lauantai 31. lokakuuta 2015

Aikamatkustajan vaimo

Luin vasta Audrey Niffeneggerin kirjan Aikamatkustajan vaimo. Takakannen tekstin perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin sen. Kirja kertoo Claren ja Henryn rakkaustarinan. Henryllä on AHS eli aikahäiriösyndrooma, jonka takia hän tekee aikamatkoja tahtomattaan, myös omissa häissään.

Clare ja Henry tutustuvat Claren ollessa 6-vuotias. Kirjan tarina etenee kronologisesti Claren iän mukaan. Henry piipahtelee Claren elämässä milloin minkäkin ikäisenä siihen asti, että he tapaavat nykyhetkessä. Sen jälkeen hän katoilee heidän yhteisestä elämästään. Välillä tarina puudutti, mutta silti kirjaa ei voinut jättää kesken. Loppupuolella kirjaa Clare ja Henry saavat lapsen, jolla myös on AHS. Tämän käänteen takia kirja tuntui jäävän kesken. Olisin halunnut jatkaa tarinan lukemista edelleen! Haluaisin tietää, millaista heidän tyttärensä Alban elämä on aikamatkaajana, koska AHS ei vaikuttanut olevan ihmisille sen kummempi juttu kuin meille on esim. ADHD.


Aluksi kirjassa häiritsi hieman Claren nimi ja aikamatkustus- teema. Yhdistän ne Diana Gabaldonin Matkantekijä- sarjaan, jonka päähenkilö Claire matkustaa ajassa. Lopuksi taas jäi harmittaan kirjan kesken jääminen. Voin kuitenkin suositella kirjan lukemista.

torstai 29. lokakuuta 2015

Elämän nälkä

Pave Maijasen Elämän nälkä on varmasti melkein kaikille tuttu kappale. Itse törmäsin tähän biisiin muutama vuosi sitten. Sen hetkiseen elämän tilanteeseeni tämän kappaleen sanat toivat suurta lohtua ja antoivat voimaa jatkaa sinnittelyä kohti parempaa aikaa.

Tätä kappaletta kuunnellessani tajusin silloin, että sisälläni asuu suuri elämän nälkä. Elämän nälän voimin kykenen mihin vain. Elämän nälän voimin selviän kaikesta. Tuo suuri nälkä on minua eteenpäin potkiva voima.

Olen kokenut saman herätyksen, mistä laulussa kerrotaan. Eräänä päivänä jokin päässäni ollut umpisolmu aukeni. Ymmärsin syvällisesti, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja onnellisuudestani. Menneille en voi ihan mitään. Tulevaisuudesta voin tehdä paremman. Kaikki on minusta itsestäni kiinni.




Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

Aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
 jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee 

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin

Kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
sen täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn tempaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee

-Sävel ja sanat: Pave Maijanen-

tiistai 27. lokakuuta 2015

Rannalla

Yksi runo on kulkenut kauan mukanani: Saima Harmajan Rannalla. Luin sen ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, olisinkohan ollut 11-vuotias. Runo iski tähän tyttölapseen täysillä ensimmäisen ihastumisen pyörteissä. Minulle runo kuvaa täydellisesti sitä läheisyyden ja rakkauden kaipuuta, jota koin ja kärsin siihen asti, että löysin avopuolisoni. Monet kerrat luin tätä runoa ääneen pääni sisällä. Opin nimittäin tämän runon ulkoa heti, se suorastaan kaivertui mieleeni. Tämä runo on ollut kumppanini monet monituiset kerrat toiveiden ja haaveiden, tuskan ja kaipuun keskellä.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Saima Harmaja

maanantai 26. lokakuuta 2015

Alku

Olen jo pitkään pyöritellyt päässäni uuden blogin perustamista. Sellaisen blogin, johon kirjoittaisin lukemistani kirjoista, runoista, laulujen sanoista, mietelauseista, jopa mielestäni hyvistä lehtijutuista ja blogikirjoituksista. Nyt viimein sen tein!

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat minulle tärkeitä asioita. Ne ovat kulkeneet matkassani siitä asti, kun opin 5-vuotiaana lukemaan ja vähän myöhemmin kirjoittamaan. Kirjoittamalla puran päässäni viliseviä ajatuksia ja tunteita. Lukemalla matkaan muihin maailmoihin nykyhetkestä.

Kirjaimia: Miten kauniita asioista niistä syntyykään!


Terveisin meren rannalle haikaileva Katarooma