lauantai 16. heinäkuuta 2016

Arra

Maria Turtschaninoff osaa kirjoittaa sellaisia kirjoja, joiden maailmaan minä vain uppoan.


Arran elämän alku on surullinen. Hän syntyy ei-toivottuna lapsena. Hänestä huolehditaan hyvin heikosti. Arra ei puhu, joten häntä pidetään viallisena ja hänen edessään tehdään pahankarkoitusmerkkejä. Mutta Arra kyllä kuulee, hän kuulee metsän laulun, maan laulun, veden laulun, tulen laulun. Eräänä päivänä kaikki kauheus purkautuu hänestä tulen lauluna ja hänen vanhempansa kuolevat tuleen. Niin Arra siskonsa Kardin kanssa muuttaa Lavoraan, siskonsa Evian luokse.

Lavorassa Arran kurja kohtelu jatkuu. Arra kutoo upeita kuvakudoksia ja Evia vie kunnian niistä. Arra kohtaa prinssi Surandon ja hänen sisällään herää rakkaus. Sitten tulee sota ja Surando lähtee sotimaan. Kotona Arran elämä vain pahenee, kunnes taas tulen laulu saa hänet valtaansa ja Arra lähtee etsimään Surandoa. Matkallaan Surandon luo Arra joutuu kohtaamaan itsensä ja kokemansa.

Arra on tarina siitä, kuinka löytää itsensä, kuinka kohdata lapsuuden pahat kokemukset ja kuinka selvitä kaikesta. Arran tarina on koskettava, ihana ja toivoa antava. Upposin kirjan maailmaan täysin. Samaistuin Arran kokemuksiin ja elämän mutkiin täysin. Kertakaikkiaan upea kirja! Fanitan Turtschaninoffia.

Ps: Ei se prinssi Surandon elämäkään niin helppoa ja rakkaudentäyteistä ole ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti