Voitto on esseekokoelma, joka loppua kohden vain parani.
Esseekokoelman alkupuolella en oikein päässyt esseihin sisälle. Olin ehkä vielä liian pahasti unettomuuden kourissa. Tai sitten ne eivät vain olleet minun juttuni. Kuitenkin, mitä pidemmälle luin tätä kokoelmaa, sitä paremmilta alkoivat esseet maistua. Aloin ymmärtää Blanco Sequeiroksen tekstejä ja ajatuksia. Tai ainakin kuvittelin niin.
Aloitin lukemaan esseitä vuosi sitten keväällä, kun valmistauduin yliopiston pääsykokeisiin. Ne imaisivat minut mukaansa, kun yritin ymmärtää esseetä, niiden rakennetta, niiden ideaa. Ehkä se yritys tuotti tulosta ainakin sen verran, että sen jälkeen olen halunnut lukea esseitä. Ne ovat alkaneet kiinnostaa minua. Jospa kohta uskaltaisin yrittää kirjoittaa ensimmäisen esseeni. En ole koskaan aiemmin niitä kirjoittanut. Tai ehkä niitä on lukiossa pitänyt kirjoittaa, mutta minulla ei ole mitään mielikuvaa asiasta yli 15 vuoden takaa. Joka tapauksessa, siksi tartuin myös tähän esseekokoelmaan.
Toivon, että Blanco Sequeiros kirjoittaa ja julkaisee vielä paljon esseitä! Näiden lukeminen pohditutti ja sai miettimään scifielokuvia, urheilun sukupuolittuneisuutta ja sen kummallisia ja epäinhimillisiä sääntöjä esim. hormonirajojen suhteen, runoja, musiikkia, noitia ja kaikkea muuta minne ajatus näistä juoksi ja kompuroi.
Pitäisi lukea enemmän esseitä, niitä tulee minulla harvakseltaan nykyään luettua. Lehdestä luen, jos olen ostanut sunnuntain Timesin. Mutta siis kirjallisuudessa on jäänyt vähemmälle. Tosin viime aikoina olen mielelläni käyttänyt kirjallisuutta eskapismiin koska oikein jaksa "tätä todellisuutta".
VastaaPoistaLÖydettäsköhän me aasialaisia esseitä luettavaksi lukupiiriin? :D
PoistaVarmaan mielenkiintoinen kirja. Minäkään en paljon lue esseitä, mutta hienoa jos innostut kokeilemaan esseen kirjoittamista itse (minä tykkäsin siitä muutama vuosi sitten, kun piti kirjoittaa niitä).
VastaaPoistaSaa nähä mitä siitä mun kirjoittamisesta tullee, ku tuntuu olevan aikamoinen kynnys siinä kohti.
Poista