Kaunokaiset

Uusi Karin Slaughterin kirja pitkän odotuksen jälkeen saapui käsiini. Eikä pettänyt odotuksia! Melkein yhdeltä istumalta luin Kaunokaiset- kirjan.

Kaunokaiset on jännittävä, vähän pelottavakin, kirja siitä, että ulkokuori voi pettää pahasti. Kirja siitä, että ihmistä ei välttämättä tunne juuri lainkaan, vaikka olisi ollut 20v naimisissa toisen kanssa. 

Claire on rikas nainen, joka on juuri päässyt eroon jalkapannasta. Miehensä kanssa he juhlistavat sitä ja päätyvät sivukujalle seksin perässä, kun yhtäkkiä jostain ilmestyy ryöstäjä. Kahakassa Clairen mies, Paul, kuolee. Paulin yhtiökumppani Adam pyytää Clairelta kopiot Paulin viimeisimmistä töistä. Niitä tietokoneelta etsiessään Claire löytää miehensä koneelta kauhistuttavia videoita, jotka poliisin mukaan ovat vain murhapornoa. Claire ei usko sitä ja alkaa tutkia asiaa. Pian hän huomaa, ettei tunne miestään ollenkaan.

Sivujuonteena kulkee tarinassa mukana Clairen isän kirjeet kadonneelle tyttärelleen Julialle. Toisena juonteena on Clairen toisen siskon, Lydian, tarinaa. Heidän perheensä hajosi Julian kadottua. Mutta miten Paul liittyy tähän kaikkeen? Entä paikallinen poliisi? Tai tunnettu senaattori?

Kirja oli taattua Karin Slaughterin laatua. Ai että! Mun pitää varmaan rueta lukemaan uudelleen koko Slaughterin tuotanto.

Noin satatuhatta solmua

Noin satatuhatta solmua on Kukka-Maria Kiurun sarjakuva-albumi alopeciasta ja elämisestä tyttönä ja naisena sen kanssa.

Itselleni sarjakuvan aihe oli tuntematon. En tiedä ketään alopeciaa sairastavaa, vaikka kuullut olen siitä. Siksikin oli mielenkiintoista lukea sarjakuva aiheesta. Pidin sarjakuvan ilmeestä ja piirroksista. Ne toivat hyvin esiin asiaa. Tarina itsessään oli koskettava ja pystyin samaistumaan päähenkilön erilaisuuden tunteisiin ja kamppailuun sen kanssa. Hieno kasvutarina! Itsensä hyväksyminen ei ole välttämättä helppoa, syystä taikka toisesta.

Sarjakuvan nettiversion voi lukea tämän linkin kautta. Itse haluaisin lukea lisää Kiurun sarjakuvia. Tykästyin sen verran paljon tähän.