Ensimmäinen, mitä ajattelin tämän luettuani oli, että miten tää zine liitty nimeensä? Missä oli se vihaisuus, jota odotin? Olinko jotenkin sokea? Vai enkö vain tunnistanut sitä?
Joka tapauksessa nää 24 sivua sanallisti niin hyvin sen, millaista on olla lihava tässä maailmassa, että mua alkoi ahdistaan. Uuh. Se tuli lihavan kehoni iholle. Ja ei, ratkaisu ei ole se, että minä muutan itseäni ja sopeudun maailmaan, vaan että maailma muuttaa itseään ja sopeutuu minuun. Koska minä en ole ainut lihava ihminen tässä maailmassa, meitä on miljoonia, ellei miljardejakin. Ja ei, paskan latominen (eli painosta huomauttelu, minun aiheuttaman terveydenhuollon kuormituksen päivittely ja "terveyshuolen" ilmaisu) minun tai muiden lihavien niskaan ei saa tehtyä meitä pienemmäksi, päinvastoin, se stressi lihottaa meitä entisestään. Vuosikymmeniä on paasattu lihavuuden haitoista ja silti lihavia on vain enemmän ja enemmän. Eli se paasaus ei laihduta ketään, joten kohtelun pitää muuttua, että asiantila muuttuisi.
Tää ylläoleva kuva oli niin mainio, että piti ottaa kuva siitä. Jos avaan puhelimen kameran etukameran alasti niin tältä se näyttää. Ihan mahtavaa, että Sariola on piirtänyt sen! 😍
Toivottavasti Sariola tekee vielä aiheeseen liittyen kirjoja. Tää oli mahtava tapaus, vaikka meni tunteisiin, ja toivon paljon lisää aiheeseen liittyvää, koska aiheeseen liittyvää on lopulta aika vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti