Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Heräsin auringonnousuun, muu on eskapismia,

pieni lintu ikkunalla laski jäljellä olevat päiväni,

onneksi en kuulu lintujen ymmärtäjiin.

Oli vain ikkuna, armoton ikkuna,

josta päivisin näki sisään ja ulos,

iltaisin itsensä läpi.

Tämä Pauli Tapion runokokoelma yllätti mut täysin. Hyvällä tavalla! En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten se oli ehkä paras lähtökohta rueta lukemaan tätä kirjaa. Tapion runot jotenkin yhtäaikaa soljuivat ja nytkähtelivät eteenpäin. Vähän kuin kalat, kun etenevät kutumatkallaan jokea ylös ja vastaan tulee pato. Sitten pitääkin tajuta etsiä kalaportaat, joita pitkin pääsee padon toiselle puolelle. Pato onkin vain hidaste etenemiselle. 

Ehkä jo arvasit, että tykkäsin tästä todella paljon! Ai että! Ei turhaan ole tämä runokokoelma saanut Bridges of Struga -palkintoa.