maanantai 26. syyskuuta 2016

Sudentaival

Åsa Larssonin Sudentaival on hänen toinen kirjansa. Odotin kirjaa hetkosen, että sain sen käsiini.


Sudentaival jatkaa Rebecka Martinssonin tarinaa. On kulunut 2 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Rebecka matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Kiirunaan sen jälkeen. Kotiseudulla on tapahtunut papin murha. Vihattu ja rakastettu pappi, Mildred Nilsson, on päässyt hengestään rumalla tavalla. Rebecka yrittää tehdä edes pienesti töitä ja sen kautta sekoittuu murhatutkintaan. Rebecka ei ole toipunu vielä juurikaan edellisen kirjan tapahtumista, mikä ei mielestäni ole mikään ihme. Ihme olisi, jos Rebecka olisi toipunut jouduttuaan tappamaan ihmisiä.

Kirjassa polveilee eri kertojien äänet ja tarina etenee heidän mukanaan. Ai että pidän tästä tyylistä! Larssonilta varsinki tämä tapa kertoa tarinaa onnistuu. Eri kertojat antavat väriä ja eri näkökulmia tapahtumiin.

Tässä kirjassa sudentaival on kirjaimellisesti suden taival. Yksi kertojan ääni on Keltajalka, susi, joka erotetaan laumastaan ja joka taivaltaa kaukaa pohjois-Ruotsiin. Suden tarina linkittyy kirjan tarinaan kuolleen naispapin kautta.

Larsson on saanut minut koukkuun kirjoihinsa. Heti kun tämä kirja loppui, kirosin, ettei minulla ole jo seuraavaa Larssonin kirjaa luettavaksi. Siksipä pitää taas tehdä retki kirjastoon!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Saarnaaja

Nuhastellessani kolmatta viikkoa, tartuin innoissaan Camilla Läckbergin seuraavaan dekkariin, Saarnaajaan. Tämän luinkin kahdessa päivässä.


Saarnaaja on Fjällbacka- sarjan toinen osa ja kuten nimestä voi päätellä, aihe liittyy uskonnollisuuteen. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että 6-vuotias poika löytää naisen ruumiin. Ruumiin alta löytyy vielä lisäksi kahden naisen luut. Patrik Hedström alkaa tutkia työkavereineen tapausta. Tapaus tuntuu joka käänteessä kietoutuvan jotenkin Hultin perheeseen, jonka pää on kuuluisa saarnaaja.

Tässä kirjassa Erica Falck on enemmän sivuroolissa ja miehensä Patrik on pääroolissa. Pidän siitä, että kirjassa sivujuonteena on Patrikin ja Erican yhteiselämä ja kohta syntyvä lapsi ja siihen lisäksi vielä Erican siskon, Annan, elämän käänteet.

Kirja on mukanaan vievä. Hih, ja se, etten arvannut murhaajaa, antoi vielä lisäpisteitä tälle kirjalle! 

Ja nyt minä lähden kipin kapin kirjastoon hakemaan jatko-osia tälle kirjasarjalle.

torstai 15. syyskuuta 2016

Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat

Antto Terraksen muistelmat myymäläetsivän hommista Stockmannilla oli hauskaa luettavaa. Mieheni luki tämän ennen minua ja voi niitä naurun pyrskähdyksiä, mitä jouduin kuuntelemaan.


Terras kirjoittaa hauskasti kommelluksista myymäläetsivän hommissa. Välillä ei voinut kuin nauraa ääneen. Pakko silti sanoa, että pitemmän päälle Terraksen tyyli kävi tylsäksi. Liika hauskuus vie hauskuuden. Silti lukemisen arvoinen kirja! 

Mielenkiintoista kirjassa oli se, että mitä kaikkea ihmiset varastaa ja miksi ihmeessä he sitä tekee. Ja ennen kaikkea se, että konstit on monet! Eikä pidä unohtaa kirjaan sisältyvää Myymälävarkaan käsikirjaa...

Pakko muuten lisätä, että vaikka kuinka vaivasin päätäni, niin en keksinyt Stockmannin sijaintia Helsingissä. En ole Helsingin puljussa käynyt koskaan. Googlen kuva- ja karttahaku auttoi hahmottamaan liikkeen sijainnin ja tajusin, etten ole niillä kulmilla liikkunut Helsingissä käydessä. Jännää. Onko mun sivistyksessä musta aukko tässä kohden?

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pupujen uusi itsemurhakirja

Vähintäänkin hämmentävä sarjakuva tämä Andy Rileyn pupunen! 


Koko kirja on täynnä pupujen keinoja tehdä itsemurha. Välillä ei voinut kuin pyöritellä päätä keinoille. Joillekin itsemurhille ei voinut kuin nauraa, koska olivat niin kekseliäitä. Päällimmäisenä jäi kirjasta hämmennys. Ei ehkä ihan uponnut minun huumorintajuun tämä vaikka huvittava kirja sinällään onkin.

torstai 8. syyskuuta 2016

Korppityttö

Voi Korppityttö! Muistan lukeneeni tämän Torill Thorstad Haugerin kirjan lapsena. Ja nyt halusin lukea uudelleen.


Korppityttö on orpo, joka kasvaa jaarlin tilalla hänen orjiensa huomassa. Kumba on opettanut Korpille kasvien käyttöä parantamiseen ja muita taitoja. Korpilla on myös vino kroppa ja jalassa vikaa, joten hänen kulkemisensa ei ole helppoa. Jaarlin lähtiessä viikinkireissulleen, Korppi joutuu pakenemaan vuorille jaarlin rouvan vihaa. Korpin elämä on aikamoista selviytymistä lapsena. Hän yrittää säilyä hengissä vuorilla ja hän yrittää myös saada selville, että ketkä ovat hänen vanhempansa.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu! Pidän tästä kirjasta hyvin paljon, vaikka se välillä onkin surullinen ja ehkä vähän jännittäväkin. Onnellinen loppu pelastaa paljon. Tämä kirja on sellainen, että omasta kirjahyllystäni löytyisi tälle paikka.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Rei Shimura ja tappava manga

Tämän Rei Shimuran aihe oli aika mielenkiintoinen. Mistä Sujata Massey keksiikin niin erilaisia teemoja kirjoihinsa?


Rei on saanut töitä lehdestä, Gaijin Timestä. Lehdessä on muutosten aika ja Rei saa tehtäväkseen kirjoittaa jutun mangasta. Ja tietysti juttua tehdessä tapahtuu murha! Rei sukeltaa mangan maailmaan saadakseen aineistoa lehtijuttuunsa sekä selvittääkseen murhan. Aikamoiseen seikkailuun hän joutuukin sarjakuvien, niiden fanien, yakuzan sekä poikaystävänsä Takeon kanssa.

Itse en ole manga- sarjakuvia juurikaan lukenut. Muutamia vain. Silläkin tämän kirjan aihe oli mielenkiintoinen. Jotain kiehtovaa sarjakuvissa aina on.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kun suljen silmäni

S.J. Watsonin Kun suljen silmäni oli aika pysäyttävä kirja ja tuli minua lähelle.


Christine herää joka aamu kaiken unohtaneena. Hänen miehensä joutuu esittelemään itsensä ja kertomaan asiat joka aamu uudelleen. Salaa tapaamansa tohtori Nashin kehotuksesta Christine alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Tohtori soittaa hänelle joka päivä ja muistuttaa päiväkirjasta. Näin Christine alkaa pääsemään selville omasta kohtalostaan, lukemalla joka päivä päiväkirjamerkintänsä ja kirjoittamalla niitä lisää.

Christinellä on amnesia, tosin harvinainen sellainen, koska hän unohtaa ihan kaiken yön yli nukkuessaan. Yleisimmät syyt amnesialle ovat aivovamma tai trauma. Itselläni on ollut trauman aiheuttama amnesia. 

Kirjan tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja koskettavakin. Loppu tuli kyllä melkoisena yllätyksenä itselle ja loppu vähän ärsytti ja ahdistikin. Onneksi se oli kuitenkin onnellinen! Hyvä kirja loppuratkaisua lukuunottamatta.