27 heinäkuuta, 2016

Aurinkomyrsky

Kehuttu Åsa Larsson. Tartuin hieman epäluuloisena ja uteliaanakin hänen ensimmäiseen kirjaansa. 


Kirja alkaa suoraan murhapaikalta. Kiirunan Paratiispojan, Viktor Strandgårdin kuoleman kuvauksesta Kristallikirkon alttarin edessä. Siitä tapahtumat lähtevät vyörymään. Nuori juristi Rebecka Martinsson palaa Viktorin kuoleman takia vuosien jälkeen Kiirunaan Viktorin siskon, Sannan, sanattomasta pyynnöstä. Rebecka alkaa selvittää, kuka Viktorin murhasi.

Kirjan tapahtumat liittyvät Kristallikirkkoon ja sen seurakuntaan. Seurakunta syntyi Viktorin käytyä kuoleman ovella ja koettua herätyksen. Seurakunta on kasvanut valtavasti vuosien aikana ja siihen kietoutuu paljon hyvää ja pahaa. Rebecka sekä poliisit saavat selville asioita, joka kiristää tunnelmaa seurakunnan johdossa ja johtaa lopulta hurjaan loppuun. 

Kirja tuntui aluksi jotenkin tylsältä ja rasittavalta. Jokin tässä kuitenkin oli, joka pisti minut jatkamaan lukemista. Kirja päättyi niin hurjasti, että ihan naurattaa. Larssonilta ovela keino koukuttaa lukija ja saada haluamaan lukea lisää hänen kirjojaan. Toimi ainakin minuun! 

4 kommenttia:

  1. Katarooma, nyt löysit ihan huippudekkaristin! Minä olen lkenut ja omistan kaikki Åsa Larssonin trillerit. Paras taitaa olla Uhrilahja, mutta kaikki ovat hyviä. Åsa julkaisee harvoin, mutta hänen dekkarinsa onkin silloin aina vuoden paras.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin kyllä koukkuun Larssoniin! Pakko saada lisää hänen kirjojaan luettavaksi... Pitäis vaan kammeta ittensä taas kirjastoon. :D

      Poista
  2. Sama täällä, olen lukenut kaikki suomennokset ja odotan lisää :)

    VastaaPoista