Mää oon siirtäny ja siirtäny tästä kirjasta kirjoittamista. Tästä irtos suht paljon mulle ja tuntuu, etten saa sitä sanoiksi. Kirjoitin asioita ittelleni ylös ja koitan nyt niitten pohjalta purkaa tän kirjan lukemisen ja kokemisen monen kuukauden jälkeen.
"Vaikka he olivat taustaltaan erilaisia (tavalla tai toisella traumatisoituneet), heitä yhdistivät samankaltaiset käyttäytymismallit. Useat heistä olivat toimintakykyisiä perfektionisteja, ylisuoriutujia tau erilaisista huumausaineista tai käyttäytymisistä riippuvaisia. Muita yleisiä piirteitä olivat ahdistuneisuus, masennus, epävarmuus, huono itsetunto ja pakkomielteinen suhtautuminen muiden mielipiteisiin. Ihmissuhteisiin liittyi ongelmallisia piirteitä. Ja tietysti kaikki kokivat olevansa "jumissa", eli he eivät osanneet irrottautua pysyviksi kokemistaan käyttäytymismalleista. Nämä kertovat omaa tarinaansa siitä, kuinka yleisia lapsuuden traumat todellisuudessa ovat."
Eli oli trauma mikä tahansa, vaikutukset ovat universaaleja. Myös että väkivallan kokeminen ja väkivallan näkeminen on yhtä traumatisoivaa.
"On tärkeää suojata omaa sisäistä maailmaa rajoilla. Silloin on helpompi sietää hiljaisia hetkiä eikä ole pakottavaa tarvetta täyttää niitä tajunnanvirralla. On myös lupa olla puhumatta tietyistä asioista. Kun asettaa itselleen sopivat rajat, voi valita milloin ja keneen energiaansa käyttää. Tärkeintä on se, että on mahdollisuus valita; silloin ymmärtää, että omat ajatukset, tunteet ja uskomukset eivät ole muiden omaisuutta, ja saa itse päättää, kertooko niistä kenellekään."
Rajojen tärkeyttä ei voi ikinä liikaa korostaa. Mää oon oppinu omat rajani kolmikymppisenä. Rajat on mulle ihan supertärkeitä, vaikka välillä on vieläki joinain hetkinä vaikeaa vetää niitä. Opin kuitenkin joka päivä sitä!
"Tunnesäätely on tunteen kokemista siten, että se saa ensin virrata kehossa vapaasti (sen sijaan että sen yrittäisi turruttaa huumeilla, alkoholilla, kännykän selailulla tai mässäilyllä). Sitten tunne tunnistetaan ("olen kiukkuinen" tai "olen surullinen") ja keskitytään hengittämiseen kunnes tunne lopulta vaimenee. Tunnesäätelyn harjoittelu auttaa pitämään mielen kirkkaana, pysymään rauhallisena kuormittavissa tilanteissa ja palauttamaan kehon toiminnan tasapainoon."
ja
"Tunnesäätelyä:
-hengitysharkoitukset (syvä palleahengitys)
-tunteiden synnyttämien ruumiillisten reaktioiden havannointi
-tunteiden heräämisen syiden havaitseminen
-tunnereaktioiden salliminen niitä tuomitsematta; tunteiden tuleminen ja meneminen ja niiden havannoiminen
(-oma lisäys: rentoutusharjoitukset)"
Mun tunnesäätely on aina ollut sitä, että tukahdutan tunteet tavalla tai toisella ja käännän kaiken itseäni vastaan. Nyt haluan oppia oikeaa tunteiden säätelyä, jota en valitettavasti lapsuudessani oo oppinu.
Kirjassa oli myös tärkeää asiaa rajattomuudesta ja rajojen hämärtymisestä perheessä. Siitä sain taas lisää ymmärrystä asioihin, joista en halua puhua sen enempää.
Paljon oli asiaa tässä kirjassa! Voin kyllä suositella tän lukemista kaikille!
