Kaksi vähän surullista lastenkirjaa

 Tykkään lukea lapsille suunnattuja kirjoja. Välillä tuntuu, että ne sykähdyttää helpommin ku aikuisten kirjat. Mikähän näissä lie.

Emilia Aakko: Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset

kuvittanut Veera Aro

Tää oli kyllä niin ihana kirja! Oi että! Tän luin joulukuussa.

"Kaihon rauhallinen elämä mullistuu, kun Untamo-kotitonttu pyytää Kaihon tuuraajakseen Koikkalaisten perheeseen. Tehtävä on luonnollisesti otettava vastaan, vaikka kotitonttutaidot olisivat kuinka ruosteessa.

Jo hyvin pian Kaiho saa huomata, etteivät kotitontun tehtävät olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia kuin saattaisi arvella. Etenkään kun samalla on pysyttävä näkymättömissä ja pidettävä silmällä arkkuun suljettuja murheita eli kärsiväisiä, jotka Kaiho otti mukaansa Untamon kielloista huolimatta.

Kun murheet yllättäen pääsevät karkaamaan, Kaiho ja perheen Lyyti-tyttö kohtaavat ongelman, joka olisi parasta ratkaista niin nopeasti kuin mahdollista. Yhdessä he ryhtyvät selvittämään sotkua, joka sisältää kaikki suuren katastrofin ainekset.

Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset on eloisa kirja, josta ei puutu seikkailumieltä ja hauskoja sattumuksia. Kommellusten keskellä tämä lämminhenkinen kirja kertoo myös tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun perheen aikuinen masentuu."

Mää tykkäsin niin paljon siitä, miten tässä kirjassa käsitellään vanhemman masennusta. Mun sydän sykki tälle kirjalle sitä enemmän, mitä pitemmälle pääsin lukemisessa. Kaiho oli mahtava hahmo ja samaten Lyyti ja hänen perheensä oli kivoja. Lyytin isän masennus tuli hyvin esille kirjassa. 

Varasin toisen osan kotitontun seikkailuista, että pääsen takaisin tähän maailmaan.

Anja Portin: Radio Popov

kuvittanut Miila Westin

Ja tää kirja! Ihana tämäkin! Ei suotta saanu tämä Finlandia-palkintoa, ei todellakaan. Sydäntä särki kirjan päähenkilö Alfred, kun hänen isänsä oli niin unohtanut hänen olemassaolonsa ja huiteli vain pitkin maailmaa, eikä aina muistanut ostaa hänelle ees ruokaa reissujensa ajaksi. Mutta sitten:

"Yhdeksänvuotias Alfred elää käytännössä yksin. Äitiä Alfred ei ole nähnyt syntymänsä jälkeen, eikä työmatkoilla viipyvä isä taida aina edes muistaa, että Alfred on olemassa. Eräänä yönä Alfred lähtee seuraamaan salaperäistä Hiipparia, joka työntää postiluukusta lehden mukana muutakin: omenoita, villasukkia ja voileipiä.Alkaa unohtumaton seikkailu, joka muuttaa Alfredin ja samalla monen muunkin yksinäisen lapsen elämän: Hiippari on omalaatuinen Amanda Lehtimaja, lehdenjakaja, joka kuuluu Herkkäkorvaisiin. Amandan luota Alfred löytää vanhan radiolähettimen, jonka on suunnitellut venäläinen fyysikko A.S. Popov. Amandan kotoa käsin Alfred alkaa tehdä salaista, öistä radiolähetystä unohdetuille lapsille.Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit."

Amanda pelastaa Alfredin ja he yhdessä auttavat muitakin unohdettuja lapsia. Mun sydän kyllä suli tätä lukiessa! Rakastan tällaisia kirjoja!