27 lokakuuta, 2015

Rannalla

Yksi runo on kulkenut kauan mukanani: Saima Harmajan Rannalla. Luin sen ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, olisinkohan ollut 11-vuotias. Runo iski tähän tyttölapseen täysillä ensimmäisen ihastumisen pyörteissä. Minulle runo kuvaa täydellisesti sitä läheisyyden ja rakkauden kaipuuta, jota koin ja kärsin siihen asti, että löysin avopuolisoni. Monet kerrat luin tätä runoa ääneen pääni sisällä. Opin nimittäin tämän runon ulkoa heti, se suorastaan kaivertui mieleeni. Tämä runo on ollut kumppanini monet monituiset kerrat toiveiden ja haaveiden, tuskan ja kaipuun keskellä.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Saima Harmaja

4 kommenttia:

  1. Onnittelut uudelle blogille!
    Antoisia kirjoitushetkiä sekä kaunista syksyä!

    VastaaPoista
  2. Iki-ihana runo ja kuva sopii runoon niin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tuon kuvan tähän nappasin, koska passaa mielestäni täydellisesti runoon.

      Poista