Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta & Kun ruusu puhkeaa

Tätä duologiaa en ookaan lukenut sitten lapsuuden. Oli ihan hauskaa lukea tää uudelleen!

Kirjojen päähenkilö on Rose, joka orvoksi tultuaan joutuu Alec-sedän holhoukseen ja muuttaa Tätilään, jossa Alec asuu tätien kanssa. Rose kohtaa 7 poikapuolista serkkuaan ja kirjat kertovat oikeastaan heidän kaikkien tarinaa, vaikka Rose onkin pääosassa.

Ekassa kirjassa Kahdeksan serkusta (suomentanut Ville Hynynen) käydään Rosen elämää läpi siihen asti, että hän on jotain 15-16-vuotias. Monenlaisia kommelluksia on ja sopeutumista niin erilaiseen elämään, kuin mitä se aiemmin oli. 

Ekan ja tokan kirjan välissä on useampi vuosi, oisko jotain 5 vuotta. Toisen kirjan Kun ruusu puhkeaa (suomentanut Alli Wiherheimo) alussa Rose palaa maailmanympärysmatkalta ja yrittää sujahtaa seurapiireihin ja muutenkin totutella aikuiseen elämään. Myös rakkausrintalle tulee vipinää. Monenlaista sattuu tässäkin kirjassa!

Näin aikuisena tässä kirjassa huomas semmosiakin asioita, mitä en muista lapsuudesta. Kuten rasismi. Se tuli kyllä selkeästi esiin, kun yksi Rosen serkuista haluaa avioitua Feben kanssa, joka on poc. Samoin myös Mac-sedän kiinalaisten kauppakumppaneiden kohdalla rasismi tulee esiin. 

Muistan lapsena tykänneeni näistä. Nyt nämä oli vähän tylsähköjä ja osin saarnaavia sekä täynnä misogyniaa. En usko, että luen näitä enää uudelleen.

Katri Savolainen: Tyttö Mijas-vuorelta & Dave Roman: Unicorn boy

 Tarina tytöstä ja tarina pojasta. Eri vuosisadoilta, toinen romaanimuodossa, toinen sarjakuvana.

Katri Savolainen: Tyttö Mijas-vuorelta

Tämä on tarina Elasta. Ela on orpo, jonka vanhempi pariskunta on ottanut huostaansa. Ela tietää, että hänen vanhempansa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa, josta hän on selvinnyt kuin ihmeen kaupalla hengissä. Eräänä päivänä hän kohtaa pariskunnan torilla ja he huomaavat Elan kytköksen Suomeen. Siitä lähtee kerimään asiat auki Elan taustasta. 

Tää oli kiva vanhempi tyttökirja! Tykkäsin ja oli jännää lukea tällaista juonta pitkästä aikaa.

Dave Roman: Unicorn boy

Sitten nykyaikaisempaan menoon! Tää on tarina Brianista, jonka päähän kasvaa patti. Ja patti kasvaa isommaksi ja isommaksi, kunnes on sarvi. Sarven myötä tulee magia Brianin elämään, kun hän huomaa osaavansa "taikoa". Siitä seuraakin sitten aikamoinen seikkailu, kun taian seurauksena ystävä katoaa ja hänet pitää pelastaa! 

Tää oli tosi viihdyttävä sarjakuva. Tykkäsin paljon. Toivottavasti Roman tekee tälle jatkoa!

L. M. Montgomery: Jane Victoria & Jane Victoria tulee kotiin

Luin nyt toisen kerran nämä Montgomeryn Jane -kirjat! 

Jane asuu äitinsä kanssa kaupungissa kamalan isoäidin luona, eikä tiedä isästään mitään. Kunnes sitten yhtäkkiä tulee kutsu isän luokse saareen. Jane lähtee sinne ja siellä hän kohtaa mitä ihanimman maailman, aivan toisenlaisen kuin kaupungissa. Jane myös oppii asioita vanhempiensa välisestä avioliitosta ja myös toisesta puolesta sukuaan. Sitten koittaa kesän jälkeen paluu takaisin kaupunkiin. Kuitenkin kesän aikana Jane on muuttunut ja muutosta ei voi pysäyttää enää mikään.

Kirjassa on Montgomerylle tyypillistä luontokuvausta, josta pidän ihan hirmuisen paljon. Tulee sellainen olo, että haluaa päästä ihan oikeasti kirjojen kuvausten sisään, nähdä ne itsekin omin silmin ja tuntea tuuli ja sade ja kaikki. Ne luontokuvaukset täydentää hyvin ihmisten tunteita, kuten miltä isoäidin epäreiluus tuntuu tai lähteminen saarelta takas kaupunkiin. Montgomery on ehdottomasti yks mun lempikirjailijoita.

Kaksi 1940-luvun tyttökirjaa

 Kaksi vähän vanhempaa suomalaista tyttökirjaa! Molemmissa päähenkilönä orpotyttö. Luin nämä jo kesällä, mutta en oo saanut aikaseiksi blogata näitä. (Ja on hirveä bloggausjono, ku ei vaan jaksa ja ei saa aikaseksi.)

Vappu Väre: Pirkko etsii perhettä

Tää kirja oli yhtä aikaa liikuttava ja semmonen reipas kirja! Pirkko on pikkusiskonsa kanssa sotaorpo ja heidät on lähetetty Helsinkiin saamaan uusi koti. Tilanne menee siihen, että Pirkon sisko on pääsemässä uuteen kotiin, mutta Pirkko itse ei koska ei ole enää taapero kuten siskonsa on. Kirja kuvaa tätä tilannetta ja siskosten tietä saada uusi perhe. Tykkäsin tästä tosi paljon! Ja loppukin oli onneksi onnellinen!

Marja Rovia: Tätien holhokki

Tää oli myös sellainen reipas ja positiivinen kirja. Tässä kirjassa tämä "holhokki" (jonka nimen oon unohtanut täysin) joutuu muuttamaan kaupunkiin, koska hänen tätinsä ovat päättäneet sivistää tätä tällaista "poikatyttöä" ja tehdä näistä hyvän tytön/naisen ja antaa myös koulutuksen. Tää olikin aika mainio kirja, koska tätien holhokilla on jotenkin hauska asenne kaikkeen. Hän on myös menettänyt vanhempansa ja on enonsa huostassa ja on monenlaista mutkaa ja sitten tätit rykäsee sekottaan pakkaa. Kiva kirja!

L. M. Montgomery: Sara: tarinatyttö & Sara ja kultainen tie

 Tyttökirjaklassikoiden lukupiirissa luin ystäväni kanssa tämän Montgomeryn duologian. Tai alunperin kaiketi ollut yksi kirja? No, kivaa luettavaa kuitenkin!

Tarina alkaa Tarinatytöstä ja päättyy Kultaiseen tiehen. Kirjojen välillä aikaa ei ole mennyt juurikaan. Päähenkilö on Sara, joka osaa kertomuksillaan lumota kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Saran äänessä on jotain lumovoimaa.

"14-vuotias tummahiuksinen ja mantelisilmäinen Sara Stanley asuu Carlislessa Prinssi Edwardin saarella sukulaistensa luona. Hänen taiteilijaisänsä on jatkuvasti matkoilla. Sara ei ole kaunotar ja hyvä taloustöissä niin kuin Felicity-serkku. Hän ei ole myöskään enkelimäisen kiltti niin kuin Cecily-serkku. Mutta erään asian hän osaa. Hän osaa kertoa tarinoita. Saran oman tarinan kertoo Beverley-serkku, joka aikuisena muistelee lapsuutensa ihastuttavaa aikaa Kingin sukukartanossa. Hän valottaa myös Saran tulevaisuutta: serkkutytöstä tulee karismaattinen näyttelijä, joka valloittaa estradeja ympäri maailman. Kirja valottaa hyvin sadan vuoden takaista aikaa, jolloin suullisesti kerrotuilla tarinoilla oli lasten viihdykkeenä merkittävä rooli. Ne siirsivät myös suvun perinteitä sukupolvelta toiselle. Ennen kaikkea kirjailija ymmärtää kuitenkin syvästi lasten kokemusmaailmaa, joka joutuu välillä törmäyskurssille aikuisten usein käsittämättömän maailman kanssa."

"Saralle ja hänen serkuilleen nuoruuden kultaiset päivät Prinssi Edwardin saarella ovat täynnä elämyksiä. He perustavat oman lehden, saavat isotäti Elizan yllätysvierailulle ja pelastuvat lumimyrskystä uuden ystävän ansiosta. Romantiikkakin kukkii Olivia-tädin, Ujon miehen ja kauniin Alicen ansiosta. Saran serkku Beverley muistelee vuosikymmeniä myöhemmin näitä päiviä, joita väritti myös kaihoisa tietoisuus orastavasta aikuisuudesta ja odottavasta erosta. L. M. Montgomeryn varhaistuotantoon kuuluva teos The Golden Road on ennen suomentamaton. Teos on jatkoa kirjalle Sara, tarinatyttö."

Minuun nämä kirjat ei oikein uponneet. Pidän kyllä valtavasti Montgomeryn luontokuvauksista ja niistä näissä kirjoissa sai onneksi nauttia. Ite päähenkilöt olivat vähän tylsiä jotenkin. Ehkä en ollut niin kohderyhmää näille kirjoille, tai sitten nyt vaan ei uponnut. Muistan lukeneeni nämä kerran aikaisemmin, sillon ku nämä uudet suomennokset ilmesty. Kivoja kirjoja nämä kuitenkin ja aivan lukemisen arvoisia. 20v taaksepäin oisin tykännyt näistä paljon enämpi.

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu - kultaiset tyttökirjaklassikot

 Pitihän mun saada lukea tämä toinekin Sara Kokkosen kirja, kun luin sen ekan, missä suomalaisista tyttökirjaklassikoista.

Kirjassa esitellään seuraavat kirjailijat:

Louisa May Alcott

Susan Coolidge

Frances Hodgson Burnett

Jean Webster

L. M. Montgomery

Laura Ingalls Wilder

Helen D. Boylston

Carolyn Keene

Martha Sandwall-Bergström

Merri Vik eli Ester Ringnér-Lundgren

Mää oon mielestäni lukenut näiltä kaikilta kirjoja lapsena. Webster on ainut, josta en oo täysin varma.

Alcottilla on Pikku naisia 4-osainen sarja plus Kahdeksan serkusta yhden jatko-osansa kanssa sekä Tytöistä parhain ja Sireenien alla. Aikuisena oon lukenut Naamion takana -kokoelman.

Hodgson Burnettilla on Salainen puutarha ja Pikku prinssi/prinsessa/lordi -kirjat ja Kadonnut prinssi myös. Noita prinssejä ja lordeja en oo ehkä lukenut.

Susan Coolidgella on Katy -kirjasarja, jota luin lapsena. Jean Websterillä St. Ursula koulun tytöt -sarja ja tästä en tosiaan oo ihan varma, että oisin lukenut. Montgomeryllä Annat ja Emiliat ja paljon muuta ja oon lukenut kaiken suomennetun. Ingalls Wilderillä on Pieni talo preerialla -sarja ja sitä en oo tainnut ihan loppuun asti lukea, mutta ensimmäiset osat ainakin.

Boylstonilla on sairaanhoitaja Helena -sarja, Keenellä Neiti etsivät, Sandvall-Bergströmillä Gulla- sarja ja Merri Vikillä Lotta- sarja. 

Oon lukenut nämä kaikki peruskoulun aikana ja sanosinpa jopa, että ala-asteen aikana jo ekan kerran. Ihanaa, että on tällaisia kirjailijoita, joilla yksittäisiä kirjoja ja kirjasarjoja, joita voi ahmia niin lapsena kuin aikuisenakin.

Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja - rakkaat suomalaiset tyttökirjat

 Tyttökirjat kiinnostaa vaan enämpi ja enämpi mua. Siksipä halusin lukea Sara Kokkosen kirjan suomalaisista tyttökirjoista.

Kirjassa esitellään seuraavat kirjailijat:

Anni Swan

Mary Marck eli Kersti Bergroth

Helga Nuorpuu

Rebekka Räsänen

Anni Polva

Marjatta Kurenniemi

Rauha S. Virtanen

Merja Otava

Merja Jalo

Tuija Lehtinen

Oli ihan hauskaa huomata, että oon lukenut kaikkia paitsi Nuorpuuta ja Otavaa. Ajattelin lukea myös heiltä jotain nyt, kun oon niin tykästynyt lukemaan tyttökirjoja. Nuorpuun Ruusulan tytöt vaikuttaa kiinnostavalta luettavalta ja Otavalta tietysti Priska.

Anni Swanin nuortenkirjasarja, joihin kuuluu Iris Rukka ja muut on tullu luettua joskus ala-asteella ekan kerran. Samaten Mary Marckin Eeva- kirjat. Rebekka Räsäsen Juoniemi-kirjat oon lukenu ehkä yläasteella tai lukiossa. Anni Polvan Tiina-kirjat ja Marjatta Kurenniemen Onnelit ja Annelit oon lukenu ala-asteella. Rauha S. Virtasen ja Tuija Lehtisen kirjoja aloin lukea yläasteella. Merja Jalon heppakirjat oon lukenu ala- ja yläasteen aikana. Kaikista näistä on jäänyt jonkinlainen muistijälki.

Tyttökirjat on tärkeitä, että tytötkin näkee heidän pystyvän monenlaiseen. Myös seikkailuihin! Hassusti tahtoo poikakirjat olla pelkkää seikkailua ja sehän nyt ei ole oikein realistista elämää. Ei elämä ole koko ajan seikkailua. Joskus vaan. Onneksi nykyään tyttökirjat ja poikakirjat taitaa olla jo paljon realistisempia siinä mielessä, ettei ne oon niin erilaisia verrattuna toisiinsa ku aiemmin.

Ootko lukenu näitä kirjailijoita? Kiinnostaako tyttökirjat?

Marjatta Kurenniemi: Kesälintu

"Rainnan perhe lapsineen joutuu muuttamaan Helsingistä maalle. Muutos on iso eikä alkuunsa ilahduta lainkaan 16-vuotiasta Kirstiä, 14-vuotiasta Kaisaa, 12-vuotiasta Lassia tai viisivuotiasta Outia. Mutta talo, persoonallinen ja hauska Kesälintu ympäristöineen saa pian koko perheen puolelleen."

"Se oli hullunkurisin talo mikä koskaan on nähty: kattoikkunoita, parvekkeita ja kuisteja sikin sokin, ja koko komeus valtavan köynnösvyyhden kätkössä. Äiti Rainta huokasi muuttokuorman vierellä, ja 16-vuotias Kirsti kapinoi avoimesti: kuinka helsinkiläinen voisi elää tällaisessa loukossa! Kaisa, Lassi ja Outi katselivat ällistyneinä ympärilleen. Mutta talo, Kesälintu, hymyili viisasta ovelaa hymyä. Se tiesi oman taikamahtinsa..."

Tämä oli just sellainen omaa aikansa henkivä nuortenkirja, julkaistu 1959. Viihdyin tämän parissa mainiosti. Tällaisissa kirjoissa on sellaista tietynlaista raikkautta, kun ollaan reippaita ja rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Toisaalta taas sitten näkyy ajanhenki siinäkin, että tyttöjen pitää olla tietynlaisia eli naisviha ja pojat tulee olemaan perheenpäitä ja elättäjiä. Oon oppinu lukemaan osin silmät kiinni näitä vanhempia kirjoja. Jos vanhanaikaisiä käsityksiä ei suoraan hierota pahasti naamaan niin kykenen lukemaan näitä kirjoja, kun tiedän, että se on oman aikansa tuotos.

Mutta kirjaan muuten. Ihastuin tohon taloon, Kesälintuun. Kuulostaa just mun unelmatalolta! Pystyn sieluni silmin näkemään itseni siinä asumassa. Pidin myös tosi paljon talon "isännöitsijä"-pariskunnasta ja tv Outista. Olivat aika ihania. Muuten en kyllä pahemmin välittänyt kirjan henkilöistä, vaikka heidän edesottamuksiaan olikin hauskaa seurata.

Sellainen oli tämä kirja. Muistelen hämärästi lukeneeni tämän joskus nuorempana sen kerran.

Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

 Oon ihan rakastunut näihin Hodgson Burnettin kirjoihin! Nää on jotenkin niin ihania, vaikka näissä on paskoja aikuisia ja ahdistavia asioita ja tapahtumia.

Kirjan päähenkilön Maryn vanhemmat kuolevat, kun Intiassa leviää kolera. Hänet löydetään yksin heidän talostaan ja lähetetään Englantiin setänsä luo asumaan. Tää Mary on erittäin hemmoteltu tyttö, mikä on kyllä ymmärrettävää kasvuolosuhteiden suhteen. Sedän kartanossa Mary kohtaa hänestä huolehtivan palvelijan Marthan, joka opettaa hänet pukeutumaan jne. Marthan veljestä Dickonista tulee Maryn ystävä. Mary myös on paljon kartanon puutarhassa, josta löytää lukitun puutarhan. Mary myös yöllä kuulee jonkun itkevän ja lähtee etsimään äänen lähdettä. Näistä kaikista syntyy ihana tarina, tosin tarinan aikuiset on melkein kaikki aika karseita. 

Rakastin tätä kirjaa. Rakastin nimenomaan näiden lasten takia, jotka ovat niin selviytymiskykyisiä, aikuisista huolimatta.

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa & Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät

Tyttökirjahullaantuminen jatkuu. Luin nämä kaksi ihanaa tyttökirjaa lukupiirissä.

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa

suomennos Toini Swan

Tämä on klassikkoteos ja todellakin syystä! Tämä vaan on jotenkin niin iki-ihana. Rakastan tarinoita, joissa käydään vaikeuksien kautta voittoon, kuten tässä Sara käy, kun rikkaasta lapsesta tulee isän kuoleman jälkeen köyhä ja syrjitty ja lopussa koittaa taas paremmat ajat. 

Tyttökoulun johtaja on aika karsea tyyppi, ehkä vähän katkeroitunutkin. Hän on ensin mielinkielin, ku Sara saapuu kouluun, mutta kun köyhyys koittaa, hän kohtelee Saraa melkein kuin roskaa. Sara urheasti kestää kaiken mielikuvituksensa ja kahden ystävänsä voimin. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät

suomennos Saara Pääkkönen

McKay on kirjoittanut Pikku prinsessalle jatko-osan, jossa käydään Saran entisen koulun oppilaiden kohtaloja läpitte. Koulussa on vähän ankeaa Saran lähdettyä, varsinkin Ermengardella. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista jännää. Loppu varsinkin oli niin yllättävä, että olin hetken monttu auki.

McKay on yllättävän hyvin tavoittanu Pikku prinsessan hengen tätä kirjoittaessaan. Erilainen tämä on rakenteeltaan, kun tarinaa vie eteenpäin Ermengarden kirjeet Saralle. Ihana kirja oli tämäkin! Ja loppu tosiaan oli aika oho.