Pari minut yllättänyttä kirjaa.
Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä
suomentanut Leena Tamminen
Oon pitänyt de Rosnaylta aiemmin lukemistani Mokasta ja Nimeni on Sarahista. Tämä ei kyllä vetänyt vertoja niille sitten mitenkään.
Tää on tarina pariisilaisesta Antoinesta, joka yllättää siskonsa Melanien ja vie hänet synttäreiden kunniaksi heidän lapsuutensa kesäparatiisiin. Siellä Melanie muistaa jotain ja paluumatkalla sen takia ajaa kolarin. Se kolari alkaa keriä auki Antoinen ja Melanien lapsuutta ja heidän äitinsä kuolemaa ja jotain salaisuutta.
Kirjassa käydään läpi Antoinen ja Melanien lapsuutta ja paljon Antoinen avioeroa ja suhdetta lapsiinsa.
Tarina oli kyllä sinänsä kiinnostava, että loppuun asti tän luki, mutta kirjasta on jääny mieleen lähinnä Antoinen jatkuva vatvominen avioeron ja naisten suhteen. Onneksi hän sentään kasvaa tän kirjan aikana! Niin ja miksi yllätyin. No kirja ei ollu niin hyvä kuin odotin ja Antoinen ja Melanien äiti yllätti iloisesti kirjassa.
Nora Schuurman: Auringonkukkatalvi
Tää on kirja Emmasta ja hänen pikkusiskostaan Sannista, jotka muuttavat etäisen isän luo maalle, kun siskosten äiti kuolee. Siskokset käsittelevät surua tosi erillain. Emma painuu hevostallille ja Sanni taas sulkeutuu. Monenlaista ongelmaa on myös isän kanssa, joka on tottunut väistämään vastuuta lastensa suhteen.
Kirja oli koskettava ja se yllätti mut, kun jotenkin olin aatellut tän olevan ihan erillainen. Ahmaisin tämän yhdeltä istumalta, vei niin mennessään.
Rosnayn kirjat ovat hienoja.
VastaaPoista