Kolme ajatuksiaherättävää kirjaa!
Salli Kari: Vedestä ja surusta
Tämä kirja oli ohhoh ja vau. "Pako" Islantiin residenssiin, siellä pintaan nousee pahalaatuisen syövän sairastamiseen liittyvät asiat. Jotenkin Kari on kirjoittanut sen kaiken näille sivuille niin taiten, että sitä vaan luki, hengitteli, luki, ajatteli, luki ja eli mukana. Islanti ja Suomi. Nykyhetki ja muistot. Koko elämä sielä ja täälä. Miten tästä nyt eteenpäin?
Toivottavasti Kari kirjoittaa vielä paljon lisää!
Nella Larsen: Irene ja Clare
suomentanut Tuija Tuomaala
Tää on tarina lapsuudenystävistä, jotka molemmat ovat mustia, mutta joista toinen käy valkoisesta. Clare on päättänyt elää valkoisena ja ei ole kertonut asiasta edes aviomiehelleen, joka on aikamoinen rasisti. Kirja kuvaa sitä ristiriitaa, kun toinen elää omana itsenään ja toinen ei ja mitä siitä seuraa. Tää oli todella ahmittava kirja. Oon somessa joskus törmännyt tähän white-passing -termiin ja tässä kirjassa se konkretisoitu täysin.
Auli Viitala: Kahtia halkaistu kansalainen
Tää on Viitalan muistelmat. Käsittelee mielenterveyttä, toimeentuloa yms. Ei ollu niin hyvä ku Viitalan eka kirja, mutta samaa Viitalaa kuitenkin. Luen Viitalan kolumneja Yleltä ja tässä on sitä samaa.


