maanantai 27. marraskuuta 2017

Storm Sisters: Hyiset mainingit

Mintie Dasin Storm Sisters- sarjan toinen osa Hyiset mainingit tuli luettua aika äkkiä.


Edellisestä osasta tutut tyttömerirosvot Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat saaneet kuulla, että heidän vanhempansa ovat ehkä elossa. He lähtevät yhdessä ensin Tanskaan johtolankojen perässä ja sieltä kohti pohjoista Jäämerelle saakka. Ja mitä he löytävätkään? Entä kuka on salaperäinen kreivitär?

Tää kirja oli kyllä hyvä jatko ekalle osalle. Ehkä vähän rauhallisempi tahdiltaan, mutta käänteitä silti riitti. Kirjan loputtua ihan ärsytti, ettei oo jo seuraavaa osaa käsissä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Valtavan ihana

Valtavan ihana on Hanna Kinnusen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan kirja naisen kehosta ja ajatuksista sen suhteen. Ajattelin kirjaan tarttuessani, että se on kehopositiivisuuskirja ja se mut sai just tarttumaan tähän kirjaan.



Kirjan lukeminen ei oikein tahtonut sujua. Ihmettelin, että mikä tässä nyt on niin vaikeaa, ku tää aihehan on hyvä ja positiivinen. Sitten luin Nettasays- blogista kirja-arvostelun tästä kirjasta ja tajusin. Netta sanoitti mun ajatukset täysin. Kirja oli mulle pettymys. Jäi semmonen olo, että kaikki negatiivisuus on peitelty mukarealismiin, ku haukuttiin omaa kehoa ja se torppasi täysin yritykset positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi jos verrataan omia alleja Dumbon korviin realistisena ajatuksena ja sitten kerrotaan, että mutta mitä väliä, hyvät ne silti on, ni ei mun mielestä mee niinku pitää kuitenkaan.

Harmittaa kovasti tää, koska kirjan ajatus on hyvä. Toteutus vaan ei ollu toimiva. Odotinko liikaa?

 Jotain pelasti kuitenkin kirjan lopussa oleva osio, jossa oli energiaterapeutti Marianna Soverin ajatuksia. Soverin ajatusten takia kirja ei oo ihan katastrofi.

Muita tän kirjan lukeneita? Muita mielipiteitä?

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lukematta jääneet klassikot

Nappasin idean tähän postaukseen Kirjojen pyörteissä- blogista. Itsellänikin näitä kirjoja, joita en syystä taikka toisesta oo lukenut, on monia. Kyllä sitä lukutoukkana joskus tuntee jopa syyllisyyttä siitä, ettei oo lukenu klassikoita tai muuten tosi suosittuja kirjoja.

Tässäpä siis mun kymmenen kohdan lista klassikoista, joita en oo lukenu, enkä vaan saa luettua, vaikka osa kiinnostaakin.



1. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

Sinuhe on siinä rajalla, että kiinnostaako. 


2. Leo Tolstoi: Anna Karenina

Tää kiinnostais mua. En oo vaan saanu tartuttua.


3. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Mulla on ennakkoluuloja Austenia kohtaan, myönnän.


4. Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Kuuluisa rakkaustarina. Ei oo kiinnostanu tarpeeksi, että alkaisin lukea.


5.Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Pohjantähden alla kolminen osineen tuntuu pelottavilta tiiliskiviltä.




6. Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani ja Emily Bronte: Humiseva harju

Näistä kahdesta kirjasta taitaa olla elokuvatkin. En oo kattonu ees elokuvia.


7. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Oon kuullu kehuja tästä niin kauniina ja hyvänä kirjana. Pitäis ehkä tutkia tarkemmin.


8. Sofi Oksanen: Puhdistus

Tää ei vaan nappaa, kuten ei Oksasen muutkaan kirjat.


9. Elias Lönnrot: Kalevala

Jotenkin Kalevalan runomitta ei yhtään innosta tarttumaan tähän. Koirien Kalevala taitais olla se mun jutut.


10. William Golding: Kärpästen herra

Muistan, että lukiossa luokkakaveri teki tästä kirjasta esitelmän ja silloin heräs kiinnostus tähän kirjaan. Silti en oo vieläkään lukenut.



Löysin myös 100 kirjan listauksen klassikoista, jotka pitäisi lukea jokaisen. Paljon on kyllä lukeamatta klassikkoja! Jostain syystä ne ei vaan kiinnosta. Ehkä se on se, että ku ne pitäis/kuuluis lukea koska yleissivistys.

 Sama epäkiinnostavuus on myös erilaisia palkittuja kirjoja kohtaan. Ennakkoluuloinen oon. Ei ne palkitut ja suositut kirjat voi olla hyviä, koska niistä tykätään. Kummallinen ajatusmalli mulla tässä asiassa.

Mitä teillä on lukematta?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Tule tapaamaan minua rannalle

Hilary Boydin kolmas suomennettu kirja on Tule tapaamaan minua rannalle.


Karenia kiukuttaa suuresti aviomiehensä, joka on alkoholisti ja pompottaa häntä kuin haluaa. Mitta alkaa olla täysi hänen suhteensa. Niinpä hän jättää tämän kerran vastaamatta miehen huutoihin. Aamulla hän löytää miehensä kuolleena nojatuolista. Siitä alkaa uusi aika. Tytärpuoli Sophie muuttaa Karenin luo ja Karen alkaa jutella menneistä seurakunnan papin Williamin kanssa.

Karen rakastuu Williamiin ja siitähän alkaa yhdenlainen sotkuinen vyyhti. Sophien kanssakin välit välillä takkuavat ja tytärpuoli aiheuttaa huolta.

Kirja on hyvä muuten, paitsi loppu oli plääh. 

Tykkään Boydin tyylistä ja aion lukea vastakin hänen kirjojaan, jos niitä suomennetaan.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mifongin perintö

13-vuotias serkkuni vinkkas mulle tästä kirjasta ja kirjasarjasta. Niinpä kirjastossa tutkin J.S.Meresmaan kirjoja ja just tää Mifongin perintö vaikutti kiinnostavalta.


Tää oli kyllä erittäin positiivinen yllätys mulle! Hitto, tosi hyvä kirja. Ja vielä suomalaista fantasiaa!

"Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan."

Tuo lainaus on Rising Shadow- sivustolta. Tässä kirjassa juonen käänteitä ja henkilöitä on niinku Valtaistuinpelissä niin etten osannut rueta kertomaan mitään omin sanoin. Sen osaan kertoa, että loistava kirja! Tämäkin kirja yllätti mua juonenkäänteillään. Arvaatte varmaan, että aion lukea jatko-osat ja Meresmaalta muutkin kirjat?!

Mua ärsyttää vähän se, että sitä tahtoo jostain kumman syystä olla jotenkin ennakkoluuloinen suomalaista fantasiaa (ja muutakin kirjallisuutta) kohtaan. Miksi ihmeessä?? Oon lukenut suomalaista fantasiaa ja tykännyt siitä ja silti oon ennakkoluuloinen. Pöh ja puh tommosille luuloille! Tässä taas nähtiin, ettei ennakkoluulot kerro totuutta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Sisarten kesken

Hyvin pitkästä aikaa luin Cathy Kellyä. Sisarten kesken oli hyvä kirja.


Tässä kirjassa päähenkilöinä ovat siskokset Cassie ja Coco. Heidät on kasvattanu heidän isoäitinsä Pearl, koska heidän äitinsä jätti heidät, kun he olivat pieniä. Kirjassa tämä äidin lähteminen on pääjuoni ja mitä siitä on seurannut Cassien ja Cocon elämään jne. Myös tämän kamalan äidin elämä on yksi kirjan juonista.

Tykkäsin tosi paljon tästä! Kirja on raskaasta aiheesta huolimatta ihanan kevyttä luettavaa. Välillä naurattaa ja välillä itkettää. Just sopiva kirja, kun haluaa saada aivot narikkaan ja vaan nauttia. Ja just tällaista odotin Kellyn kirjalta, kun lainasin tän ja sitä myös sain. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Karou, savun tytär

Laini Taylorin Karou- kirjan nappasin kirjaston hyllystä ihan sattumalta. Että mikäs tää on? Vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin.


Karou on 17-vuotias taidetta opiskeleva tyttö, joka on aika erikoinen tapaus ja joka ei tiedä taustastaan mitään. Hänen elämäänsä kuulu outo hirviöperhe, josta taas ihmiset eivät tiedä mitään. Karou auttaa ottoisäänsä Brimstonea tekemään outoja keikkoja ympäri maailmaa portaalien kautta. Yhdellä tällaisella reissulla hän kohtaa enkelin, Akivan, joka yrittää tappaa hänet. Jotain tapahtuu ja he rakastuvat toisiinsa. Sitten kaikki on yhtä mylläkkää ja Karou yrittää epätoivoisesti ottaa selvää siitä kuka on.

Tää kirja oli kyllä mielenkiintoinen! Juoni on hyvä ja odottamaton. Esimerkiksi Karoun taustaa en olisi osannut edes kuvitella kiemuroineen. Tykkään, että minutkin yllätetään! Ja hei, tälle on ainakin yksi suomennettu jatko-osa... 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Köyhien kalmisto

Köyhien kalmisto on Patricia Cornwellin aika jännittävä ja hyinen kirja.



Jouluna Kay saa FBI:n kutsun tulla New Yorkiin. Sieltä on löydetty naisen ruumis, jonka kuolema muistuttaa sarjamurhaaja Gaultin teolta. Siitä tutkimukset lähtee käyntiin ja jäljet Temple Gaultin perässä kuumenevat. Juonessa on mukana myös Kayn siskontyttö Lucy, joka on myös Gaultin juonittelujen uhri.

Gaultin perässä kulkiessa tapahtuu monenlaista. Melkoinen heppu tää Gault! Kirjassa valotettiin enemmän myös hänen taustaansa ja on kyllä hyinen tyyppi tää Gault. Hyh.

Ainut mikä häiritsi tässä oli se, että Marinon koitoksiin edellisessä kirjassa ei viitattu sanallakaan. Niinku mitään ei ois tapahtunu. Pöh, sanon minä.

No, minä jatkan Cornwellin fanittamista ja hommaan sarjan seuraavan osan luvun alle.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Komisario Bordellin likaisin tapaus

Oi että olin riemuissani, kun tajusin ilmestyneen toisen Komisario Bordelli- kirjan! Ja tietysti heti varasin Komisario Bordellin likaisimman tapauksen ja sainkin aika pian käsiini. Marco Vichistä on kyllä tullut yksi suosikki dekkaristini.


Komisario Bordelli lähtee tuttavansa mukaan katsomaan ruumista jossain pellolla. Se onkin kadonnut sillä välin, ku komisarioa haettiin. Pian sen jälkeen löydetään pikkutyttö murhattuna. Tutkimuksista tulee hankalat Bordellille. Ja murhattuja tyttöjä löytyy vain lisää. Yllättäin kadonnut ruumis ja pikkutyttöjen tapaukset liittyvätkin toisiinsa.

Vaikka aihe on karu, niin kirja on hyvä. Bordellin tyyli tehdä ja hoitaa asioita on leppoinen. Tykkään kirjan ilmapiiristä. Bordellin sotamuistot myös värittävät tarinaa tässäkin kirjassa.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Hyvinvoiva nainen

Lainasin Pippa Laukan kirjan Hyvinvoiva nainen ihan uteliaisuuttani, että saisinko tästä kirjasta jotain itselleni.


Kirjassa on hyvin selkeästi kerrottu eri aiheosioissa terveyteen liittyvistä seikoista. Itse en saanut tästä kirjasta mitään uutta tietoa. Lisäksi en kuulu kirjan kohdeyleisöön, koska kirja on tarkoitettu 40+- naisille. Tykkäsin selkeydestä ja kuvitusten harmonisesta kokonaisuudesta. Ei harmita, vaikka luinkin tän. Toivosin lisää tämän kaltaisia selkeitä kirjoja eri aiheista.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Ruumistarha

Ja niin on taas luettu seuraava osa Patricia Cornwellin Kay Scarpetta- sarjasta. Ruumistarha oli kyllä aika jännittävä kirja.


Eräästä pikkukaupungista löytyy 11-vuotias tyttö murhattuna. Jäljet viittaavaat jälleen sarjamurhaaaja Gaultiin. Pian löytyy myös tutkintaa tehnyt poliisi kuolleena. Ja niin Kay on taas melkoisten tutkimusten pyörteissä. Ja Marinokin aiheuttaa huolta. Miksi hän käyttäytyy nii oudosti?

Tämä oli aika mielenkiintoinen kirja. Varsinkin Marinon osalta.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Perillinen

Camilla Läckbergin kirjoista seuraavaksi oli vuorossa Perillinen.


Tässä kirjassa Patrik jää kotia hoitamaan heidän esikoistaan ja Erica jatkaa kirjoitustöitään sekä äitinsä tavaroiden tutkimista. Patrik osallistuu salaa natsiasiantuntijan murhan tutkintaan. Murhassa on myös kytköksiä Erican äitiin ja niin hänkin päätyy tutkinnan pyörteisiin.

Kirja oli Läckbergin tapaan mukaansa vievä. Oli mielenkiintoista lukea Erican äidin menneisyydestä ja saada selkoa niihinkin kuvioihin. Lisäksi kirjassa käsiteltiin jonkin verran natseja ja uusnatseja.

 Mää kyllä fanitan Läckbergiä. Seuraava kirja oottaakin jo hyllyssä lukemistaan.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Valtaistuinpeli

Kaikkihan varmaan tietävät George R. R. Martinin ja hänen maailman mainetta niittäneen Game of Thronesinsa, Tulen ja jään laulu- kirjasarjan ensimmäisen osan ja saman nimisen televisiosarjan? Itsekin olin toki kuullut niistä. Uteliaisuudesta viimein lainasin kirjastosta ekan osan koko kirjasarjaan. Kirja oli melkoinen tiiliskivi, jota ei koon vuoksi sängyssä luettu.


Valtaistuinpeli on täynnä henkilöitä ja sukuja ja hervottomia juonen kuvioita. Kesti aikansa, ennen kuin pääsin sisälle kuvioihin. Mulla kesti tän kirjan lukemisessa pari kuukautta. Sen verran tuhtia tavaraa oli. Pakko silti sanoa, että kirja on maineensa veroinen. Aion jatkaa sarjan lukemista, vaikka väkivaltaisuudesta en tykännytkään yhtään.

Ku olin saanu tän ekan osan luettua, alettiin mieheni kanssa kattomaan sitä televisiosarjaa. Se ei mun mielestä oo kaiken hypetyksen arvoinen. Meillä nimittäin jäi se viiden jakson jälkeen kesken ja en tiedä saadaanko edes loppuun asti katsottua. Sarjan tunnari on muuten hyvä, se pakko mainita erikseen.

Tällainen kokemus valtaistuinpelistä. Onko muut lukeneet näitä kirjoja? Mitä ootte mieltä kirjoista tai tv-sarjasta?

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Varjojen vartija

Nora Robertsin O'Dwyerin serkut trilogian viimeinen osa on Varjojen vartija.


Branna, yksi serkuista on tämän kirjan päähenkilö. Branna oli mielestäni kaikista ärsyttävin henkilö näissä kirjoissa. En pidä tyypeistä, jotka käyttää joka asiaan syynä velvollisuutta tai vastaavaa, ettei voi tehdä jotain. No, tässä kirjassa käydään viimeinen taistelu Cabhania vastaan. Kirjassa Branna taistelee rasittavasti vastaan sitä rakkautta kohtaan, jota tuntee Finiä (pahan merkitsemää) noitaa kohtaan. Branna ja Fin ovat olleet nuorina rakastavaisia ja heille tuli ero, kun Fin sai merkin heidän rakasteltuaan ekaa kertaa.

Trilogian osat

Kaikki varmasti ovat jo arvanneet, että miten kävi taistelussa pahaa vastaan ja miten kävi Brannalle taistelussa rakkautta vastaan. Plääh. Jos ei hetkeen lukis Robertsin kirjoja.

Ps: Tein toiseen blogiini Musiikkiaakkoset- postauksen, jossa listaan kuuntelemaani musiikkia.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Varjojen saalistaja

Varjojen saalistaja on toinen osa Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- trilogiassa.


Tämän kirjan päähenkilönä on Meara, joka on Brannan (yhden serkuksen) ystävä. Kirjassa Mearan ja Connorin (toinen serkku) välille puhkeaa yllättäin kipinöintiä ja taistelu pahaa vastaan senkus jatkuu. Mearalla ei ole muuten taikavoimia ollenkaan. Juonen kuviot on aika samat, kuin edellisessäkin osassa ja ei oo kauheasti sanottavaa tästäkään kirjasta.

Trilogian osat

Kliseinen ja ennalta arvattava kirja tämäkin, mutta tarpeeksi hyvä, jotta halusin lukea vielä viimeisenkin osan trilogiasta.

torstai 12. lokakuuta 2017

Varjojen ratsu

Varjojen ratsu on Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- nimisen trilogian avausosa.




Iona Sheehan muuttaa Baltimoresta Irlantiin sukunsa juurille. Irlannissa hän tutustuu serkkuihinsa Branna ja Connor O'Dwyeriin ja saa selville omistavansa itsekin taikavoimia. Serkut ovat odottaneet häntä koko elämänsä ajan. Yhdessä he voisivat tuhota Cabhanin, pahan voiman, joka edelleen vainoaa heidän sukuaan, aina esiäiti Sorchasta alkaen.. Luonnollisesti tarinaan kuuluu myös rakkautta samalla kun pahaa vastaan taistellaan. Ionan opiskellessa taikavoimia hänen ja hänen työnantajansa Boyle McGrathin välillä kipinöi armottomasti ja silläkin saralla juonen kuviot kiristyvät. Rakkautta ja pian tapahtuva taistelu pahaa vastaan. Miten käy?


Trilogian kaikki osat. 

Kirja oli aivan hyvä, mutta joltensakin välillä vähän kliseinen ja ennalta arvattavissa oleva. Tarpeeksi hyvä kuitenkin, että luin jatko-osatkin. Kyllä musta vaan tuntuu, että Robertsin taso on laskenu koko ajan. Vai oonko lukenu jo liikaa kirjoja?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kuolema katsoo kohti

Toinen Peter Jamesin kirja luettu! Kuolema katsoo kohti oli kyllä yhtä hyvä kuin eka osakin.


Tom Bryce ottaa junaan unohtuneen cd:n mukaan palauttaakseen sen omistajalleen. Se oli virhe! Tutkiessaan cd:tä hän näkee murhan ja siitä alkaa ongelmat kerimään vyyhteään. Vaimonsa kannustamana Tom ottaa poliisiin yhteyttä ja näin Roy Grace astuu mukaan kuvioihin.

Tässä kirjassa oli kyllä juoni kohdillaan. Melkoisia käänteitä! Ja tykkäsin! Hitto, miten jotkut keksiikin niin kaikkea? Pidin myös siitä, että kirjassa palattiin pienesti edellisen kirjan tapahtumiin.

No, arvaatte varmaan, että kuka lainas jo seuraavan osankin tähän kirjasarjaan?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kahlittu

Kahlittu on Karin Slaughterin dekkari, joka on taas hyvä. Miten jotkut voivat kirjoittaa aina vaan uuden hyvä kirjan?


Kirja alkaa siitä, ku rakennustyömaalta löydetään kuollut poliisi. Will Trent alkaa tutkia tapausta. Pian huomataan, että tapaukseen liittyy Willin vaimo Angie, josta Will haluaa eron ja joka on taas ollut pitkään kateissa. 

Juonen käänteet ovat moninaiset. Koetukselle joutuu niin Sara Willin suhteen kuin Will Saran ja Angien suhteen. Menneisyydessä on paljon pahaa, joka vaikuttaa nykyhetkeen monin tavoin.

Slaughter on vaan aina niin hyvä. Kirjaa lukiessa aloin miettiä, että pitääköhän rueta lukemaan uudelleen kaikki nää kirjat. Ekat Slaughterin kirjat luin jo vuosia sitten, niin vois vähän verestää muistoja.

torstai 28. syyskuuta 2017

Hirviön kutsu

Patrick Nessin ja Siobhan Dowdin kirja Hirviön kutsu teki minuun vaikutuksen. Jim Kayn kuvitus oli kirjaan tosi sopiva.


Tää kirja oli itkettävän ihana. Ja kuvasi minun mielestä niin hyvin surua ja kauhua menetyksen edessä. Samaistuin! Välillä niin itketti ja sitten taas nauratti. Conorin rimpuilu äitinsä syövän edetessä oli riipaisevaa ja se kamppailu yleismaailmallisesti niin tuttua.

Niin, kirjassa Conorin apuna on hirviö, joka kertoo kolme tarinaa. Niitten tarinoitten avulla kohdataan surua ja muita tunteita, joita äidin lähestyvä kuolema saa aikaan Conorissa. Tunnistan täysin sen vastustuksen, mitä Conorilla oli, kun hän ei halunnut kohdata vaikeita asioita. Sen tunnistaa varmasti jokainen. Ja avuttomuuden, kun ei voi tehdä mitään. Itselläni tuli itku, kun mietin keväällä kuollutta Isosiskoani tämän kirjan äärellä.

Oi että! Luen tämän kirjan kyllä uudelleen jossain vaiheessa. Kirja oli niin täynnä kaikkea, että uudelleen lukeminen antaa varmasti lisää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Sysilouhien sukua

Luin muistaakseni yläasteiässä Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjan ekan kerran. Nyt tartuin uudelleen näihin kirjoihin, kun monesti olin näitä kirjastossa käsissäni pyöritellyt.


Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Nonna, jonka kotikylään hyökätään keskellä kirkasta päivää. Nonnan isä tapetaan ja Nonna itse otetaan panttivangiksi. Siitä alkaakin seikkailu. Nonna lopulta pakenee vangitsijaltaan ja päätyy monen mutkan kautta ihan pohjoiseen jääkarhujen maahan. Tämän matkansa aikana paljastuu monia asioita niin Nonnalle kuin muillekin kirjan henkilöille.

Pidin kirjasta ja aion lukea muutkin osat. Joskus sitä miettii, että onkohan sitä tullu elämänsä aikana liikaa luettua, ku jotkut juonen käänteet on niin tylsiä ja niin nähtyjä. Onneksi niitä ei tässä kirjassa liikaa ollut. Eikä todellakaan tämä kirja oo ainut, jolla se vaiva. Kokonaisuutena kirja sellainen, että tykkäsin.

Ps: Ei varmaan ite pystyis kirjottaan kirjaa ilman ongelmia, haha.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Pahanilmanlintu

Seuraava lukemani Camilla Läckbergin kirja on Pahanilmanlintu. 


Tässä kirjassa Erican ja Patrikin hääsuunnitelmien edetessä Patrikilla on taas murhia ratkottavana. Tällä kertaa ensin tapahtui kolari, joka ei sitten ollutkaan pelkkä kolari. Sitten Fjällbackassa aletaan kuvaamaan tositv-ohjelmaa ja sen tiimoilta tapahtuu myös murha. Miten nämä tapahtumat kietoutuvat toisiinsa?

Mää en pysty Läckbergin kirjoista paljon muuta sanomaan kuin että tykkään ja lujaa. Voisin hommata kaikki omaan kirjahyllyynkin. Läckbergin kirjojen taso ja tyyli on kirjasta toiseen hyvä, vain juonen kuviot muuttuvat.

Ps: Leskien kahvila- novelli oli myös hyvä!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Syvyyttä seksiin

Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjan Syvyyttä seksiin lainasin, koska kaipasin lisää tietoa seksuaalisuudesta ja siitä, mitä se omalla kohdallani voisi olla. Traumat vaikuttaa tällä elämänalueella välillä melkoisesti.


Kirja oli hyvä tietopaketti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Kirjan ote oli lempeä asian suhteen. Pidin siitä, että kirja sai pohtimaan asioita. Että mitä tämä on omalla kohdallani, miten tämä on ilmentynyt omassa elämässäni jne. Varsinkin luku, jossa käytiin läpi häpeän vaikutusta seksuaalisuuteen, oli ajatuksia herättävä.

Luulenpa, että tämän kirjan olisi hyvä kaikkien lukea.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kuoleman kanssa ei kujeilla

Lainasin kirjastosta ensimmäisen Peter Jamesin kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla. Jamesin kirjat on kiinnostaneet mua jo pitempään ja nyt sain aikaseksi rueta lukemaan niitä.


Kirja alkaa aika hurjasti. Polttaripilana (ja kostona) Michael haudataan arkussa maahan. Hautaajat lähtevät siksi aikaa baariin, mutta kuolevat matkalla autokolarissa. Näin kukaan ei tiedä, missä Michael on. 

Roy Grace alkaa selvittää tapausta ja huomaa, ettei kaikki ole niinkuin pitää. No, selvitykset jatkuvat ja juonen käänteet senkun paranevat. Ehkä vähän huvitti se, miten kirjan meno hurjistui loppua kohden. Ja vähän myös ärsytti, että kirjan loppu jäi himpun verran auki.

Hyvä kirja! Niin hyvä, että seuraava osa piti saada käsiin äkkiä. Tykästyin Royhin. Hänen tarinansa antaa oman silauksensa kirjaan.

torstai 14. syyskuuta 2017

Elämää kahlitseva häpeä

Luin Ben Malisen toisen kirjan, Elämää kahlitsevan häpeän, kesällä.


Tämä kirja oli lukukokemuksena yhtä täräyttävä kuin Malisen aiempi kirja Häpeän monet kasvot. Löysin tämänkin kirjan sivuilta itseni moneen, moneen kertaan.

Itse taistelen häpeän kanssa päivittäin. Häpeän voima on suorastaan invalidisoiva. Siksi minua kiinnostaa aihe kovasti ja luen siitä saadakseni tietoa ja pystyäkseni käsittelemään häpeää itseni kanssa. 

Suosittelen jokaista lukemaan Malisen kirjat. Häpeää on jokaisessa ihmisessä, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Julma ja tavaton

Lisää Kay Scarpettan tutkimuksia. Nyt Patricia Cornwellin sarjan seuraava osa Julma ja tavaton on ollu luvun alla.



Murhatutkimuksia lisää. Tällä kertaa kuolemaantuomittu murhaaja saapuu Scarpetan leikeltäväksi ja siitä käynnistyy melkoinen vyyhti. Juonen käänteet menevät niin solmuille, että Scarpetan oma urakin on jo vaarassa.

Jälleen viihdyttävä Scarpetta. Odotan jo pääseväni sarjan seuraavan osan kimppuun. Mun lukupino on vaan melkosen kokonen, että voi kestää jonnin aikaa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Häpeän monet kasvot

Luin keväällä tämän Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot. Kirjaa lukiessa minulle aukeni uusi maailma ja uusi ymmärrys itseäni kohtaan.


Häpeän monet kasvot on tietopakkaus häpeästä. Miten se voi esiintyä ihmisessä, miten vaikuttaa jne. Mää sain niin monia heurekoita kirjasta. Helkkari, määhän olen ihan täynnä häpeää. 

Häpeä on sellainen tunne, että se menee sielun syvyyksiin asti. Minulla se on tehnyt juuri niin. Kirja todella avasi ymmärrystä asian suhteen ja ennen kaikkea ymmärrystä itseäni kohtaan. Häpeä ei ole häpeä, vaikka siltä saattaakin tuntua.

Kirja oli hyvä. Lainasin Malisen toisenkin kirjan häpeästä.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Värityskirja

Marko Annalan Värityskirjasta en osaa sanoa, kuin kehuja. Kirja teki vaikutuksen minuun.




Kirja on koulukiusatun pojan tarina selviytymisestä menestykseen näin tiivistettynä.

Kirjan kieli oli jotenkin ihanaa. Se miten se soljui ja tanssi mun päässä. Kerrassaan kaunista. Kieli myös auttoi niiden hetkien yli, jolloin tarina oli puistattava ja karu. Minä vain ihastuin tähän kirjaan. Tämä on kirja, jonka varmasti tulen lukemaan vielä monta kertaa.

Yksi pyyntö Marko Annalalle: Kirjoita ja julkaise lisää kirjoja, kiitos!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Leona- Kortit on jaettu

Sainpahan luettua tämän Jenny Rognebyn esikoisdekkarin Leona- Kortit on jaettu.



Tukholmassa tapahtuu alastoman pikkutytön tekemä pankkiryöstö. Tapaus on kummallinen ja saa paljon huomiota. Leona Lindberg pääsee tutkimaan rikosta. Pakko sanoa, että ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen rikokseen syyllinen.

Leona on kyllä melkoinen hahmo. Itse en pitänyt hänestä. Hän on röyhkeä ja tekee suunnilleen kuin itseä lystää. Ärsyttävä tyyppi! Silti tunsin myös ymmärrystä ja myötätuntoa häntä kohtaan niinä hetkinä, kun Leona valotti lapsuuttaan.

Kirjan loppu oli mun mielestä aika plääh. No, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli, että aattelin lukea myös seuraavan osan Leona- Tarkoitus pyhittää keinot.

torstai 31. elokuuta 2017

Superhyvää suolistolle

Leena Putkosen kirjan Superhyvää suolistolle lainasin, koska itse olen kärsinyt IBS:n oireista 7-vuotiaasta asti. 


Kirja itsessään ei tuonut mulle mitään uutta tietoa asiasta, mutta oli hyvä kerrata kuitenkin faktoja. Kirja oli mielestäni hyvä kokonaisuus tietoa ja Putkosen omia kokemuksia IBS:stä. Kirjan lopussa oli myös reseptejä erilaisiin ruokiin.

Putkonen kirjoittaa hyvää blogia Katri Mikkilän kanssa. Tästä pääset sinne. Blogin takia itse asiassa innostuin lukemaan tämän kirjankin.

Voin suositella kirjaa suolisto-oireiden kanssa kamppaileville.

tiistai 29. elokuuta 2017

Viisi naista, sata elämää

Viisi naista, sata elämää on kirja, jossa on tarinoita dissosiaatiohäiriöstä. Itseäni kiinnosti lukea tämä, koska minullakin on jonkinlaisia dissosiaation oireita ollut aina.


Kirjalla on myös omat Facebook-sivut ja oma blogi, joita seuraan mielenkiinnolla.

Kirja oli mielenkiintoinen. Löysin paikka paikoin itseni. En osaa edes kauheana sanoa mitään kirjasta. Se pitää itse lukea ja kokea! Yhdestä runosta otin kuvan ja laitan sen tähän alle. Runo osui ja upposi minuun, koska siinä on minun ajatukseni lapsena ja nuorena niin hyvin kuvattu.


Sanon vain, että ole utelias ja lue tämä kirja!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Jäähän kohdistunut rakkaus

Michael Sundstenin Jäähän kohdistunut rakkaus pomppas mun silmiin Prisman hyllyltä. Vaikutti niin mielenkiintoiselta kirjalta, että varasin sen kirjastosta luettavaksi.



Eniten kirjassa kiinnosti Lasse Kukkosen tarina, koska fanitan Lassea ja Kärppiä. 

Kirja oli kyllä mielenkiintoinen. Oli jännää lukea jääkiekkoilijoiden tarinoita. Osa oli mulle tuntemattomia nimiä ja osa tuttuja. Eniten kirjassa ehkä häiritsi se, että tekstit on kirjoitettu kunkin kiekkoilijan äidinkielellä eli murteella. Murretta ei ole aina kovin helppoa lukea.

Kokonaisuuten vallan hyvä ja mielenkiintoinen teos.

perjantai 25. elokuuta 2017

Ruumiin todistus

Hep Scarpetan tutkimuksille taas! Patricia Cornwellin Ruumiin todistus tuli luettua heti edellisen Scarpetan perään.


Tästäkään kirjasta en muista hittojakaan. Onneksi google verestää mun muistia edes vähän.

Nuori nainen on löydetty kotoaan puukotettuna ja Kay Scarpetta alkaa tutkia tapausta luonnollisesti. Ei nyt irtoa tämän enempää. Ja, noh, muistan pitäneeni tästäkin kirjasta. Ja annan itselleni anteeksi, kun en ole ollut ollenkaan hyvässä terässä tässä välillä ja sen takia hatarat mielikuvat lukemistani kirjoista. 

Se kirjoissa on ollut parasta siitä asti, ku 5-vuotiaana opin lukemaan, että aina on voinut paeta niiden maailmaan. Siitä se minun rakkaus kirjoihin on syntynyt. <3

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Mitä jäljelle jää

Seuraava lukemani Patricia Cornwellin Kay Scarpetta- kirja oli Mitä jäljellä jää.


En muistanu tästä kirjasta muuta kuin sen, että pidin tästä paljon, koska lainasin heti perään taas seuraavan osan. Pieni googletus palautti himpun verran kirjan sisällöstä muistiini. Kirjan tapauksena ratkotaan kadonneita teinipareja ja yhden kadonneen teiniparin tytön äiti on korkeassa asemassa, joka luonnollisesti tuo omat mutkansa tutkintaan.

Muuta en pysty sanomaan. Tykkään Scarpetoista. Nytkin kirjahyllyssä oottaa lukemistaan kaks Scarpettaa.

maanantai 21. elokuuta 2017

Odota, kuuntele

Tulipa pitkä tauko bloggaamiseen. Tää väli menny osittain sumussa ja osittain ihan muihin asioihin keskittyen. Jospa nyt saan postauksia kirjoiteltua, kun innostus nosti varovaisesti päätään. Kirjoja oon kyllä lukenu tässä välin melkoisen läjän. Oon ottanu aina kuvan kirjasta ja sitten unohtanut koko asian. Saan melkoisesti kaivella muistiani, että pystyn edes jotain kirjottamaan näistä!



Tommy Hellstenin Odota, kuuntele: Sanoja elämän keskeltä oli ajatuksia herättävä kirja. Itselleni tärkeimmät ajatukset kirjasta ovat tässä:
"Kohtelen itseäni aikuisena siten kuin minua kohdeltiin lapsena."
"Aikuiseksi kasvamisen edellytys on se, että oon saanut olla lapsi."
(Otin kuvan joistain teksteistä, että voin pohtia niitä myöhemmin.)

Pidän Hellstenin ajatuksista paljon. Helppo suositella kaikkea hänen kirjoittamaansa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Meren laulua kuuntelen

Toinenkin kirja Anna-Mari Kaskisen runoja. Tällä kertaa kuvituksena on Hannu Hautalan upeat valokuvat merestä. 


Hautalan valokuvat kyllä hivelee mun silmiä. Niissä on ihana tunnelma ja tulee olo kuin olis iteki meren äärellä. Ja Kaskisen runot, tarviiko niistä kauheasti edes sanoa mitään? Pidän ja rakastan.

Meri syvänsininen,
kuohujasi kuuntelen,
kuinka laulat, kuinka soit,
kuinka tanssit, karkeloit.

Takaa aavan ulapan
kasvojasi tavoitan.
Milloin pääsen näkemään
valtameren ääripään?

Milloin viimein ymmärrän
salaisuuden syvimmän?

Tämä runo kuvastaa kyllä hyvin ainakin omaa kaipuutani jonnekin kauas, merelle, merten taa, tutkimaan maailmaa ja omaa sisintäkin. Aina sitä taitaa kaivata jonnekin.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Olemisen onnea

Anna-Mari Kaskisen runoja ja Minna L. Immosen taidetta kirjan täydeltä. Ihana kirja!


Anna-Mari Kaskinen on ollu jo vuosia mun lempirunoilijoita. Hänen runojensa rytmi ja poljento, sanojen käyttö, runojen tunnelma, siinä on vain jotain, joka uppoaa minuun hyvin. Immosen kuvitus täydentää tässäkin kirjassa hyvin runojen maailmaa.

Yksikin lyhty
murtaa voi pimeän.
Yksikin liekki
tuo valon lämpimän.

Yksikin käsi,
kosketus ystävän,
yksikin sana
on lanka elämän.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kohtalon tähdet

Nora Roberts ja fantasiatrilogian avausosa. Oih ja voih. Roberts on kyllä mun hömppälempparikirjailija.


Sasha Riggs on taiteilija, joka alkaa nähdä outoja unia. Unien vetovoima vie hänet Korfulle, jossa hän kohtaa unissa esiintyneet viisi henkilöä. Yhdessä he alkavat etsiä kadonneita tähtiä. Jokainen kuusikosta on jotain erilaista kyvyiltään: näkijä, noita, lykaani (ihmissusi), aikamatkustaja, merenneito ja kuolematon. Ja tietenkin he taistelevat pahaa vastaan tähtiä etsiessään!

Pidin kirjasta paljon. Tulisivatpa jatko-osat äkkiä.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Iloa, onnea, uskallusta

(Tää postaus ajastettu ennen isosiskon kuolemaa.) Todella pitkään aikaan ei oo tehny mieli lukea runoja. Nyt sitten, kun sain tietää rakkaan isosiskoni rintasyövän levinneen niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä, katselin runokirjoja ja tartuinkin niihin.


Tässä kirjassa on Sinikka Svärdin kirjoittamia runoja ja Minna L. Immosen kuvitus. Pidin kirjasta, runojen ja kuvituksen kokonaisuudesta.

Ihanin runo oli ehdottomasti tämä:

Vain yksi askel

En näe huomista,
se on vieraiden vesien väylä,
arvaamaton
kuin alta kulmien luotu katse.
Se on koskematon
kuin tyhjä valkoinen sivu,
tuntematon
kuin polku korven pimentoon.
Siksi otan
vain yhden askeleen
kerrallaan
kohti huomista.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sammon ryöstö

Ilkka Auerin ja Antti J. Jokisen fantasiatrilogian toinen osa pääsi luvun alle. Sammon ryöstö jatkaa Pohjolan Nikolaksen tarinaa ja seikkailuja.


Edellisen kirjan tapahtumista ei ole kulunut aikaa edes kissan pierun vertaa, kun Nikolas lähetetään Tuonelan virralle tehtävää tekemään. No, hommahan ei mene ihan niinkuin pitää ja seikkailu on valmis. Sammon perässä on Nikolas ystävineen ja hurja Louhi hirmuisine joukkoineen. Kuka löytää sammon ensimmäisenä ja ratkaisee Pohjolan kohtalon? Melkoinen seikkailu on tämäkin!

Harmikseni huomasin, ettei trilogian kolmatta osaa ole vielä kirjoitettu. Toivottavasti Auer ja Jokinen sen tekevät pian! Haluan nimittäin tietää, miten tarina päättyy...

torstai 23. maaliskuuta 2017

Suru

           Isosisko lähti taivaaseen toissa yönä. Rintasyöpä vei. Ei oo sanoja, vain musertava suru ja ikävä.


Läpi helvetin

Marko Lempisen Läpi helvetin on kirja, joka kertoo jääkiekkoilija Marko Jantusen tarinan. Näin televisiossa pätkän, jossa haastateltiin Jantusta kirjan tiimoilta ja kiinnostukseni heräsi.


Jantusen tarina on melkoinen. Nuori ja lahjakas jääkiekkoilija lähtee biletyksen maailmaan. Hän kasvaa, kehittyy jääkiekkoilijana, pääsee pelaamaan ammatikseen, löytää rakkauden, perustaa perheen, pelaa kaiken aikaa ja taustalla koko ajan mukana alkoholi. Vuosien myötä Jantunen erehtyy kokeilemaan huumeita ja sille tielle jää. Siinä mielessä Jantunen on luonnonoikku, ettei alkoholin tai huumeiden käyttö ja harjoituksen puute estä häntä pelaamasta huipulla. 

Tarina on kova. Huumeiden käyttö riistäytyy viimein käsistä ja Jantusen ura jääkiekkoilijana päättyy. Moneksi vuodeksi entinen huippulupaus uppoaa huumeiden maailmaan. Tulee se viimeinen pisara, joka herättää tämänkin kovakalloisen miehen huumehelvetistä. Ja nyt hän on kertonut tarinansa meille.

Tykkäsin kirjasta! Se oli herättelevä. Kirjan luettua tunsi tyytyväisyyttä siitä, ettei ite oo sotkeutunu alkoholin ja huumeiden maailmaan.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kasvot kuntoon

Luin tästä Leena Kiviluoman kirjasta Elämää smykkinä- blogista ja varasin tän heti kirjastosta. Mun purulihakset ku on melkosessa jumissa.


Kasvot kuntoon- kirjassa oli paljon tietoa kasvojen lihaksistosta ja hyvät treenaus- ja venyttelyohjeet niille. Luin kirjaa kohtuu hartaasti, koska mun purulihakset on tosiaan niin jumissa, että syöminen käy välillä kipeää ja muutenki puren hampaita jatkuvasti yhteen. Löysin kirjasta hyvät ohjeet venyttelyihin ja muutamaa niistä teen päivittäin.

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on kasvojensa alueella jotain ongelmaa.

YouTubesta löyty myös esittelyvideo kirjasta:

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kalmattaren kirous

Ilkka Auerin ja Antti J. Jokisen yhteisteos Kalmattaren kirous lähti mun mukaan kirjastosta ihan uteliaisuudesta. Oon joskus lukenu Auerin kirjat ja muistan pitäneeni niistä kovasti. Kalmattaren kirous on trilogian avausosa.


Kalmattaren kirous on tarina Nikolaksesta, joka tuottaa epäonnea ympäristöönsä. Tapahtumat sijoittuvat myyttiseen Pohjolaan. Nikolas menettää lapsena vanhempansa, kasvaa varkaiden keskuudessa, ottaa sieltä hatkat ystävänsä Hessin kanssa ja joutuu melkoiseen seikkailuun. Nimittäin Kalmatar on kironnut Pohjolan ja se peittyy jäähän sitä mukaan kuin Kalmattaren joukot liikkuvat. Nikolas joutuu (tai pääsee) sankarin hommiin ystäviensä kanssa. Tarina on jännä, hauska ja mielenkiintoinen. Mukana on myös Väinämöinen, Kalevanpojat ja muita Kalevalasta tuttuja henkilöitä sekä ihana Sara.

Tykkäsin kirjasta ja lainasin toisenkin osan.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Haltiakuusen alla

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen ovat yhdessä koonneet samojen kansien väliin suomalaisia kirjailijakoteja ja tietoa siellä eläneistä kirjailijoista. 


Minuun tämä kirja teki vaikutuksen! Alkuun olin vähän plääh tätä aloittaissa lukemaan, mutta hyvin äkkiä katosin kirjan maailmaan. Sain paljon tietoa kirjailijoista (osaa en tiennyt edes) ja osa paikoista tuli yllättävän lähelle omaa elämää ja omia sukujuuria. Mahtava kirja! En osaa oikein edes sanoittaa ajatuksiani tästä teoksesta. Suosittelen lukemaan ja tutkimaan!