06 helmikuuta, 2024

Kaksi vähän surullista lastenkirjaa

 Tykkään lukea lapsille suunnattuja kirjoja. Välillä tuntuu, että ne sykähdyttää helpommin ku aikuisten kirjat. Mikähän näissä lie.


Emilia Aakko: Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset
kuvittanut Veera Aro

Tää oli kyllä niin ihana kirja! Oi että! Tän luin joulukuussa.

"Kaihon rauhallinen elämä mullistuu, kun Untamo-kotitonttu pyytää Kaihon tuuraajakseen Koikkalaisten perheeseen. Tehtävä on luonnollisesti otettava vastaan, vaikka kotitonttutaidot olisivat kuinka ruosteessa.

Jo hyvin pian Kaiho saa huomata, etteivät kotitontun tehtävät olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia kuin saattaisi arvella. Etenkään kun samalla on pysyttävä näkymättömissä ja pidettävä silmällä arkkuun suljettuja murheita eli kärsiväisiä, jotka Kaiho otti mukaansa Untamon kielloista huolimatta.

Kun murheet yllättäen pääsevät karkaamaan, Kaiho ja perheen Lyyti-tyttö kohtaavat ongelman, joka olisi parasta ratkaista niin nopeasti kuin mahdollista. Yhdessä he ryhtyvät selvittämään sotkua, joka sisältää kaikki suuren katastrofin ainekset.

Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset on eloisa kirja, josta ei puutu seikkailumieltä ja hauskoja sattumuksia. Kommellusten keskellä tämä lämminhenkinen kirja kertoo myös tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun perheen aikuinen masentuu."

Mää tykkäsin niin paljon siitä, miten tässä kirjassa käsitellään vanhemman masennusta. Mun sydän sykki tälle kirjalle sitä enemmän, mitä pitemmälle pääsin lukemisessa. Kaiho oli mahtava hahmo ja samaten Lyyti ja hänen perheensä oli kivoja. Lyytin isän masennus tuli hyvin esille kirjassa. 

Varasin toisen osan kotitontun seikkailuista, että pääsen takaisin tähän maailmaan.


Anja Portin: Radio Popov
kuvittanut Miila Westin

Ja tää kirja! Ihana tämäkin! Ei suotta saanu tämä Finlandia-palkintoa, ei todellakaan. Sydäntä särki kirjan päähenkilö Alfred, kun hänen isänsä oli niin unohtanut hänen olemassaolonsa ja huiteli vain pitkin maailmaa, eikä aina muistanut ostaa hänelle ees ruokaa reissujensa ajaksi. Mutta sitten:

"Yhdeksänvuotias Alfred elää käytännössä yksin. Äitiä Alfred ei ole nähnyt syntymänsä jälkeen, eikä työmatkoilla viipyvä isä taida aina edes muistaa, että Alfred on olemassa. Eräänä yönä Alfred lähtee seuraamaan salaperäistä Hiipparia, joka työntää postiluukusta lehden mukana muutakin: omenoita, villasukkia ja voileipiä.Alkaa unohtumaton seikkailu, joka muuttaa Alfredin ja samalla monen muunkin yksinäisen lapsen elämän: Hiippari on omalaatuinen Amanda Lehtimaja, lehdenjakaja, joka kuuluu Herkkäkorvaisiin. Amandan luota Alfred löytää vanhan radiolähettimen, jonka on suunnitellut venäläinen fyysikko A.S. Popov. Amandan kotoa käsin Alfred alkaa tehdä salaista, öistä radiolähetystä unohdetuille lapsille.Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit."

Amanda pelastaa Alfredin ja he yhdessä auttavat muitakin unohdettuja lapsia. Mun sydän kyllä suli tätä lukiessa! Rakastan tällaisia kirjoja!

05 helmikuuta, 2024

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

 Mää rakastuin tähän kirjaan! Meresmaa on ylittänyt itsensä ja tän lukeminen oli vain yhtä ilotulitusta koko tunneskaalalla laidasta laitaan.

Luin tän kirjan Kirjojen pyörteissä- blogin Jennyn kans ja totta puhuakseni me molemmat rakastuttiin tähän kirjaan!


Kirjoitin instagrammiin tästä näin:
"Luin Jennyn kanssa tän kirjan ja kumpikin rakastuttiin tähän. Joo ja @jsmeresmaa, mää vähä rakastuin suhun, koska oot niin upeasti käsitellyt tässä esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia. Kirjan hahmot on mahtavia ja hämmentäviä ja tunteita herättäviä. En millään malttais odottaa tän jatko-osaa!!!"


Tässä on maailma, jossa on ikuinen syksy. Kukaan ei tiedä miksi. Siellä elävät Malka, Hellantian tietäjäoppilas, joka löytää käpymaidon hakureissullaan hylätyn vauvan, joka onkin aika erikoinen vauva. Siellä elää myös Arona, lyhytkasvuinen eloseppäoppilas, joka tekee jotain tyhmää ja siitä alkaa jännät tapahtumat. Kirjassa seurataan vuoronperään Malkaa ja vuoronperään Aronaa. Ja paikoin myös kirjan maailman Ruhtinatarta.

Malka kohtaa Tenon, joka ei puhu. Teno jäytää hänen mieltään ja kun hän lähtee kaupunkiin ja kohtaa Tenon uudelleen, selviää Tenosta asioita, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella heidän suhteeseensa. Tenon kanssa ja Tenon menneen kautta Malka alkaa lähestyä ikuisen syksyn arvoitusta.

Arona taas tekee sen tyhmän jutun ja sen seurauksena hänet passitetaan arkistoon rangaistuksena. Arkistossa hän kohtaa Tarvon ja Tarvon kanssa hän ystävystyy ja hekin lähestyvät eri kautta ikuisen syksyn arvoitusta, kun Arona löytää salatun kirjaston. Asioita kuitenkin mutkistaa se, että Arona on kuuluisan suvun jälkeläinen.

Kirjan juoni on otteessaan pitävä ja ylläoleva oli erittäin ylimalkainen kuvaus asioista. Henkilöt taas olivat välillä ihania ja välillä hämmentäviä ja myös rasittavia. Kaikissa ja kaikessa on puolensa. Kirjassa oli myös ihania sanoja. Esim. elonto : elollinen olento. Eloseppä on tietenkin seppä, joka takoo elontoja. Arona takoo lintuja heidän maailmaansa.

En oikeasti tiedä miten maltan oottaa huhtikuuhun asti, jolloin tän duologian jatko-osa julkaistaan! Kirja loppui sellaiseen kohtaan, että ai että!

02 helmikuuta, 2024

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3

 Miksi mää vasta nyt aloin lukea Le Guinia!? Äääää. 


Osa 1: Maameren velho
suomentanut Kristiina Rikman

3 tähteä. Luin tän ekan osan tämmösestä painoksesta viime vuoden puolella. Kansi on karsea, mutta tarina hyvä. Erilainen kuin mihin on tottunut. Vetävää tekstiä. Hahmot jänniä. Ged, päähahmo, välillä aika ärsyttävä. Silti oli pakko jatkaa lukemista, vaikka välillä niin ärsyttikin Ged. Ja kirjan loputtua halus saada äkkiä seuraavan osan käsiinsä.


Seuraavat osat luin tästä kokoomakirjasta, jonka on myös suomentanut Kristiina Rikman.


Osa 2: Atuanin holvihaudat

4 tähteä. Tässä vaihtui päähenkilöksi ylipapitar, Arha. Tässä kirjassa käydään läpi hänen kasvutarinansa, kun ekassa osassa käytiin Gedin kasvutarina. Tää oli paljon mielenkiintoisempi. Ehkä koska tässä oli tuo holvihaudan labyrintti. Ja koska Arha oli niin jännä hahmo. Ja tietenkin Ged oli tässäkin kirjassa, nyt vaan paljon vanhempana ku ekassa osassa.


Osa 3: Kaukaisin ranta

4 tähteä. Tän kolmannen osan luin tän vuoden alussa. Tässä osassa päähenkilöinä on Arren, Enladin prinssi, joka lähtee hakemaan apua Gediltä, joka on nyt arkkimaagi Rokella, vanhassa koulussaan. Maamereltä on ruennut taika katoamaan ja siitä Ged lähtee ottamaan nyt selvää ja Arren lähtee mukaan. Heidän matkansa on melkoinen! Jännitti vähän sitä lukiessa. Paljon kaikenlaista tapahtui. Ja lohikäärmeitäkin oli tässä kirjassa! Haluaisin päästä käymään Maamerellä. Ois kiva reissu se!


Määhän varasin jo tän sarjan neljännen osan luettavakseni. Haluan tietää lisää tästä maailmasta!

01 helmikuuta, 2024

Tammikuun 2024 kooste

 Tammikuu meni niin äkkiä! Kaikenlaista stressiä pukkas niin maan perkeleesti, huokaus. Aika juoksi. Opiskeluhommiinkin on ollu vaikea tarttua. Huhhei. Jospa tää tästä. 


2.1. oli pakkasta 30 astetta ja rillitkin jäätyi, kun kävelin kirjastoon.

Luetut: 19

Petra Lillsund Botéus: Mitt idiotiska liv
Cassandra Calin: I left the house today!
Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi
Tanya Stewner: Meren kutsu
Eeva Kilpi: Animalia
Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 10
Mona Eid (toim.): Kiharoita - kirjoituksia hiuksista
Anja Portin: Radio Popov
Ursula Le Guin: Maameren tarinat 1-3
Martha Wells: Keinotekoinen olotila
Saara Turunen & Petra Maisonen toim.: Suurteoksia 2
Valentina Morelli: Kuolema keskipäivällä
J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän
Helmi Krohn: Vanhan kartanon tarina
Lucinda Riley: Myrskyn sisar
Maarit Grönroos, Kaisla Jousimo & Markus Oja: Polyamoria sote-alojen ammattilaisille - opas
Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri
THL: Mitä osallisuus on? - osallisuuden viitekehystä rakentamassa


12.1. Kajaanissa ja uusien kurssien aloittamista.

Katsotut: 5

Elokuvat: 0

Sarjat: 5

Varjojen maa
Iso-Britannia, 2022
3. kausi (6 jaksoa)

The Tunnel
Iso-Britannia/Ranska, 2013
1. kausi (10 jaksoa)

Departure
Kanada, 2019
1. kausi (6 jaksoa)

Departure
Kanada, 2022
2. kausi (6 jaksoa)

Departure
Kanada, 2022
3. kausi (6 jaksoa)


25.1. aurinkoa, pikkupakkasta ja upean näköinen luonto.

Haasteet: 1

klassikkohaaste


Semmonen oli mun tammikuu. Synttärit oli kivat. Muuten vaan yritystä saada taas opiskeluhommista kiinni ja pysyä perässä kaikessa mahollisessa ja mahottomassa.

Mites teillä meni tammikuu?

31 tammikuuta, 2024

#klassikkohaaste: Helmi Krohn: Vanhan kartanon tarina

 Ankin kirjablogissa julistettiin vuoden eka klassikkohaaste! Meni kauan pähkäillessä, että mitä lukisin tähän haasteeseen tällä kertaa.




Luin sitten Helmi Krohnin Vanhan kartanon tarinan. Tää oli aika ihana kirja, mutta myös tunteita herättävä, surullinenkin.



Kirjastosta tuli tän näköinen kirja. Aikas vanha painos!



Kirjan juoni/tarina on sinänsä yksinkertainen: Eva tutustuu Erikiin, joka kuuluu vanhan kartanon omistajaperheeseen. Eva on Erikin toinen vaimo, edellinen kuoli. Evalla on vaikeuksia sopeutua Erikin lapsiin ja perheeseen ja kartanon maailmaan, koska on niin erilaisista taustoista kotosten ja myös koska on niin erilainen ku Erikin edellinen vaimo. Samaistuin monin paikoin Evaan. Ulkopuolisuuden tunne on ollut niin vahvasti mun elämässä aina. Onneksi nykyään se on enää pientä verrattuna aiempaan. Tää tarina oli kyllä ahmittava ja mulle 5/5. Krohn oli mulle tuntematon kirjailija ja tän myötä heräs kiinnostus lukea lisää hänen kirjojaan. Jotain viehättävää näissä sadan vuoden takaisissa kirjoissa ja tarinoissa on.

30 tammikuuta, 2024

Opiskelutaitoja ja selittäviä miehiä

 Kaksi aikas erilaista kirjaa tässä nyt !


Kati Tiirikainen: Opiskeluin taito - kymmenen askelta kohti tutkintoa

Aika peruspakkaus opiskelusta, opiskelutekniikoista ja opiskelun suunnittelemisesta yms. Oli hyvä kirja lukea näin ensimmäisen vuoden ammattikorkeakouluopiskelijana! Tän sain luettua ihan viime vuoden viimeisinä päivinä loppuun eli ekan lukukauden aikana lueskelin pikkuhiljaa.



Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
suomentanut Pauliina Vanhatalo
kuvitus Ana Teresa Fernández

Tän taas luin tän vuoden ekan viikon aikana loppuun. Solnitin jo klassikko esseekokoelma. Olihan tää lukemisen arvoinen kyllä, mutta ei mulla täyttänyt niitä odotuksia, joita mulla tätä esseekokoelmaa kohtaan oli. Paljon tunnistettavaa väkistenkin löytyy, kun elää naisena tässä patriarkaalisessa maailmassa. Vaan jotain jäi uupumaan, enkä osaa edes sanoa, että mitä se jotain on.

29 tammikuuta, 2024

Mona Eid (toim.): Kiharoita: kirjoituksia hiuksista

 Tää on antologia erilaisia kirjoituksia. On esseitä, novelleja, runoja, keskustelun litterointi, sarjakuva. Kirjoitukset on enimmäkseen suomeksi, mutta seassa on myös muutama englanninkielinenkin.


Antologian sisältö:
johdanto Mona Eid: Tummat silmät, ruskea tukka
voittajaruno Olivia Kallanmaa: Mandartania
essee Aurora Lemma: Lattiakaivo
essee Ranya Paasonen: Taas tukka kasvaa
essee Caroline Suinner: Kauniiksi hän kärsii
essee Hai Nguyen: Hiukset, juurikasvu ja juuret
A collection of memories Fiona Musanga: Pains, pleasures and curiosities
novelli Carmen Baltzar: Otsahiukset
essee Saida Mäki-Penttilä: #omaupeaafro
essee Shadia Rask: Hair play
essee Julian Owusu: Barbershop type vibe
keskustelu Meron Laine & Meri Milash, kirjoittanut Mona Eid: Minun, sinun, meidän hiusmatka
essee Koko Hubara: Asioita, jotka ovat tarttuneet hiuksiini
sarjakuva Warda Ahmed: Voiko miehen jättää hiusten takia?
essee Sara Salmani: Hijabistan tunnustuksia
novelli Nahla Hewidy: Nestemäistä hopeaa
essee Alice Jäske: Nukkerituaali
essee Fatim Diarra: Tie lempeyteen on pitkä ja olen vasta puolimatkassa

Kaikki nämä kirjoitukset herätteli ajatuksia. En ole ihan hirveänä miettinyt suhdetta omiin hiuksiini. Ne on tyypilliset suomalaiset suorat ja liukkaat hiukset. Liukkaus on mua ärsyttäny usein elämäni aikana. Vaan eipä ärsytä enää ku pidän sänkeä. Jostain syystä sänki/kalju on se hiustyyli, jossa tunnen olevani oma itseni. Mun hiukset kasvaa nopeaa ja kuukauden välein pitää ajella hiukset pois, mutta sen mielelläni teen. Kirjaan liittyen: ihanaa, että Suomestakin löytyy nykyään osaamista afrohiuksille! On tärkeää osata hoitaa omia hiuksiaan ja tulla sinuiksi niiden kanssa. Harvemmin hiuksista kokonaan eroon pääsee.