Kaksi dekkaria

 Kaksi jännäriä, joista toinen sijoittuu Portugaliin ja toinen sekoileva tapaus Japaniin.

Anu Patrakka: Katumuksen kallio

Kuudes osa Rui Santos -sarjaan. En vissiin muistanut enää edellisen kirjan tapahtumia ku tuntui tämän alussa niin kärryltä pudonneelta. No, juoni oli kuitenkin mukaansa tempaava, kun selvitettiin papin murhaa. Sieltä löytyikin kuvio jos toinen kaiken takaa! Tämä oli just niin hyvä, kun tältä sarjalta saattoi odottaakin. Toivottavasti Patrakka kirjoittaa vielä jatkoa tähän sarjaan. Näihin hahmoihin on jo kiintynyt.

Riku Onda: Fish swimming in dappled sunlight

kääntänyt Alison Watts

Tämä olikin sitten tapaus, eikä millään hyvällä tavalla. Luin tän Elegian kanssa ja hänen mielipiteensä kirjasta oli hyvin samanlainen ku mulla. Siis ei nyt helkkari mitä sekoilua! Välillä oli lukiessa semmonen olo, että mitä vittua. Mietittiin kumpikin kirjasta keskustellessa, että onko tässä päätä tai häntää tai mitään muutakaan ruumiin osaa. *Spoiler alert alkaa* Ensinnäkin, päähenkilöt Hiro ja Aki. He saavat tietää olevansa kaksoset. Mistä? Ok. Ja? No, sitten he ovatkin käyneet vuosi sitten vaelluksella jossain ja tavanneet siellä isänsä tämän tietämättä heistä ja tämä isä olikin kuollut ja nyt nää kaksoset sitten epäilee toisiaan isänsä kuolemasta. Ok. Ja he viettävät viimeistä iltaa yhteisessä asunnossaan (joo ja insestistäkin vihjailtiin) ja käyvät läpi vuoden takaista juttua. Semmosta sekoilua ja poukkoilua oli tämän tarinan auki keriminen, että huokaus vaan. Lopulta sitten paljastuukin, että he ovat serkkuja, eivätkä kaksosia ja että se kuollut isä oli vain Hiron isä ja kuolema ei heidän syytään (kait) ja koska he ovat serkkuja, he voivat mennä naimisiin niin tahtoessaan. *Spoiler alert loppuu*  Huokaus. Huokaus. Huokaus. Ja vielä kerran huokaus. Ilman Elegiaa ois jääny tämä kesken. Eli: Älkää lukeko tätä. Ei mulla muuta.

Anu Patrakka: Häpeän aukio

Oon tykästyny näihin Anu Patrakan dekkareihin ja niiden henkilöhahmoihin. Tää oli jo Rui Santos- sarjan viides osa!

 

"Vila do Conden kaupungin keskustasta, ikivanhan häpeäpaalun portailta löytyy surmattu nainen, joka on ollut edellisiltana joen toisella puolella pikkukylän vaalitilaisuudessa. Kuka on halunnut runsaasti viiniä nauttineelle, mutta harmittoman tuntuiselle naiselle pahaa?

Pian löytyy toinenkin ruumis, ja tapauksen oudot piirteet hämmentävät poliisia. Rikosetsivä Rui Santosin tiimille alkaa selvitä, että pikkukylän idylliset kulissit peittävät intohimoja, poliittista ja taloudellista voitontavoittelua ja pettymyksiä. Ihmisillä on historiansa, eivätkä kaikki ole suinkaan päästäneet menneisyydestä irti. Mutta kuka tai ketkä ovat olleet valmiita tappamaan?

Anu Patrakan tarkkanäköinen ja psykologisesti koukuttava dekkari vie lukijan jälleen vanhoille portugalilaisille kujille, jotka todistavat mykkinä synkkiä salaisuuksia. Kohtalon verkossa räpistelevät ihmiset jakautuvat menestyjiin ja häviäjiin, ja häpeällä on vielä nykypäivänäkin valtava voima."

Tää oli siitä hauska kirja, että murhaaja tuli mulle yllätyksenä. Jotenkin en osannu aavistella oikeaa henkilöä yhtään, vaikka vihjattiinkin siihen suuntaan joissain kohin.

Ruin ja Ritan suhde etenee. He odottavat vauvaa, tulee keskenmeno ja siitä pitää selvitä yhdessä. Sitä seurattiin murhien ratkomisen lomassa.

Kirjan lopussa oli vielä aikamoinen yllätys! En paljasta. Sen takia varasin heti seuraavan ja tällä hetkellä viimeisen osan tähän sarjaan. Palan halusta tietää, että miten Ruin tarina jatkuu tän yllätyksen tiimoilta!

Lukemani Rui Santos- sarjan kirjat:

Huomenna sinä kuolet

Kuolet vain kahdesti

Syyllisyyden ranta

Totuuden portaat

Häpeän aukio

Lukematta:

Katumuksen kallio

Anu Patrakka: Totuuden portaat

Mää oon kyllä tykästynyt lujaa tähän Rui Santos- sarjaan, vaikka ekassa kirjassa tuntu, ettei jaksa sitä jatkuvaa laihan ihmisen itsensä läskittelyä, jota Rita teki. Onneksi se ei oo jatkunu näissä muissa kirjoissa. Tää Totuuden portaat on sarjan neljäs kirja.

Tässä kirjassa juoni oliki mielenkiintoinen! En ois ihan heti arvannu murhaajaa. Tässä tosiaan löytyy ruumis Porton kaupunginosan portailta. Menee tovi, että löytyy henkilöllisyys ja vielä useampi tovi, että löytyy itse murhaaja. Rikoksen selvittely oli mukavaa luettavaa. Jotenkin ruumiin löytöpaikan läheisyydessa asuvien ihmisten elämien mutkat oli tosi kiinnostavaa luettavaa ja mikään ei ollutkaan niin yksiselitteistä ku luulis. Kaiken tän sivussa Ruin ja Ritan suhdeki etenee jouhevasti.

Rui Santos- sarja:

1. Huomenna sinä kuolet

2. Kuolet vain kahdesti

3. Syyllisyyden ranta

4. Totuuden portaat

5. Häpeän aukio

6. Katumuksen kallio

#dekkariviikko: Anu Patrakka: Syyllisyyden ranta

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukaan!

Luin Rui Santos- sarjan kolmannen osan. Olipa mukavaa palata näihin kirjoihin ja kirjojen maailmaan. Oli niin mukavaa ja viihdyttävää, että ahmin tän dekkarin parissa päivässä. Tässä kirjassa tutkitaan suomalaisen taiteilijan katoamista. Santos pohtiikin, että miten hälle kerääntyy tälleen näitä suomalaisiin liittyviä rikosjuttuja.

 

Taiteilija, Rafael, katoaa, rannalta löytyy ruumis ja pian myös taiteilijan vaimo, Pia, häviää maisemista. Rui Santos haroo tyhjää kollegansa Rita Pereiran kanssa, Tässä oliki sitten aikamoinen soppa tutkittavaksi ja lukijana jännää seurata, että miten kaikki oikein menikään. Rafael ja Pia nimittäin olivat keksineet ovelan juonen, jolla kääriä rahaa, mutta kaikki ei meekään niin kuin he ajattelivat. Miten asiaan liittyy Pian veli? Entä paikallisen baarin tarjoilija? Tai Rafaelin ja Pian poika, joka asuu Milanossa? En kerro juonesta sen enempää, koska se pilais kirjan lukemisen. Santos ja Pereira kuitenkin pääsevät hommasta jäljille ja oli tosiaan melkoiset kuviot tässä. Kaiken kaikkiaan rentoa luettavaa ja jännite pysyi hyvin yllä!

Santos- sarjan eka osa täällä ja toka osa täällä. Neljännen osan varasinkin heti kirjan loputtua ja se oottaakin jo hyllyssä, että tartun siihen.

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

Anu Patrakka: Huomenna sinä kuolet

Löysin itselleni uuden dekkaristin! 

Kirjan kuvaus GoodReadsista: "Portugaliin muuttanut suomalainen Johanna löytyy kuolleena kotinsa lähettyviltä. Tapausta ryhtyy tutkimaan rikosetsivä Rui Santos, portviinistä ja pyöräilystä pitävä, murhia kuvaavia PowerPoint-kaavioita piirtelevä portolaispoliisi, joka sotkee jutun selvittelyssä niin kenkänsä kuin tunteensakin. Kun samasta paikasta löytyy myöhemmin uusi, melkein tunnistuskelvoton ruumis, näyttää tapaus hetken aikaa ratkaistulta. Vai liikkuuko pienellä maalaiskylällä sittenkin vielä toinen tappaja?"

Kirjotin GoodReadsiin tästä kirjasta näin: "Mukaansa imaiseva dekkari. Pidin henkilöiden pohdinnoista. Sanavalinnat ja vertauskuvat välillä mahtavia. Iso miinus siitä, miten painosta ja kehoista puhuttiin. Yllättävä puoli oli murhaaja, (spoiler, näet maalaamalla) koska harvoin kirjoissa vanhus on murhaaja."

Tämä dekkari oli sellainen ahmittava. Nautin lukemisesta paljon, vaikka tuo yllämainittu miinus tökkikin aina ilmestyessään. Toivosin niin kovasti, että nykyään ei kirjoissa puhuttais kehoista läskifobisesti. Se on niin kyllästyttävää. Sen takia en antanu tälle kirjalle viittä tähteä, koska läskifobia vähentää lukunautintoa. Muuten tämä oli kyllä just hyvä dekkari ja aion lukea Patrakalta muutkin dekkarit.