sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Illallinen vampyyrin kanssa

Pitkästä aikaa fantasiaa! Tai ainakin tuntuu siltä, kun olen lukenut niin paljon dekkareita viime aikoina. Nyt tartuin Abigail Gibbsin kirjaan Illallinen vampyyrin kanssa.


Violet Lee odottelee keskellä yötä ystäviään Trafalgarin aukiolla ja joutuu todistamaan verilöylyä. Sen todistajana hänet napataan mukaan Varnien kartanoon. Varnit ovat vampyyrejä, hänelle selviää ja hän itse heidän panttivankinsa. Varsinkin sieppaajansa Kaspar on mahdottoman puoleensa vetävä.

Ihmisten ja vampyyrien/maagien/muiden olentojen välille on puhkeamassa sota. Violetin isä on ihmismaailman puolustusministeri ja pääjehu sotkussa. Violetille selviää paljon asioita oman ja muiden ulottuvuuksien asioista ja hän on valinnan edessä: Jos hän muuttuu vampyyriksi, maailma pelastuu ja jos ei niin ei.

Kirja vei kyllä ensimmäiseltä sivulta asti mennessään. Välillä piti sulkea silmät, ku jotkin kirjan kohdat olivat turhan raakoja minulle. Ja välillä ärsytti Violet ja välillä Kaspar touhuissaan. Kaiken kaikkiaan silti oikeinkin viihdyttävä kirja! Aion lukea seuraavatkin osat, jos ne joskus suomennetaan. Myönnän, että vampyyrikirjat viehättävät minua kovasti.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Matalapainetta

Kirjastosta nappasin uusimman Sandra Brownin kirjan ja tämä kirja olikin positiivinen yllätys.


Bellamy Lyston kirjoittaa kirjan lapsuuden tragediastaan, jossa hänen siskonsa tapetaan tornadon riehuessa ympärillä. Kirja saa aikaan melkoisen reaktion ja tapahtumaketjun. Pääepäilty siskon kuolemaan oli hänen poikaystävänsä Dent, joka vältti tuomion ja vankilaan menikin toinen poika. Dentin kanssa Bellamy alkaa selvittää tapahtumia, kun he 18 vuoden jälkeen tapaavat. 

Tämä kirja oli positiivinen yllätys siksi, että kirjan teksti soljuu jotenkin paremmin, kuin aiemmat lukemani Brownit. Sekin oli positiivista, että minulla ei ollut hajuakaan siitä, että kuka oikeasti tappoi Bellamyn siskon. Se tuli yllätyksenä minulle! Kirjan juoni oli hyvä ja ahmaisin tämän kirjan päivässä. 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Aurinkomyrsky

Kehuttu Åsa Larsson. Tartuin hieman epäluuloisena ja uteliaanakin hänen ensimmäiseen kirjaansa. 


Kirja alkaa suoraan murhapaikalta. Kiirunan Paratiispojan, Viktor Strandgårdin kuoleman kuvauksesta Kristallikirkon alttarin edessä. Siitä tapahtumat lähtevät vyörymään. Nuori juristi Rebecka Martinsson palaa Viktorin kuoleman takia vuosien jälkeen Kiirunaan Viktorin siskon, Sannan, sanattomasta pyynnöstä. Rebecka alkaa selvittää, kuka Viktorin murhasi.

Kirjan tapahtumat liittyvät Kristallikirkkoon ja sen seurakuntaan. Seurakunta syntyi Viktorin käytyä kuoleman ovella ja koettua herätyksen. Seurakunta on kasvanut valtavasti vuosien aikana ja siihen kietoutuu paljon hyvää ja pahaa. Rebecka sekä poliisit saavat selville asioita, joka kiristää tunnelmaa seurakunnan johdossa ja johtaa lopulta hurjaan loppuun. 

Kirja tuntui aluksi jotenkin tylsältä ja rasittavalta. Jokin tässä kuitenkin oli, joka pisti minut jatkamaan lukemista. Kirja päättyi niin hurjasti, että ihan naurattaa. Larssonilta ovela keino koukuttaa lukija ja saada haluamaan lukea lisää hänen kirjojaan. Toimi ainakin minuun! 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Porto Francon vartija

Fanitan Ann Rosmania! Ei siitä pääse mihinkään!


Klöverönin saarelta suosta löytyy naisen ruumis, jolla on sylissään vastasyntynyt lapsi. Karin Adler hälytetään kesken purjehduksen tutkimaan tapausta. Samaan aikaan eräässä saaren perheessä on meneillään kriisi, koska Vendelan veli vaimoineen haluaa myydä heidän saarella olevan talonsa. Pikkuhiljaa tilanne kärjistyy perheen kesken.

Nykyhetken rinnalla kulkee tarina Agnesista, joka pakenee kotoaan edessä olevaa avioliittoa. Agnes naamioutuu mieheksi, Agneksi. Hänen tarinansa liittyy hyvin läheisesti suosta löytyneeseen naiseen ja vauvaan. Tarina on jännittävä ja hyvin kutkuttava kaikkine käänteineen.

Hehkutan edelleen Rosmanin kirjoja! Ne vaan ovat niin hyviä! Googletin vähän ja sain selville, että Rosmanilta olisi lisäksi kolme kirjaa kirjoitettuna tähän sarjaan. Niitä ei vaan ole suomennettu vielä. Vieno toive kustantajan suuntaan lähtee täältä.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Noitavasara

Lisää Ann Rosmania! Oon kyllä suuresti viehättynyt tämän kirjailijan kirjoista.


Retkellä oleva koululuokka löytää metsästä päättömän naisen ruumiin. Samaan aikaan lähellä olevasta puutarhasta löytyy naisen pää. Karin Adler työkavereineen alkaa tutkia tapausta. Pian selviää, ettei ruumis ja pää kuulu yhteen. Lisää surmattujen naisien ruumiita löytyy ja museostakin on kadonnut pyövelinmiekka. Vaikuttaa siltä, että tapaukset liittyvät 1600-luvulla tapahtuneisiin Marstrandin noitaoikeudenkäynteihin.

Nykyhetken tapahtumien rinnalla kulkee tarina pojasta, joka on teljetty pienenä kellariin. Miten tämä pojan tarina liittyy näihin kaikkiin murhiin? Entä miten liittyy Göteborgissa oleva hengellisen kasvun keskus?

Ann Rosman pitää minua otteessaan taitavasti! Tämän kirjan luettua aloitin saman tien Karin Adler- sarjan seuraavan osan lukemisen.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kultainen leikkaus

Ah, Hewson osaa kirjoittaa tavalla, joka uppoaa minuun! Tämä Nic Costa- sarjan kolmas osa oli mielestäni hieman erilainen, kuin aiemmat osat.


Juuri ennen joulua Rooma peittyy lumeen. Nic Costa työparinsa Gianni Peronin kanssa ottaa vastaan hälytyksen murrosta Pantheoniin. Siellä heitä vastassa on mies, joka ampuu heitä kohti ja tappaa heidän mukanaan olleen valokuvaajan. Pantheonista löytyy myös naisen ruumis, jonka selkään on viilletty kuvio. Murha on osa murhien sarjaa ja mukaan tutkintaan sekaantuu myös FBI. Pian he saavat huomata, että murhaajan taustalla roikkuvat vuoden 1991 Persianlahden sodan tapahtumat.

Tämä kirja oli erilainen siinä mielessä, että vaikka rikokset tapahtuvat Roomassa, sen syyt ovat kauempana. Heh, ja minä en ihan kunnolla tajunnut kuviota sen tultua esiin kokonaisuudessaan. Vaan se ei haitannut minua! Kaikkea ei aina tarvitse tajuta. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä ja mukanaan vievä.

Jäinpä miettimään, että pitääköhän mun tosissaan rueta metsästämään sarjan jatko-osia englannin kielellä.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Mysteerien huvila

Kyllä, tämäkin David Hewsonin kirja on yhtä hyvä, kuin sarjan ensimmäinen osa. Minä upposin tyytyväisenä Nic Costan ja hänen uuden työparinsa Gianni Peronin seikkailuun.


Tiberin rantatöyräältä löytyy nuoren tytön muumioitunut ruumis. Pian sen jälkeen katoaa teini-ikäinen tyttö. Kadonnut tyttö muistuttaa hyvin paljon löytynyttä tyttöä. Nic ja työparinsa pääsevät oudon Dionysos-kultin jäljille selvittäessään tapauksia. Tapauksiin on sekaantunut myös mafiapomo Neri perheineen ja siitähän se soppa syntyy.

Kirjasta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lukunautinto parhaimmillaan! Pidän Hewsonin tyylistä. Tarinassa sekoittuu päähenkilöiden tarinat, heidän kertojanäänensä ja monen muunkin henkilön kertojanääni. Tarina jää lopussa vielä vähän auki, mikä jäi minua vähän kaivelemaan. En pidä auki jäävistä tarinoista! No, tämän loputtua aloitin sarjan seuraavan osan lukemisen.

Pienen googlettelun tulos oli, että Hewsonilta ei ole enempää Nic Costa- sarjan kirjoja suomennettu, mikä on iso harmi! Niitä olisi nimittäin vielä kuusi. Pitää vissiin rueta lukemaan kirjoja englanniksi.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Arra

Maria Turtschaninoff osaa kirjoittaa sellaisia kirjoja, joiden maailmaan minä vain uppoan.


Arran elämän alku on surullinen. Hän syntyy ei-toivottuna lapsena. Hänestä huolehditaan hyvin heikosti. Arra ei puhu, joten häntä pidetään viallisena ja hänen edessään tehdään pahankarkoitusmerkkejä. Mutta Arra kyllä kuulee, hän kuulee metsän laulun, maan laulun, veden laulun, tulen laulun. Eräänä päivänä kaikki kauheus purkautuu hänestä tulen lauluna ja hänen vanhempansa kuolevat tuleen. Niin Arra siskonsa Kardin kanssa muuttaa Lavoraan, siskonsa Evian luokse.

Lavorassa Arran kurja kohtelu jatkuu. Arra kutoo upeita kuvakudoksia ja Evia vie kunnian niistä. Arra kohtaa prinssi Surandon ja hänen sisällään herää rakkaus. Sitten tulee sota ja Surando lähtee sotimaan. Kotona Arran elämä vain pahenee, kunnes taas tulen laulu saa hänet valtaansa ja Arra lähtee etsimään Surandoa. Matkallaan Surandon luo Arra joutuu kohtaamaan itsensä ja kokemansa.

Arra on tarina siitä, kuinka löytää itsensä, kuinka kohdata lapsuuden pahat kokemukset ja kuinka selvitä kaikesta. Arran tarina on koskettava, ihana ja toivoa antava. Upposin kirjan maailmaan täysin. Samaistuin Arran kokemuksiin ja elämän mutkiin täysin. Kertakaikkiaan upea kirja! Fanitan Turtschaninoffia.

Ps: Ei se prinssi Surandon elämäkään niin helppoa ja rakkaudentäyteistä ole ollut.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus

Rei Shimura se vaan on jotenkin niin ihanaa luettavaa. Pidän hurjasti näitten dekkareitten rauhallisesta tahdista. 


Tässä sarjan toisessa osassa Rei on saanut antiikkiliikkeensä toiminnan alkuun. Hän etsii asiakkaalleen tansua (lipastoa) ja löytääki sellaisen. Reitä huijattiin tansun suhteen ja lähtiessään vaatimaan oikaisua, löytyykin myyjä kuolleena. Tapahtumat lähtevät vauhtiin: Rein ja Hughin kotiin murtaudutaan, suhde Hughin kanssa mutkistuu Hughin veljen tultua vierailulle, löytyy lisää murhattuja ihmisiä jne.

Nautin tämän kirjan lukemisesta. Kun tämä loppui, harmitti, etten ollut seuraavaa osaakin lainannut jo kirjastosta. Rei-kirjojen maailmassa on jotakin niin rauhoittavaa ja nautinnollista. Todellakin aion lukea koko sarjan! Onneksi on vielä yhdeksän lukematta näitä.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Detroit

"Tapahtumapaikka: Detroit, jääkiekkoareena. Kun liigan paha poika aikoo tulla päälle, Timothy kääntää yllättäen katseensa pois.

Lopputulos: 19-vuotias Timothy runtataan laitaa vasten ja hän halvaantuu kaulasta alaspäin."


Koska olen jääkiekkofani, kirja herätti kiinnostukseni. Olin lukenut siitä parista blogista ja sitten se tuli vastaan kirjaston uutuuksien hyllyssä.

Olin lukenut tätä jotain 50 sivua, kun mietin, että ääh, tää on tylsä, jätän tän kesken. Valitin miehellenikin siitä. Silti kirjassa oli jotain, jonka takia tämä ei sitten kesken jäänytkään. Hyvä, että luin loppuun asti.

Kirjan kerronta ei ole sieltä kirkkaimmasta päästä, vähän tylsä mielestäni. Kirjan sisältö on parempi. Siinä kuvataan Timothyn mietteitä onnettomasta halvaantumisesta, Nathanin (ystävänsä) odottelusta. Siinä kuvataan Nellien, Timin hoitajan mietteitä. Siinä kuvataan Nathanin ajatuksia, kun hän yli vuoden jälkeen viimein menee katsomaan Timiä. Kuvataan myös Timin äidin mietteitä ja muutaman muun henkilön.

Kirja on rakkaustarina. Onneton rakkaustarina, jolla on oikeastaan aika onnellinen loppu onnettomuudestaan huolimatta. Kirjassa ärsytti välillä yli hilseen menevät kielikuvat ja aatokset. Minä kun en jaksa kirjoja lukiessani jäädä liikaa miettimään sitä, että mitähän tälläkin ajetaan takaa. Detroit on silti hyvä kirja, ajatuksia herättävä! Missä menee ystävyyden ja rakkauden raja?

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Pieni kirjapuoti Pariisissa

Voi, minkälaisen rakkaustarinan luin!


Pieni kirjapuoti Pariisissa on kertomus Monsieur Perdusta, hänen kaunokirjallisuusapteekistaan ja ennen kaikkea hänen 20 vuotta sitten hylätyksi tulemisestaan. Kirjan kieli hiveli minun hermojani kauniisti ja vain ahmin sanoja, jotka kuljettivat tarinaa lipuen eteenpäin.

Perdu lähtee apteekillaan seilaamaan jokia etelää kohti luettuaan 20 vuotta odottaneen kirjeen rakkaudeltaan. Matkaan hyppää Jordan, esikoiskirjalija, jolla on kirjoitusjumi päällä. He matkaavat eteenpäin ja kohtaavat matkallaan niin itsensä kuin uusia ihmisiä ja tarinoita.

Kirja kuvaa Perdun surutyötä kauniisti. Kirja kuvaa kauniisti myös uutta alkua ja toivoa elämästä. 

Tämä kirja on yksinkertaisesti kaunis ja ihana.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Saharan tytär

Tämän kirjan olen lukenut joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran. Oli jännää lukea, kun muisti paikoin, että mitä seuraavaksi tapahtuu.


Isabelle saa perinnöksi arkeologi-isältään mystisen laatikon, jossa on sisällä amuletti ja kirje. Ystävänsä Even kanssa Izzy matkustaa Marokkoon ja alkaa selvittää amuletin tarinaa. Kiipeilyretkellä Izzy joutuu onnettomuuteen ja hänet pelastaa Taib. Taibin kanssa amuletin tarina alkaa selvitä ja yhdessä he matkaavat Saharan aavikolle.

Izzyn tarinan kanssa rintarinnan kertoo omaa tarinaansa Mariata, hunnun kansan nainen. Mariatan tarina on täynnä tuskaa ja riemua, rakkautta ja kipua. Mystinen amuletti yhdistää hienovaraisesti Mariatan ja Isabellen tarinat.

Kirjan kieli on jännällä tavalla jopa tylsää. Itse tarina on kuitenkin niin mukaansa tempaava, ettei kirjaa halua missään nimessä jättää kesken. Amuletin tarinan auetessa enemmän ja enemmän, Isabellen ja Mariatan tarinoiden avautuessa lisää ja lisää, on lukijana ihan myyty. Tätä kirjaa voin suositella lämpimästi. Hain kirjastosta myös Johnsonin toisen suomennetun kirjan luettavakseni.