sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ylistyslaulu elämälle

Ylistyslaulu elämälle


Tänään,
kun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon
koko luomakunnan,
ja maailma räjähtänyt täyteen
luomisen riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
Sinulle, Elämä.

Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.


Tahtoisin laulaa
yksinkertaisen laulun,
jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,
niin kuin koivuntuoksu
ensimmäisen kevätsateen jälkeen.


Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.


Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.


Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä,
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,


sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla
täyttää sydämeni kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.



Raili Malmberg

2 kommenttia:

  1. Tuli hyvän positiivinen vire viikkoon heti maanantaista kun lukaisi tämän näin aamusta. :)

    Hyvää uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä runossa on sitä jotain. :) Hyvää uutta viikkoa sinullekin! <3

      Poista