lauantai 21. toukokuuta 2016

Sirpale sielua

Lainasin Henrika Anderssonin kirjan Sirpale sielua kirjastosta ja hotkaisin sen yhdessä päivässä. Kirja eteni jouhevasti. Pidin paljon myös siitä, että luvut olivat lyhkäisiä.


15-vuotias Muriel perheineen muuttaa Ranskaan, koska hänen pikkuveljensä on vakavasti sairas. Ben saa hoitoa erikoisklinikalla. Muriel uskoo omaavansa voimia, joiden avulla hän helpottaa veljensä oloa. Uudessa kotikylässään Muriel kohtaa arvoituksellisen Lucin, jonka seurassa on pelottavaa ja kutkuttavaa ja jonka kanssa mennään kohti pimeitä salaisuuksia. Muriel myös käy koulua erikoisen professori Duventin luona.

Tarina oli mukaansa vievä. Itseäni lukijana ärsytti se, että liian moni asia jäi auki ja oman mielikuvituksen varaan. Esim. pikkuveli Benin sairaus. Päättelin sen olevan syöpä, mutta siitä en ole silti varma. Tai Murielin voimat. Onko niitä vai ei? Entäs sitten tarinan loppu? Se jäi niin auki, että minua häiritsee edelleen. Kuinka Benin käy? Entä Lucin?

Olisi mukavaa, jos Andersson tekisi kirjaan jatko-osan! 

2 kommenttia:

  1. Minua ärsytti tässä kirjassa myös avoimien juttujen määrä. Kaikki jäi kovin epämääräiseksi. Jatko-osan varmasti lukisin, sillä tämä oli noin muuten semmoinen kivan kevyt kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mulle ei saa liikaa avoimia juttuja jättää, silleen sopivasti vain. :D

      Poista