Isaac Asimov: Säätiö & Ray Bradbury: Fahrenheit 451

 Scifiä! -lukuhaasteen lukupiirissä oon lukenut nämä kaksi seuraavaa klassikkokirjaa. Olivat kyllä molemmat aikamoisia.

Isaac Asimov: Säätiö

suomentanut Tuulikki Lahti

Tämä eka osa on pitkinä novelleina. Niissä selviää tapahtumat ja oli kyllä mielenkiintoista luettavaa! Vähän arvelutti tarttua tähän ton alla olevan takakansitekstin takia, mutta kannatti kyllä.

"Trantorin keisarikunta, 12 000 vuoden ikäisen Imperiumin hallintokeskus ja ihmisrodun ydin, on rappeutunut jo vuosisatojen ajan. Psykohistorioitsija Hari Seldonin ennustuksen mukaan Trantor tulee tuhoutumaan täydellisesti seuraavien viidensadan vuoden kuluessa, mitä seuraa kymmeniätuhansia vuosia kestävä hajaannuksen pimeä aikakausi. Seldonilla on kuitenkin valmis projekti, jolla kärsimyksen aika voidaan lyhentää tuhanteen vuoteen. Hän perustaa Linnunradan äärimmäiselle laidalle Säätiön, jonka tarkoituksena on vaalia tietämyksen liekkiä kaoottisina aikoina ja säilöä loistokauden saavutukset tulevaisuutta varten…

Isaac Asimovin Säätiö-trilogian ensimmäisessä osassa kuvataan kriisejä, joihin Säätiö joutuu Linnunradan levottomassa periferiassa. Säätiö on tieteisromaanin keskeisimpiä klassikkoja, johon palataan aina, kun scifi-kirjallisuudesta keskustellaan."

Aion lukea koko trilogian! Sen verran heräs kiinnostus tähän maailmaan.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

suomentanut Einari Aaltonen

Tää kirja oli mulle vähän pettymys. Alla olevan takakansitekstin perusteella odotin paljon enemmän tältä kirjalta.

"Ray Bradburyn vuonna 1953 ilmestynyt romaani Fahrenheit 451 on dystopiaklassikko ydinsotaan ajautuvasta maailmasta, jossa ihmiset turrutetaan, heidät suorastaan viihdytetään hengiltä. Sivistyneistö on syrjäytetty. Kansa pidetään passiivisena ja tietämättömänä. Kirjallisuus on kiellettyä. Palomiesten tehtävänä on polttaa kirjat ja niitä omistavien ihmisten talot. Kirjojen mukana tuppaavat palamaan kirjojen omistajatkin.

Palomies Guy Montag pitää työstään. Sattumalta hän tapaa naapurissa asuvan eksentrisen seitsemäntoistavuotiaan Clarissen, joka kertoo hänelle sananvapauden maailmasta, fiksummasta maailmasta joka avautuu kirjojen lukemisen kautta. Montagin tv-narkomaanivaimo Mildredin yritettyä itsemurhaa ja Clarissen kadottua Montag järkkyy, hän alkaa lukea ja piilotella kirjoja kotonaan ja joutuu vaikeuksiin auktoriteettien kanssa."

Tää jäi mulle jotenkin niin laimeaksi. En välittänyt päähenkilöstä tai edes sivuhenkilöistä pahemmin. Tästä kirjan ideasta ois voinut saada niin paljon paremmankin kirjan aikaseksi. No, tulipahan luettua!