sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Oon siellä jossain mun

Luin Maaret Kallion kirjan Oon siellä jossain mun nettiversiona. Kirjan pääset lukemaan tästä linkistä.


Kirjan lukemiseen meni aikaan, koska en pystynyt sitä lukemaan kuin palasina. Aihehan koskettaa itseäni erittäin henkilökohtaisesti. Kirja on hyvä. Mielestäni se tuntui välillä vain pintaraapaisulta aiheeseen. Pintaraapaisusta huolimatta tein tätä lukiessa oivalluksia itseni suhteen.

Kirjassa käydään hyvin aiheita läpi itse seksuaalisesta väkivallasta toipuvalle, kuin läheisille ja ammattiauttajillekin. Kirjan ote asiaan on lempeä ja kannustava. Mielestäni kirjan pitäisi lukea ihan jokaisen. Seksuaalista väkivaltaa kokeneita on ihan hirveän paljon. Varmasti jokaisen ihmisen lähipiirissä on vähintään yksi sitä kokenut.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että en kaipaa sääliä, enkä kaipaa kauhisteluja kokemastani. Mieluummin voi olla vaikka hiljaa. Pahimpia ovat kommentit siitä, kuinka elämä on pilalla kokemuksistani johtuen. Kiitos vain minun tuomitsemisestani pimeyteen ja toivottomuuteen. Sitähän minä tarvitsinkin! Elämän pilalla olemis puheet voisi lopettaa kokonaan. Mistä tiedät, ettei paikalla ole joku seksuaalista väkivaltaa kokenut ja joka ahdistuu kuullessaan tuomion toivottomuuteen? Seksuaalisen väkivallan kokemukset eivät näy päällepäin.

Ihmiset! Lukekaa tämä kirja! Kirjasta saa tukea myös muutakin väkivaltaa kokeneet ja muista asioista traumatisoituneet.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Sirpale sielua

Lainasin Henrika Anderssonin kirjan Sirpale sielua kirjastosta ja hotkaisin sen yhdessä päivässä. Kirja eteni jouhevasti. Pidin paljon myös siitä, että luvut olivat lyhkäisiä.


15-vuotias Muriel perheineen muuttaa Ranskaan, koska hänen pikkuveljensä on vakavasti sairas. Ben saa hoitoa erikoisklinikalla. Muriel uskoo omaavansa voimia, joiden avulla hän helpottaa veljensä oloa. Uudessa kotikylässään Muriel kohtaa arvoituksellisen Lucin, jonka seurassa on pelottavaa ja kutkuttavaa ja jonka kanssa mennään kohti pimeitä salaisuuksia. Muriel myös käy koulua erikoisen professori Duventin luona.

Tarina oli mukaansa vievä. Itseäni lukijana ärsytti se, että liian moni asia jäi auki ja oman mielikuvituksen varaan. Esim. pikkuveli Benin sairaus. Päättelin sen olevan syöpä, mutta siitä en ole silti varma. Tai Murielin voimat. Onko niitä vai ei? Entäs sitten tarinan loppu? Se jäi niin auki, että minua häiritsee edelleen. Kuinka Benin käy? Entä Lucin?

Olisi mukavaa, jos Andersson tekisi kirjaan jatko-osan! 

tiistai 17. toukokuuta 2016

Joka tulella leikkii

Joka tulella leikkii on ehdottomasti paras Gerritsenin kirja, jonka olen lukenut! Kirjan tarina on niin kaunis ja vaikuttava. Kiinnitin jo kirjan alkupuolella huomiota siihen, että kerronta on erilaista verrattuna muihin Gerritsenin kirjoihin. Kerronta on soljuvaa, kaunistakin. Tarina on hyvä, huolimatta aiheestaan. Ainut sana, joka kuvaa kirjaa hyvin on vaikuttava.



Kirja alkaa siitä, kun viulisti Julia Ansdell ostaa Roomasta Incendo-kappaleen nuotit. Kotia päästyään hän soittaa kappaletta ja heidän 3-vuotias tyttärensä tappaa heidän kissansa. Seuraavalla soittokerralla tytär haavoittaa äitiään. Julia haluaa tietää, mistä kappale on peräisin ja miksi sen soittaminen saa aikaan kauheita.

Julian tarinan rinnalla kulkee Incendon säveltäjän, Lorenzo Todescon tarina. Lorenzo on venetsialainen juutalainen. Kirjassa kerrotaan Venetsian juutalaisvainosta. Lorenzon ja hänen perheensä tarina on koskettava. 

Julian ja Lorenzon tarinoiden langan päät solmitaan yhteen Venetsiassa, jonne Julia pakenee. Venetsiassa selviää asiat sävellyksen taustalta. Venetsiassa selviää myös se, miksi kappaleen soittaminen on saanut kamalia aikaan. Lopputulos oli sellainen, ettei vaihtoehto käynyt mieleni vieressäkään.

Tämä kirja on sellainen, että haluan sen omaan kirjahyllyyni. Tämä kirja teki minuun syvän vaikutuksen. En muista, milloin viimeksi olisi kirjan lukemisen jälkeen ollu niin vahva wau-olo, kuin nyt.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Haaveiden ranta

Sain käsiini uusimman Nora Robertsin kirjan. Tämän ahmaisin parissa päivässä!


Eli Londonia epäillään vaimonsa murhasta. Hän muuttaa sukunsa taloon Whiskey Beachille keräilemään itseään kasaan. Siellä hän kohtaa Abra Walshin. Abran seurassa Eli alkaa saamaan itseään kasaan pikkuhiljaa. Voinnin parantuessa hän sisuuntuu ja alkaa selvittämään, että kuka murhasi hänen vaimonsa. Siitä luonnollisesti alkaa hienoiset juonen kääntet!

Tämä kirja oli luotettavaa Robertsia. Mielenkiinto pysyi yllä viimeiselle sivulle asti. Ja ainakin minulle Elin vaimon murhaaja tuli yllätyksenä! Positiivista oli sekin, että kirjassa sivuttiin traumoja ja niiden seurauksia. Roberts on aina Roberts, joten suosittelen lukemaan tämän kivan sekoituksen hömppää ja jännitystä.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Hänen varjonsa tarina

Toinen Audrey Niffeneggerin kirja, jonka luin. Tämän kirjan luin joitain vuosia takaperin, mutta ei jäänyt muistijälkiä tästä, joten luin uudelleen.


Tämän tarinan päähenkilönä ovat kaksoset Julia ja Valentina. He saavat perinnön tädiltään Elspethiltä, josta eivät ole tienneet mitään, äitinsä kaksoissiskolta. Kaksoset muuttavat tätinsä asuntoon testamentin ehtojen mukaisesti ja siitä tarina alkaa. Kirjassa tulee hyvin ilmi kaksosten yhteys ja yhtenäisyys, mutta myös se, että he ovat kaksi eri ihmistä. Tämä erillisyys on yksi kirjan teema. Kuinka saada olla oma itsensä ja tehdä itseä kiinnostavia asioita, vaikka kaksoissisko ei halua sitä?

Mielenkiintoista kirjassa on Elspethin kummittelu asunnossaan. Kuinka häneen saadaan yhteys ja mitä hän kertoo omasta ja kaksoissiskonsa elämästä. Kirjan loppu on minusta todella ärsyttävä! Ärsyttää Elspethin itsekkyys. Onneksi hän saa ansionsa mukaan. 

Hänen varjonsa tarinaa voin suositella kaikille. Kirja oli aiheestaan huolimatta mielenkiintoinen ja sopivan kevytkin luettava. 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Äkkikuolema

Luin toisen Anne Holtin ja Even Holtin yhteistyössä kirjoittaman kirjan. Tämä vei mennessään samalla lailla kuin aiempikin osa Kuoleman tahdissa.

Tässäkin kirjassa päähenkilöinä ovat Sara Zuckerman ja Ola Farmen. Tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, jonne Ola on perheineen muuttanut. Sara pelastaa jalkapallo-ottelussa yhtäkkiä kaatuneen pelaajan hengen. Siitä alkavat kiemuraiset tapahtumat, jotka vievät jalkapallojoukkueen omistajan kiemuraiseen menneeseen, lähemmäs Mossadia ja muuta jännää.


Pidän Anne ja Even Holtin kirjoissa siitä, että kirjan juoni kietoutuu yllättäviinkin asioihin. Esim. tässä kirjassa Mossadiin ja dopingiin. Tätäkin kirjaa voin suositella lämpimästi! Kirja on jännittävä, mutta ei liian jännittävä kuitenkaan. Ja ennen kaikkea kirja on mielenkiintoinen!