haasteeseen lukemani klassikot:



Puu

Oli lintu ja pieni laulu
ja pihalla pieni puu.
Tuli siitä linnunlaulu
ja linnunlaulupuu.

KP


Miksi

Miksi ruoho pihasta leikataan,
kun apila aukoo nuppujaan?

Miksi toisia kukkia kylvetään
ja toisia irti nyhdetään?

Miksi sateella poutaa rukoillaan
ja poudalla satetta parutaan?

Miksi pukki ei saavu jokaisen luo,
vaan toisten lahjoitta jäädä suo?

Miksi aina on asiat väärin päin,
oli maailma sitten niin tai näin?

KP



Oon lukenu tätä lapsena, jotain 30 vuotta sitten. Muistan näitä loruja, esim. tuo kuvassa oleva Hatsepsutin hovikissa. Muistan myös Maija Karman hauskaa kuvitusta. Lapsena tuli luettua tätä paljonkin. Ja tää on vanha! Tää on julkaistu 1968! Aika klassikko. Moni on tätä varmasti lapsena lukenu. Ja ehkä tätä vieläkin luetaan lapsille? 

Tästä tuli mieleen sekin, kun mua ja sisaruksiani hoiti kotona vanhempiemme ollessa töissä eräs Merja ja hänellä oli lorupussi. Sieltä sitten vuorotellen otettiin kortteja ja luettiin ja leikittiin niitä loruja. Ihana lapsuusmuisto! Ihanaa, että törmäsin tähän lorukirjaan! Rupes soimaan päässä Leipuri Hiiva, asui Kumputiellä...

29 heinäkuuta, 2023

Elokuinen kesälukumaraton 4.-6.8.2023

 Koska tänä kesänä ei oo ollu yhtään lukumaratonia, kuten Ja kaikkea muuta- blogin Minna huomautti, niin päätin pykätä sellaisen pystyyn. Lukumaratonia oon iteki kaivannu!




Lukumaratonin säännöt:


- Kaikki 24 tunnin tai jos haluat niin 48 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).

- Maratoonaamisen voi aloittaa perjantaina 4.8. ja sitä voi jatkaa sunnuntaihin 6.8. (esim. lauantaista klo 17.00 sunnuntaihin klo 17.00) oman valinnan mukaan.

- Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.

- Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Voit esimerkiksi kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi lasketaan luettu sivumäärä/kuunneltu minuuttimäärä ja kirjataan ylös luetut/kuunnellut kirjat sekä tehdään koontipostaus ja linkitetään se tässä blogissa 7.8. julkaistavan postauksen kommenttikenttään.

- Voit osallistua myös ilman blogia ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut/kuunnellut kirjat ja sivu/minuuttimäärät 7.8. ilmestyvän koontipostauksen kommenteissa.


 Tervetuloa mukaan maratoonaamaan!

28 heinäkuuta, 2023

Mid-Year Book Freak Out tag 2023

 Unelmien aika- blogissa oli tällanen kiva haaste, jonka päätin tehä. Vastaukset siis kirjoista, jotka oon lukenu vuoden ensimmäisen puoliskon aikana.


Tammikuussa kävin kirjastoautolla pienen jäälohikäärme Kinoksen kanssa.


1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

En osaa sanoa vaan yhtä, joten siksi vastaan 13:

Sarjakuvista Sari Sariolan Tiedän olevani ylipainoinen ja Pii Anttosen Piin seikkailut cismaailmassa
Lasten kirjoista Linda Bondestamin Elämäni pohjalla
Nuorten kirjoista Annukka Salaman Ripley
Leivonta- ja kirjallisuuskirjoista Anna Pölkin Kakkuja salaisesta puutarhasta
Tietokirjoista Stefano Mancuson Kasvien tasavalta
Runokirjoista Kiira Korven Hyppää vaan!
Scifi-/Fantasiakirjoista Andy Weirin Operaatio Ave Maria sekä TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä
Dekkareista Jane Harperin Selviytyjät
Muistelmista Alviina Alametsän ja Linda-Maria Roineen Koulumustelmat
Esseekokoelmista Carmen Baltzarin ja Aurora Lemman toimittama Ohi
Novellikokoelmista J.S.Meresmaan toimittama Tinarinnat


2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Satu Rämön Rósa ja Björk


Helmikuussa oli upeita kelejä.


3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea.

Liina Putkosen Unohdettujen unelmien kirjasto


4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Ainakin Satu Rämön Jakobia ja Joël Dickerin Alaska Sandersin tapausta.


Maaliskuussa käytiin hiihtolomalla Dinosauriassa.


5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Helvi Hämäläisen Sukupolveni unta, joka on Finlandia-palkittu ja mää en vaan tajunnu.


6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

Victoria Belimin Punaiset seireenit. En osannu oottaa, että se onkin tositarina, eli Belimin oman suvun tarina. Olin ajatellu sen olevan vaan keksitty tarina.


Huhtikuussa sairastin toisen kerran koronan.


7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Satu Rämö tällä toisella dekkarillaan nousi lemppareihin.


8. Kuka on uusin lempihahmosi?

Kati Hiekkapellon dekkarisarjan Anna Fekete.


Toukokuussa kävin kummityttöni kanssa leffassa ja matkalla leffaan oli tämmönen taivaalla.


9. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Lähellä oli Ilkka Auerin Hornantuli.


10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi?

Pii Anttosen Piin seikkailut cismaailmassa sai nauramaan ääneen.
Enheduannan runokirja sai iloiseksi, koska luin maailman ensimmäisen kirjailijan kirjaa ja se vieläpä 4000 vuoden takaa ja naisen kirjoittama.


Kesäkuussa kävin suklaakahvilassa Jennyn kanssa!


11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?

Ostin serkulleni yo-lahjaksi Anna Pölkin Kakkuja salaisesta puutarhasta.


12. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?

Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku.


Heinäkuussa kävin kattoon Barbie-elokuvan. Tykkäsin!


Näitä vastauksia oli kivaa miettiä. Vähän sopivaa päänvaivaa aamuun.

27 heinäkuuta, 2023

Sarjakuvia tytöistä ja naisista

Sarjakuvia tulee aika tasaiseen tahtiin luettua. Tässäpä taas kolme lukemaani!



Deborah Ellis: The Breadwinner

Breadwinner kertoo tarinan Afganistanista. 11-vuotias Parvana asuu perheineen siellä. Kun isä joutuu vankilaan ja naiset eivät saa mennä kodin ulkopuolelle, Parvana joutuu naamioitumaan pojaksi, että saa hankittua ruokaa perheelle. Lisäksi hän yrittää saada selville isän olinpaikan ja sitä kautta auttaa häntä karkaamaan vankilasta, että perhe selviäisi. Tämä on tarina tästä kaikesta. Oli kyllä aikamoinen! 

Tämä on ilmeisesti trilogian/sarjan aloitusosa. Haluan saada käsiini muutkin osat!

Shelley Tanaka tehnyt tarinasta tän sarjakuvan.




Yamada Murasaki: Talk to my back
kääntäjä Ryan Holmberg

Talko to my back kertoo japanilaisen kotiäidin elämästä 1980-luvulla. Tää oli mielenkiintoinen! Minkälaista on olla yksin vastuussa kodista ja lapsista, kun mies tekee pitkää päivää ja kotona on aina ne samat hommat ja Chiharulla on myös tylsää. Murasaki tehny hyvän sarjakuvan tästä, vaikka aihe sinänsä on aika tylsä, ainakin minulle.




Jadzia Axelrod & Jess Taylor: Galaxy: The prettiest star

Tää on tarina kruununperillisestä, joka on sijoitettu Maahan turvaan ja hänen elämästään siellä. Taylor on joutunut ottamaan ihmisen muodon, samaten kuin hänen turvamiehensä ja he esittävät perhettä. Taylor on myös ruennut tajuamaan, ettei hän ole sitä sukupuolta jota esittää eli poika. Taylor on tyttö! Taylor ystävystyy Katin kanssa ja yhdessä he seikkailevat ja aiheuttavat harmaita hiuksia Taylorin turvamiehille. Ja Taylor haluaa vain olla oma itsensä.

Tarina oli mielenkiintoinen ja kuvituksesta tykkäsin.


Semmonen sekalainen setti oli tää postaus. Sarjakuvia ihan eri aiheista ja eri vaiheista elämää.

26 heinäkuuta, 2023

Minä lähden, vähän itken vain - Azerbaidžanilaisten naisrunoilijoiden antologia

Törmäsin mielenkiintoiseen runoantologiaan. En oo tietääkseni aiemmin lukenu azerbaidžanilaisia runoilijoita, joten tartuin tähän innoissaan.


Runoilijat:
Mehseti Gandjevi (11.-12. vuosisata)
Razija Gandjevi (12.-13. vuosisata)
Agabeim Aga Agabadji (1789-1832)
Heiran Hanum (1790-1860)
Ashug Peri (1811-1847)
Hurshidbanu Natavan (1832-1897)
Ashug Basti (1836-1936)
Fatma Hanum Kamina (1840-1898)
Nigar Rafibeili (1913-1981)
Mirvarid Dilbazi (1912-2001)
Madina Gulgun (1926-1991)
Dinara Karakmazli (1948-)
Elizaveta Kasumova (1952-)
Sona Velieva (1962-)
Alina Talibova (1967-)
Leila Hanum Alieva (1984-)

Suom. ja toim. Taira Djafarova
suom. Hannu Mäkelä antologian viimeisen runoilijan runoissa Djafarovan kanssa




Muutama makupala:

Tää runo nauratti mua. Tähän keittiörunoihin kuului kuusi runoa.

Nigar Rafibeili
Keittiörunot

1

Jos en olisi äiti enkä vaimo,
pakenisin kattiloiden, ruukkujen
ja liemikauhujen maailmaa,
keittiöastioiden maailmaa,
matkani veisi
tuulisen meren aavalle,
käryn maailmasta
ihmeiden maailmaan.
Meren rannalla,
korkeilla kallioilla
olisin kohdannut aamunkoiton
ja hengittäisin tuoretta ja suolaista tuulta.
Voi, jos meren kanssa jäisimme kahden kesken,
avaisin rintani vaellustuulelle
ja keksisin, pisara pisaralta,
surullisia lauluja
Apšeronin kukkiville puutarhoille.
Lihapullamaailma, olet minulle niin ikävä,
koska olen vielä runoilija!


Tämä runo kosketti.

Leila Hanum Alieva 
Luonto

Vaikka ihminen mitä saisi aikaan
luonnon veroista ei milloinkaan.
Ei löydy sellaisia varoja tai voimia
joilla ihmissydän voisi toimia.

Vaikka ihminen mitä saisi aikaan:
sotaan kelpaavia tuhoaseita ja laivoja
ei hän silti taida tietää lainkaan
kuinka luoda eläviä aivoja.

Olkoon kyseessä puu tai joka lehti sen,
tai muurahaisista tuo vähäisin.
Huomaa: myös ne vanhenevat hengitellen,
että elämä on tärkein niillekin!

Luontoa tapamme ja unohdamme
että juuri se on raskain synneistä.
Vähänpä me ihmisparat ymmärrämme
mitä seuraa töistä pimeistä.

Tuhota kaikki, oi se on niin helppoa.
Rakentaa uudestaan taas hyvin vaikeaa.
Loukkauksia, teeskentelyä tai valheita
anteeksi ei anna kidutettu maa.

Pysähtykää ihmiset, odottakaa hetki!
Sekuntien lailla vuodeta poistetaan.
Ehkä kohta päättyy tämä retki,
luontoa ei nähdä pian ollenkaan.

Tietokoneen katse on vain lasia,
internet ei tunne lainkaan kaihoa.
Mitään koskaan enää et voi palauttaa,
jonka kätesi nyt rikotuksi saa.

Paljon ihminen on saanut aikaan,
asua maailmassa vain ei oikein osaa.
Löytäkäämme vielä jostain voimaa
Jumalan lahjaa tätä viimein arvostaa.


Heräs kyllä iso kiinnostus tästä antologiasta. Kirjaston sivuilta löytyy onneksi toinen Djafarovan kokoama antologia ja lisäksi yksi Leila Hanum Alievan runokirja. Tykkään lukea runoja, jotka peräisin muualta ku länsimaista. Ne aina avartaa ja rikastaa omaa maailmaa.

24 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Tinarinnat - Kalevalan naisten uudet tarinat

Kalevala aiheena on ruennu kiinnostaan, kun on päässy lukemaan ihan erilaisia juttuja Kalevalaan liittyen. Esim. viime vuonna lukemani Satalatva - Kalevala uusin silmin oli mahtava lukukokemus! Siksi innostuin tästä kirjasta. Mahtavaa saada Kalevalan naisia esiin!

"Joskus naiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua suunnattomaksi petolinnuksi."
Emmi Itäranta: Taivasta silpovat siivet




Sisältö:
Ensin kirjailija, sitten kuvittaja

Esipuhe: J.S.Meresmaa

Emmi Itäranta: Taivasta silpovat siivet
Julia Savtchenko: Louhi

Jenny Kangasvuo: Tulisoronen, kivikipinä
Broci: Tuurin (Thor) vaimo

Jenna Kostet: Kaitse karja kaunihisti
Emma Kantanen: Pohjan neito

Katri Alatalo: Ken kulkee vettä vasten
Karin Niemi: Aino

Solina Riekkola: Kalma päätä kallistavi
Juliana Hyrri: Tuonen tytti

Anu Holopainen: Veen voima, veen väki
Jutta Kivilompolo: Vellamo

Johanna Sinisalo: Poika palasina
Johanna Rojola: Lemminkäisen äiti

Anne Leinonen: Vilua hohkaa hopea
Emmi Nieminen: Annikki

Tiina Raevaara: Saaren neidot, kauan kasvaneet
Anne Muhonen: Kyllikki

Anni Kuu Nupponen: Tule marja poimimahan
Nora Surojegin: Marjatta

Magdalena Hai: Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö
Maya Hahto: Ilmatar



Pidin kaikista kirjoituksista. Tykkäsin ku aikajana oli menneestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen. Kaikki kirjailijat ei ollu mulle tuttuja ku nimeltä. Tän kirjan lukemisen jälkeen totesin, että haluan tutustua paremmin uusiin tuttavuuksiini. En oo aiemmin lukenu ku korkeintaan jonkun novellin Kostetilta, Alatalolta, Riekkolalta, Raevaaralta, Nupposelta ja Hailta. Nupposelta ja Hailta on kirja mun hyllyssä oottamassa, että alan lukemaan niitä.

Näistä tarinoista jäi mieleen Louhi, Tuurin vaimo, Tytti, Vellamo, Lemminkäisen äiti ja Marjatta. Lemminkäisen äidin tarina oli aika koskettava. Tytti taas oli patologi, joka saatteli kuolleita Tuonelaan, mikä oli aika odottamatonta. Kuvituksista mulla ei jääny oikein mitään mieleen. Taisin eläytyä niin näihin tarinoihin.

Iso ja lämmin suositus tälle antologialle! Uskon, että tuun lukemaan tämän uudelleenkin.

23 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho

Jatketaan naistenviikkoa taas aiheella, joka on kohdistettu erityisesti naisiin!




Naisten kehoihin kohdistuu ihan valtavia paineita, joka suunnasta. Tämä kirja auttaa niiden paineiden kanssa. Ainakin ittelläni ymmärrys lisääntyi.




Niitä pätkiä, mitä kirjotin muistiin:

"Seksuaalisuudessa mieli ja keho ovat yhtä: seksuaalisuuden ydin on kehon ja mielen välisessä yhteydessä, kehomielessä. Keho lähtee mukaan, jos mieli on läsnä, ja vastaavasti jos keho ei ole mukana seksuaalisessa tilanteessa, ei mielikään pysty syttymään. Siinä missä mieli virittää mielenkiinnon ja halun päästä toisen lähelle, keho mahdollistaa tämän konkreettisesti. Seksuaalisuus on mielen ja kehon yhteistyötä, joka tuottaa mielihyvää ja nautintoa sekä keholle että mielelle." 
Traumojeni takia tätä on ollu hankalaa ymmärtää.


"WHO:n määritelmän mukaisesti "mielenterveys on hyvinvoinnin tila". Mielenterveys koostuu psykologisesta, sosiaalisesta, emotionaalisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista. Psykologinen hyvinvointi sisältää muun muassa itsensä hyväksymisen, henkilökohtaisen kasvun, merkityksellisyyden kokemuksen, itsenäisyyden ja myönteisen suhteen itseen. Sosiaalinen hyvinvointi sitä vastoin koostuu hyväksytyksi tulemisesta, omasta osallisuudesta ja joukkoon kuulumisen kokemukseta. Emotionaalinen hyvinvointi viittaa tunne-elämän tasapainoon, positiivisiin tunteisiin ja tyytyväisyyteen elämään. Tutkimuksissa saadaan yhä enemmän tietoa siitä, miten olennainen rooli ihmisen fyysisellä hyvinvoinnilla on mielen hyvinvoinnissa ja mielenterveydessä. Siksi mielenterveyteen kuuluu olennaisesti myös fyysinen ulottuvuus: liikkuminen, fyysinen hyvinvointi, terveyttä edistävät teot, uni, lepo, kehollisuus ja suhde omaan kehoon."
Me ihmiset ollaan aikamoinen sekamelska ja kokonaisuus!


"Tosiasiassa suhde omaan kehoon on opittu tapa ajatella omasta kehosta. Se koostuu ajatuksista, tunteista ja asenteista - ei kehostasi. Kehonkuvasi on tallennettu aivosoluihin, joten se on aivotoimintaa, ei kehossasi oleva ominaisuus."
Tää oli kova juttu ymmärtää! Että ei se johdu kehosta vaan ajatuksista ja niistä viesteistä, mitä ollaan saatu ympäristöstä. Niinku määki oon saanu lapsesta asti kuulla mun painosta ja siksi oon pitäny itteeni aina lihavana, vaikka lihava musta on tullu vasta 30-vuotiaana.


" Kun uskomme kehomme olevan se, joka meissä aiheuttaa näitä epämukavia tuntemuksia, haluamme luonnollisestikin välttää sitä. Jos näemme kehomme kaiken pahan alkuna, teemme kaikkemme suojautuaksemme tyytymättömyyden aiheuttamilta uhkilta: korostuneelta itsetietoisuudelta, epävarmuudelta, syyllisyydeltä, häpeältä, itseinholta. Samalla kuitenkin välttelemme myös itseämme. Piilotellessamme kehoamme piilottelemme itseämme - ja ennen kaikkea piilottelemme itseltämme."
Tää on se, mitä mulle on tapahtunu kaiken väkivallan seurauksena. Nyt kun sen tietää, niin voi rueta muuttamaan asiaa. Psykofyysinen fysioterapia on siihen hyvä apu mulla.


"Rentoutuminen kannattaa

Rentoutumisen fyysiset vaikutukset
- sydämen syke hidastuu ja tasoittuu
- hengitys hidastuu ja helpottuu, hengästyneisyyden tunne vähenee
- verenpaine laskee
- ääreisverenkierto paranee ja verisuonet laajenevat
- lihasjännitys vähenee ja lämmöntunne lihaksissa lisääntyy
- aivot lepäävät ja elpyvät ja koko keho palautuu
- unen lattu paranee ja uni pitenee ja syvenee
- aineenvaihdunta palautuu ja ruoansulatus paranee
- päänsäryt, pistelyt ja puutumiset vähenevät
- kehollinen levottomuus helpottuu

Rentoutumisen psykologiset vaikutukset
- hermostuneisuus ja levottomuus helpottuvat
- keskittymiskyky paranee
- jännittäminen vähenee
- nukahtamis- ja univaikeudet helpottuvat
- ärtyneisyys vähenee
- pelot helpottavat
- huolestuneisuus vähenee
- hallinnan tunne paranee"
Saa nähä kuin kauan menee, että saan kehon rentoutumaan. Saan sen hetkeksi, mutta heti ku lopetan rentouden ylläpidon ni keho singahtaa takas jännittyneeksi.


Muutamia tehtäviä kirjasta:

"Kirjoita kehoosi liittyviä ajatuksia. Jatka seuraavia lauseita kehoosi liittyvillä ajatuksilla:
KEHONI ON...
ARVOSTAN KEHONI...
KEHOSSANI PARASTA ON...
RAKKAIN OMINAISUUS KEHOSSANI ON...
HALUAISIN OPPIA HYVÄKSYMÄÄN...
HYVÄKSYN...
OLEN YLPEÄ...
PIDÄN...
OLEN TYYTYVÄINEN...
KEHONI PYSTYY...
KEHOSTANI TEKEE AINUTLAATUISEN...
KEHONI TÄRKEIN TEHTÄVÄ ON...
KEHONI ON MINULLE RAKAS, KOSKA..."

"Harjoittele kehosi arvostamista. Jatka seuraavia lauseita:
PIDÄN ITSESSÄNI ENITEN...
MINUSSA ON PARASTA...
ARVOSTAN ITSESSÄNI...
MUUT PITÄVÄT MINUSSA...
OLEN HYVÄ...
MINÄ OLEN ARVOKAS, KOSKA...
OSAAN...
OLEN TAITAVA...
OLEN IHANA...
PARHAITA OMINAISUUKSIANI OVAT...
OLEN YLPEÄ SIITÄ, ETTÄ...
RAKASTAN ITSESSÄNI..."

Näissä oli kyllä osassa miettiminen ja osa tuli helposti!


Nää mun muistiinpanot oli aika sekalainen seurakunta. Kirjotin ylös myös monia tehtäviä, joita kirjassa oli, mutta en jaksanu kaikkia tähän kirjata. 

Tää kirja pisti kyllä miettimään! Mun suhde kehooni on ollu aina vaikea ja etäinen, traumoistani johtuen. Kovan työn seurauksena suhde on parantunu pikkuhiljaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja eritoten, koska oon "naisen" ruumiissa elävä ni sen takia myös joutuu ottaan vastaan erilaisia paineita ulkonäköön liittyen. En ollu ymmärtäny sitäkään, koska se on ollu niin arkista. Lapsena alkanu painon kommentointi ja se stressi mitä siitä on seurannu, ku aina on epäkelpo kehon suhteen. Ja se etäännytti vaan lisää kehosta. Lopulta keho on ollu mulle pelkkä kulkuväline. Samaan tapaan ku mun auto oli mulle, ku sellasen vielä omistin. Nyt aikusena sitte kiva korjata näitä asioita. Sentäs haluan tehdä sen.

Kirja vahvisti mun ajatusta siitä, että kerran täällä vaan eletään ja kehoa kannattaa arvostaa. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta omiin asenteisiin ainakin voi. Siksi jatkan valitsemallani linjalla, että en kommentoi kenenkään kehoa, ellei mua erikseen pyydetä niin tekemään. Sillonkin mietin, että mitä sanon. Aina voi kehua kampausta tai vaatteita, koruja, meikkiä. Niihin voi jokainen itse vaikuttaa. Kehon koko yms taas on sellaisia, mihin ei aina voi vaikuttaa mitenkään. Siksi en kommentoi niitä. En myöskään puhu itse itselleni rumasti kehostani. Omat ajatukset vaikuttaa myös negatiivisesti, jos pään sisällä aina soi paska. Ei tarvi positiivisesti välttämättä puhua ittestään ittelle, mutta jos edes neutraalisti.

Hyvä kirja tämä! Suosittelen lukemaan ja tekemään kirjan tehtäviä!

22 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Anna Pölkki: Kakkuja salaisesta puutarhasta

Tän kirjan ostin serkulleni ylioppilaslahjaksi tänä keväänä. Ja tietenkin halusin itsekin lukea tän! Ja mikä ihaninta, serkkuni on pitäny tästä lahjasta paljon. Hänen mielestään ihana kirja ja niin on myös mun mielestä! 💝 Joudun kyllä ostamaan tän myös omaan hyllyyni.




En oikein edes tiedä, että miten kirjoittaisin tästä kirjasta. Tässä on ihanat kuvat. Pölkki kirjoittaa jokaisesta kirjasta ja kakusta ja minä ahmin tarinat ja kuvat ja luin myös reseptit läpitte. Lisäksi joka kirjan jälkeen on pieni tietoisku kirjailijasta tai kirjasta. Ne oli hauska lisä kirjaan.

Anna Pölkin kirjablogi Matkalla Mikä-Mikä-Maahan on myös hyvää seurattavaa. Sieltä tän kirjan alunperin bongasinkin ja sain sitten idean antaa tän paljon lukevalle serkulleni yo-lahjaksi.



Kirjassa olevista kirjoista oon lukenu Södergranin, Swanin, Hodgson Burnettin, Lindgrenin, Montgomeryn, Kurenniemen, Ingalls Wilderin ja Alcottin kirjat. Tätä lukiessa aloin haaveilla, että ois hauskaa perustaa lukupiiri tän kirjan pohjalta, lukea alla mainitut kirjat ja lukupiiritapaamiseen leipoa Pölkin kehittelemät kakut. Lukupiiri kestäis kyllä aika kauan, jos kaikki sarjatkin lukis kokonaan.

Tää oli mitä ihanin kirja ja tääki on yks parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja! Lämmin suositus!

21 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous

Tähän väliin lastenkirja, jonka päähenkilö on Greta- niminen tyttö. On hyvä lukea myös tyttöjen elämästä.




Greta ja hänen pikkuveljensä Kai elävät onnetonta elämää. Perhe muuttaa jatkuvasti ja isä on väkivaltainen. Kotona on ankeaa. Uusi koti on lisäksi alueella, jossa näyttää olevan vain onnellisia perheitä. Tien päässä on tosin ihan outo talo, joka kiehtoo Gretaa. Sitten käy niin, että Kai katoaa ja äiti ja isä eivät yhtäkkiä tiedä Gretalla olevan sen nimistä sisarusta.


Kuva toukokuulta, jolloin luin kirjan loppuun.
 

Greta lähtee etsimään kadonnutta veljeään ja päätyy siihen kadun päässä olevaan taloon. Siellä hän etsiessään tutkii kaappia ja päätyy sen kautta Talventaikaan, toiseen maailmaan. Tämä maailma onkin aika erikoinen. Siellä selviää, että Kai on joutunut Lumikuningattaren lumouksen valtaan ja nukkuu ikiunta. Talventaiassa tuntuu olevan myös lapsi toisensa jälkeen, jotka ovat paenneet kotiensa kamalia oloja. Greta päätyy Talventaian Tarinankertojien killan kokelasjäseneksi, että oppisi asioita Talventaian maailmasta ja sen myötä pystyisi pelastamaan Kain. Kun Greta viimein lähtee pelastusretkelle, se onkin melkoinen seikkailu. Talventaiassa Greta saa yllätyksekseen myös tietää lisää isästään ja suvustaan.

Tää oli aika ihastuttava kirja. On ihana ajatus, että on tollainen maailma, mihin lapset voivat pelastua kurjilta kotioloiltaan ja jossa he ovat turvassa. Ois hauska tietää, että mistä Lampela on saanut idean tällaisesta maailmasta.

Kirjaan on jatko-osa Lohikäärmeen lumous ja aion sen ehdottomasti lukea.

20 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Anette Palssa ja Maare Kauppinen: Tunnesyöminen

Mää näköjään täytän mun kirjablogissa naistenviikon aiheilla, jotka hyvin monesti koskettavat naisten elämää. Koskettaa nää ihan kaikkien kyllä, mutta ehkä näistä puhutaan enemmän naisiin liittyen?




Tunnesyöminen. Itse lihoin montakymmentä kiloa, kun elämä veti maton alta ja lopulta sairastuin vakavaan masennukseen ja lohtusyönti lähti käsistä ihan täysin. En osannut käsitellä tunteitani millään terveellä tavalla ja en ymmärtänyt realistisesti omaa tilaani. Paha olo oli yhtään liioittelematta koko universumin kokoinen ja yritin syömällä saada sen piiloon ja tuntumasta. Nyt pystyn sanomaan, että oon ollu koko elämäni vähintään lievästi masentunut. Siksi en tajunnut, että on vakavempi homma nyt, ku se olo oli niin tuttu ja normaali mulle ja elämä oli täynnä jäätävää pyöritystä oikeudenkäynteineen ja läheisen kuolemaan johtavine rintasyöpineen. En tajunnut, vaikka diagnoosi oli kolmas vakava masennus. En vaan jotenkin ymmärtänyt sitäkään ja jäätelöä ja suklaata kulu. Ei ollut ketään, joka ois mulle kertonu ja saanut mut tajuaan mun tilanteen. Se vituttaa edelleen raskaasti. Tuntuu, että mulla on menny vuosia elämästä hukkaan sen takia, että oon ollu masennuksen takia niin toimintakyvytön. 

No, se siitä ja jatketaan kirjasta, joka on aika hyvä tunnesyömisen anatomia. 👇




"Jos lihavuuden taustalla on tunnesyömistä, ei lihavuutta ratkaista laihduttamalla. Silloin ratkaisuna on pureutua asian todelliseen ytimeen eli tunteisiin, niiden säätelyyn, uusien toimintamallien löytymiseen ja ajatusansoihin (eli ajatuksiin, joita alamme virheellisesti pitää totena)."
No siis tämä. Mitäpä tähän lisäämään. Onneksi oon tajunnu tän ja ruennu tekemään asioita, että oppisin terveitä tapoja säädellä tukahdutettuja tunteitani.

"Yleisesti makeat, maitotuotteita sisältävät ruoat, kuten suklaa ja jäätelö, rauhoittavat ja lohduttavat."
Kyllä vain!

"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa onkin aina lopettaa laihduttaminen. Tunteiden kehollisella ja kongnitiivisella tunnistamisella ja hyväksymisellä sekä tietoisen läsnäolon ja syömisen taidon opettelulla asiakkaamme ovat pääseet hyviin tuloksiin."
Näitä askeleita itsekin otan.

"Tunnesyömisesä kyse on hyvin usein siitä, ettei uskalla kohdata tunteita, ajatuksia tai arkea sellaisenaan. Elämässä on jotain sellaista, johon tarvitaan ruoan tuomaa lohtua, lempeyttä tai muuta säätelyä. Kun tätä toimintamallia haluaa muuttaa, on löydettävä riittävä sisäinen motivaatio, jotta jaksaa kulkea läpi vaikeidenkin vaiheiden. Vaikka olisikin vahva tahto päästää irti elämänlaatua heikentävästä tunnesyömisestä, voi kuitenkin olla vaikeaa löytää pitkäjänteistä motivaatiota harjoitella. Usein muutos tarkoittaa sitä, että joutuu kohtaamaan epämiellyttäviä tai pelottavia tunteita, kuten surua, ahdistusta, pettymystä. Tunnesyömisestä luopumisessa nousevat esiin ne tunteet, joita syömällä yritetään peitellä. Tässä tapauksessa syöminen on välttämiskäyttäytymistä, koska tunteet tai ajatukset tuntuvat liian vaikeilta käsitellä tai kohdata ja päästää irti.

Tunnesyömisestä luopuminen ei tuo automaattisesti hyvää oloa ja tasapainoa, vaan harjoittelun myötä oppii kohtaamaan kaikki tunteet sellaisenaan ja ymmärtämään, että niillä ns. negatiivisilla tunteillakin on tarkoituksensa ja niitä erityisesti kannattaa kuunnella."
Asian ydin.

"Prosessi, josta kaikessa tunnesyömiseen liittyvässä harjoittelussa on kyse: tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen, hyväksyminen ja irtipäästäminen."
Voi ku ois tän tajunnu jo aikoja sitten!

"Muutos on prosessi, joka alkaa jossain kohtaa elämää ja voi jatkua läpi elämän. Ensimmäinen askel muutoksessa on pysähtyminen ja tilanteeseen havahtuminen. Vaikka tapojaan muuttaa, jotkut muutokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa ja työstää niitä asioita, joita on mahdollisuus muuttaa."
Taas tarvitaan sitä kärsivällisyyttä, joka on välillä koitoksella. Onneksi pieniä muutoksia on havaittavissa ja se kannustaa jatkamaan.

"Arvojen ja itselle merkityksellisten asioiden pohtiminen tukee sisäistä motivaatiota ja vahvistaa tavoitteiden mukaista toimintaa:
- Millaista elämää haluan elää?
- Mihin asioihin voin vaikuttaa ja mitä voin tehdä, jotta voisin elää enemmän arvojeni mukaan?"
Aika iso kysymys! Tätä oon pohtinu paljonkin.

"Kun motivaatio alkaa hiipua tai voimavarat muuten ehtyä, asian prosessoiminen arvojen kautta vie yleensä vaikean paikan yli:
- Mikä onkaan minulle tärkeää ja olenko valmis luovuttamaan?
- Miksi haluaisin jatkaa, vaikka juuri nyt on vaikeaa?"
Ite vähän pelkään näitä karikoita. Jotenkin niistäkin aina selviää, kun tietää, että mitä haluaa ja miksi haluaa jatkaa.

"Joku viisas vertasi tietoisuustaitoharjoitusten tulosten hitautta seuraavasti: "Kun hanan alla on ämpäri ja siihen tippuu vettä tippa kerrallaan, ei yhden tipan vaikutusta voida havaita. Kun aikaa kuluu ja luottaa siihen, että ämpäri täyttyy, niin se täyttyy." Sama on harjoittelun kanssa. Kun opettelee uusia rutiineja tai harjoittaa mieltään, vaikutusta ei välttämättä huomaa heti. Kun jatkaa sinnikäästi harjoittelua, tulosta syntyy aikanaan."
Hyvä muistutus! 

"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa on aina riittävä syöminen ja fysiologisen nälän tunnistaminen ja kunnioittaminen."
Tää on vähän vaikea, kun on oppinu siihen, ettei naisena sais syödä niin paljon ku tarvis ja ku traumojen ja nykyään myös koronan takia mun nälän tunne on menny sekaisin. Oon oppinu tunnistaan, että mulla on nälkä sillon ku alan ajatella herkkuja, tai ku mulla on huono ja/tai kiukkunen olo. Mulla ei oo enää sellaista selkeää nälän tunnetta, mikä lapsena oli.

"Tunnesyömisen hoito alkaa fysiologisen nälän tunnistamisesta ja kunnioittamisesta, riittävästä levosta ja unesta sekä itselle mieluisasta, omaan kuntotasoon sopivasta liikunnasta. Vasta kun fysiologiset tarpeet on tyydytetty kohtuullisella tasolla, voidaan harjoitella ja opettella mielentaitoja ja erilaisia tunnesyömisen säätelykeinoja.
-> Kolmio
Ylin taso: tunnesäätelykeinojen lisääminen ja tunnesyömisen hoito
Keskitaso: ajatusansojen, opittujen tapojen ja tottumuksien tunnistaminen ja muuttaminen
Alin taso: fysiologisten tarpeiden täyttäminen: riittävä, säännöllinen syöminen, liikunta, lepo, uni ja stressin säätelykeinot"
Oon oppinu alimman tason jutuista pitämään huolta. Tosin ison stressin tullen vielä palaan takaisin kovaan lohtusyöntiin. Eli keskitason jutut on työn alla.

"Kun syöt riittävästi...
- olosi on energinen ja jaksava koko päivän (perusvireystila huomioiden)
- hallitsematon nälkä ei iske missään vaiheessa päivää, nälkä saa tulla, mutta se pitää olla hallittavissa
- hallitsemattomia mielitekoja tai naposteluntarvetta ei esiinny missään vaiheessa vuorokautta, arvoihin ja tavoitteisiin sopivat ruokavalinnat ovat suhteellisen helppoja tehdä, etkä koe joutuvasi toimimaan itsekurin varassa
- mielialasi pysyy hyvänä koko päivän (perusmieliala huomioiden), mielialaa voi olla vaikeaa arvioida, mutta kannattaa kokeilla, miten kunnollinen syöminen siihen vaikuttaa
- läheisesi ovat samaa mieltä kanssasi siitä, ettei mielialasi heilahtele voimakkaasti"
Ei oo vielä ihan täysin hallinnassa tämä, mutta ei enää joka päivä tai joka viikkokaan oo järkkyä nälkäkiukkua tai huonoa oloa.

"Kylläisyyteen vaikuttaa merkittävästi ruoan tilavuus. Ihmiskeho ei osaa laskea kaloreita, vaan maha arvioi energian tarvettaan ruoan määrästä. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset syövät yllättävän saman määrän ruokaa riippumatta sen energiamäärästä. Kasvisvoittoinen ateria täyttää siinä missä energiatiheämpi rasvainen ateria. Kasviksilla voidaankin helposti lisätä aterian tuomaa kylläisyyden tunnetta, ilman että energiamäärä suuresti kasvaa." 
Tätä pohdin just nyt. Miten saisin tämän istumaan sujuvasti mun elämään.

"Kun tavoittelee parempaa suhdetta ruokaa ja syömiseen, tarvitaan usein ymmärrystä siitä, kuka on ja mitä haluaa. Kun kuva itsestä ja elämästä on selkeä, on helpompi elää haluamaansa elämää ja tehdä niitä muutoksia, joita on tarpeen tehdä. Kun on selkiyttänyt mielessään sen, mikä on tärkeää, on helpompi ponnistella tavoitteidensa eteen ja tehdä asioita, jotka eivät juuri nyt tunnu helpoilta, mutta vievät elämää oikeaan suuntaan."
Mulla on auttanu tosi paljon se, että on alkanu ymmärtämään omaa arvoaan ja että samallain minäki ansaitsen hyvinvointia elämääni ku kaikki muut. Arvottomuuden tunne on ollu iso este niin moneen asiaan.

"Tunnesyömisessä on hyvin usein kyse välttämiskäyttäytymisestä. Ei tahdota tuntea niin kuin tunnetaan ja ruoka tai syöminen auttavat pois tunteesta tai tilanteesta. Kun tunnesyömistä alkaa työstää, matkalla ei voi välttyä vaikeaksi koetuilta tunteilta ja ikäviltä oloilta. Niihin hetkiin tarvitsee kompassia ja suuntaa, jotka auttavat pysymään oikeassa kurssissa ja menemään kohti sitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä syvällä sisimmässään haluaa."
Tämäpä tämä. Opettelen tunnetaitoja ja se selvästi auttaa mua eteenpäin.


Tää aihe kiinnostaa mua tosi paljon! Siksi varasin just toisenkin kirjan tunnesyömiseen liittyen. On vielä sen verran paljon työstettävää tässä asiassa.

Saa kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan aiheeseen liittyen, jos haluaa. 
Saa myös suositella kirjoja luettavaksi!

19 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Kaksi minulle hyvin henkilökohtaista sarjakuvaa

 Jatketaan naistenviikkoa aiheilla, jotka koskettaa kaikkia naisia ja naiseksi luultuja tavalla tai toisella: seksuaalinen väkivalta (alkaen häirinnästä ja päättyen raiskauksiin) ja lihavuus eli keho ja minkälaisia vaatimuksia sen suhteen etenkin naiset kokee.




Mulle nää aiheet on hyvin henkilökohtaisia omien kokemusteni takia. Oon lapsena ja nuorena ja aikuisena kokenut seksuaalista väkivaltaa. Oon myös aina pitänyt itseäni lihavana eli mun ruumiinkuva on ollu todella vääristyny. Lihava musta on kylläkin tullu vasta kolmikymppisenä kolmannen vakavan masennuksen myötä.



Bryan Talbot: Tuhman rotan tarina
suomentanut Jukka Heiskanen

Tän bongasin Elegian blogista ja harvinaisesti kiinnostuin. Nykyään en jaksa lukea juuri mitään aiheeseen liittyvää ku harvon. Nyt tää sarjakuvamuoto herätti kiinnostuksen aiheeseen eli seksuaaliseen väkivaltaan ja eritoten, että miten sitä on käsitelty tässä sarjakuvassa.

Tää on aika klassinen tarina. Päähenkilö Helen on kokenut insestiä ja lopulta pakenee. Tää on kertomus pakomatkasta ja miten Helen alkaa sen aikana käsitellä asiaa ja purkaa kokemuksiaan. Pikkuhiljaa hänen toipumisensa etenee. Sarjakuvassa on myös tuotu ihan hyvin esiin muiden ihmisten reaktioita Helenin kokemuksiin. Mun mielestä paras reaktio on sanoa vain, että olen pahoillani ja jättää oma shokki ja järkytys käsiteltäväksi muiden kuin väkivallan uhrin kanssa. Jos uhri puhuu asiasta ekaa kertaa niin voi ja kannattaa ohjata avun pakeille. Jos lapsi kertoo sulle asiasta niin älä missään nimessä jätä häntä yksin vaan soita heti vaikka hätäkeskukseen tai jos arkipäivä ja virka-aika niin sossuun. Mää nimittäin lapsena kerroin asiasta eräälle aikuiselle ja hän ei tehnyt asialle yhtään mitään ja niin väkivalta pääsi jatkumaan vielä vuosia. Sun asia ei oo arvioida, että onko asia totta vai ei vaan laittaa viranomaiset ottamaan asiasta selvää.

Tää Talbotin sarjakuvat oli hyvä kokemus lukea aiheeseen liittyen. Voin suositella muillekin.




Sari Sariola: Tiedän olevani ylipainoinen

Tästä kiinnostuin, koska luin Sariolan aiemman aiheeseen liittyvän zinen. Nyt aiheesta oli koottu ihan kunnon sarjakuva-albumi. Ja tää oli todella ihana ja samaistuttava! <3 Ai että! Kyllä lihavan sydäntä lämmittää, kun tää aihe ja kokemukset tuodaan näkyväksi. Tässä albumissa nimittäin käydään läpitte sitä, miten yhteiskunta suhtautuu lihaviin ja miten monin tavoin se sitten näkyy. Klassiset lääkäri syyttää kaikesta lihavuutta ja siksi ei hoida sua ja ihmiset ällöää sua pelkästään sun kehon takia, ihan kuin se lihavuus tarttuis jos vahingossa koskee lihavaa. Kaikkea tällaista. Lihava kun ei kannata olla, jos haluaa olla ihmisarvoinen. Varsinkaan lihava nainen ei kannata olla. Sariola tehny sarjakuvan kyllä hyvällä tyylillä ja otteella. Nostan hattua hänelle! Ja toivon, että hän tekee vielä lisää aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Nautin hänen tekeleistään. 


Sellaisia sarjakuvia! Molempia voin suositella!

18 heinäkuuta, 2023

#naistenviikko: Susanna Laine & Terhi Ketola-Huttunen: Epätäydellisen naisen itsetunto

Tuijatan blogissa julkaistiin haaste naistenviikkoa koskien. Lähdin mukaan, että jos sais ees yhen jutun tehtyä aiheeseen liittyen. Heh, ja miten siinä sitten kävikään? Mulla on naistenviikon jokaiselle päivälle postaus! 😂





Viikko on hyvä aloittaa epätäydellisyydellä. 💛 Meistä kukaan ei oo täydellinen ja sillain on hyvä.




Kiinnostuin tästä kirjasta Susanna Laineen takia. Itsetuntokin on minua kiinnostava asia. Siinäpä kaks hyvää syytä tarttua tähän kirjaan. Kirjassa käydään Laineen kokemusten ja Ketola-Huttusen teoreettisemman tiedon pohjalta läpi asioita, jotka liittyvät itsetuntoon. Oli vallan mainio paketti tämä kokonaisuus, kun ei ollut pelkkää tietoa, vaan se oli yhdistetty ihmiselämän juttuihin eli Laineen elämänkokemuksiin ja tarinaan ylipäätään.

Kirjassa käsiteltiin tunteita, tärkeää itsemyötätuntoa ja muita elämänkohtia itsetuntoon liittyen. Ihan hirveän syvälle ei menty, mitä oisin ehkä kaivannut tähän. Joka tapauksessa hyvä starttipaketti aiheeseen, eli mitään ei menetä tän lukiessa.

Kirjassa Benjam Pöntisen valokuvia kuvituksena.


Ootko lukenu tätä? Tykkäsitkö?
Kiinnostaako lukea tää?

14 heinäkuuta, 2023

Malin Falch: Pohjantuli- sarjakuvasarja

 Jostain bongasin tän norjalaisen Malin Falchin sarjakuvasarjan, kiinnostuin ja varasin ja nyt oonki sitten lukenu kaikki tähän mennessä julkaistut osat. Ootan kovasti syksyllä ilmestyvää viidettä albumia! On niin mielenkiintoinen tarina tää.


1. Peikkolaakso

Tarina alkaa Sonjan rippijuhlista. Seuraavana yönä hän kohtaa kotonaan pojan, joka kertoo olevansa toisesta maailmasta. Sonja kiinnostuu toisesta maailmasta niin, että hän uhkarohkeasti päättää lähteä käymään siellä pojan kanssa ja tulla sitten heti takaisin. Ja voi, minkälaisen maailman Sonja kohtaakaan! Ja ne seikkailut siellä.




2. Viikingit ja varis

Sonja tutustuu toiseen maailmaan, saa ystäviä ja oppii uusia taitoja. Läheiseen viikinkikylään saapuu outo Varis, joka ennustaa asioita. Variksella on myös mukana Lotta, jolla on mahtavia voimia. Sonja, Espen ja muut yrittävät pelastaa Lottaa, kun huomaavat hänen olevan pulassa.




3. Lintusisaret

Sonja, Lotta ja Otso-karhu ovat joutuneet erilleen ystävistään. He yrittävät viedä Lottaa kotikyläänsä ja he yrittävät myös pelastaa Sonjan Henrik-setää, joka on yllättäin ilmestynyt tähän toiseen maailmaan ja joutunut vangiksi. Lotan taustat alkavat paljastua, kun he päätyvät hänen kotakotikyläänsä, jossa kasvatetaan poroja. Varis myös jahtaa heitä.



4. Vuorenpeikon valtakunta

Espen on yhyttänyt Sonjan, Lotan ja Otso-karhun. Yhdessä he lähtevät vuorenpeikkojen valtakuntaan pelastaakseen Henrik-sedän. Ystävykset saavat lisää selville asioita Variksesta ja muista oudoista asioista. 


Tää oli kyllä mukanaan vievä sarja. Pidän itse tarinasta ja kuvitus ja kuvituksen värimaailma on silmiä hivelevä ja miellytti kovasti minua. Myös hahmot olivat aika mainioita. Pidin erityisesti puhuvasta Otso-karhusta. Lotta on myös mielenkiintoinen tyyyppi. Sonja ei niinkään. Espen on myös jännä tapaus. Odotan kyllä innolla syksyä ja sarjan uutta osaa! Mihin tämä tarina menee sitten?

13 heinäkuuta, 2023

Madeline Miller: Kirke

Ai että minkä kirjan mää lukkiin! Ehottomasti yks parhaita tänä vuonna lukemiani!




Tää on Kirken tarina. Hänen kasvustaan kotonaan ja kuinka hän tulee sieltä karkotetuksi tekojensa tähden. Kun Kirke karkotetaan Aiaian saarelle, hän on sielä aluksi ihan yksin. Hän alkaa opetella noitataitoja ja kehittyy niissä vuosien aikana aina vain paremmaksi. Ihan mahtavaa oli seurata Kirken kasvutarinaa. Hän alkaa kyseenalaistaa jumalien juttuja ja muodostaa omia ajatuksia ja mielipiteitä asioista. Kaikki ei olekaan, niinkuin jumalat sanovat ja antavat ymmärtää. Kirkellä on miessuhteita ja hän saa myös lapsen. Sitäkin seurataan tarinassa. Aikajana on myös aika huima, koska jumalat ovat kuolemattomia ja Kirken tarinaa mennään satoja vuosia eteenpäin. 

En oo pahemmin lukenu kirjoja antiikin tarustoon liittyen. Tottakai tiesin näitä tarinoita, kun onhan näitä Disneyn versioita ja mitä nyt kouluaikanaki on näitä jotain opiskellu. Miller kyllä kirjoitti niin vetävän tarinan Kirkestä. Aluksi olin, että voiko nää tylsät antiikin tarinat olla mielenkiintoisia edes, mutta tää oli todellaki mielenkiintoinen ja koukuttava tarina. Iso suositus tästä kaikille! Ja aion kyllä lukea muutkin Millerin kirjat.

12 heinäkuuta, 2023

Dimi Salo: Sopivanlaiset

Kirjojen pyörteissä- blogin Jennyn kans luettiin tämä Salon Ouluun sijoittuva kirja. Jopa Kalevassa oli tästä kirjasta arvio. (Mistä lähtien Kalevassa on ollu kirja-arvosteluja???) Alunperin taisin tän kirjan bongata Marjatan kirjat ja mietteet- blogista. Mutta kumpi, minä vai Jenny ehotti tätä lopulta yhessä luettavaksi? Enää muista mokomaa. Joka tapauksessa, Salo asuu iteki Oulusa.


Kannessa vasemmalta oikealle päähenkilöt: Hannele, Aava ja Juhani


Tää oli jännä kirja. 12 lukua kuten vuodessa kuukausia. Päähenkilöillä oli vuorollaan oma lukunsa eli kullaki neljä. Ja nää päähenkilöt. Uh. Tai siis oe voe. 

Hannele oli varsinkin aluksi aika karsea tyyppi. Näki asiat vaan omasta perspektiivistään ja aikas mustavalkoisena. Oli välillä melkonen marttyyriki vielä! Lopussa häneenki alko tulla inhimillisempiä piirteitä, onneksi. Jotain kasvua.

Aava, Hannelen ja Juhanin tytär. Töissä baarissa. Aava jäi aika laimeaksi hahmoksi. Hänestä ei oikein saanu mitään otetta. Ei ollu tarttumapintaa. Hän lähinnä palloili töissä ja vanhempiensa välissä. Hän paljon mietti kaikkea, mutten jotenkin saanu kii yhtään. Olenko sopivanlainen vai en? Tällain näin?

Juhanista taas tuli mun lempihahmo. Ajattelevainen ja huomaavainen tyyppi, joka kärsii työttömyydestään ja masennuksesta. Oli oikeastaan aika ihanaki hän. Ja niin samaistuttava! Jotenkin kaikki ne bussimatkakuvaukset ja kirjastossakäynnit nauratti tuttuudensa takia. 

Kirjassa tykkäsin siitä todella paljon, että repliikit oli tätä ihanaa Oulun murretta. Mun äidinkieltä! Oulun murretta on aika ihanaa lukea. Tahtomattaankin sitä välillä kirjotan. En nyt sentäs tunge kaikkia vokaaleita joka väliin, mutta puhekielistä kirjotusta mulla kyllä on palijo. Tää kirja siis tuntu kyllä kotosalta murteen ja tietysti tän mun koti- ja syntymäkaupungin takia. 

Tähän kirjaa kuului myös cd-albumi, jossa on 12 biisiä tehtynä kirjan joka lukuun. Sitä ku ei tullu kirjan varauksen mukana, ni en saanu kuunnteltua. Lyriikat oli kuitenkin kirjassa onneksi.

Kiitos Dimi Salo tästä kirjasta! Ois mahtavaa tavata sut ja jutella Sopivanlaisista ja kaikesta muustakin.

11 heinäkuuta, 2023

Kaksi Jillian ja Mariko Tamakin sarjakuvaa

Määkin sain vihdoin tartuttua Tamakeiden sarjakuviin.


 This one summer

Tää oli tylsähkö. Sain kuitenkin luettua. Kertoi Rosen kesästä tutussa kesäpaikassa. Siellä on hänen ystävänsä Windy. Lisäksi Rosen vanhemmat tappelevat koko ajan.



Skim

Tää oli parempi ku ylempi sarjakuva. Tää kertoo Skimistä (lempinimi) ja siitä kuinka hänen koulunsa oppilas tekee itsemurhan ja mitä kaikkea sen jälkeen tapahtuu. 


Ei nyt tehny suuren suurta vaikutusta nää Tamakien sarjakuvat. No, nytpä tiedän mistä on kyse. Mariko Tamakilta olen lukenut yhden sarjakuvan aiemmin ja siitä tykkäsin. Ehkä kokeilen vielä jotain Jillian Tamakin teosta.