28 helmikuuta, 2022
Kaksi kirjaa unettomuudesta
25 helmikuuta, 2022
Ina Mikkola: Valtakirjani
Käsikirja ja self help- kirja vallasta. Tää yhtäaikaa herätteli ajatuksia ja toisaalta taas ei ollut oikein mun kirja.
24 helmikuuta, 2022
Yayoi Kusama:Äärettömyydessä
23 helmikuuta, 2022
Akwaeke Emezi: Makeaa vettä
21 helmikuuta, 2022
Kaksi lgbt+ -sarjakuvaa
Tässä kaksi hyvin erilaista lgbt+ -sarjakuvaa! Molemmista pidin paljon.
Sara Valta: Monisuhdetta - päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta
Ootko lukenut kumpaakaan näistä?
19 helmikuuta, 2022
Vuosi ilman somea
18 helmikuuta, 2022
Katri Syvärinen: Sinun tarinasi voima
16 helmikuuta, 2022
Tibor Noé Kiss: Inkognito
14 helmikuuta, 2022
Saara Turunen toim. ja Petra Maisonen toim.: Suurteoksia
Kirjailijoiden kirjoitukset kirjoista olivat kaikki mielenkiintoisia. Jotain sytyttävää siinä on, kun pääsee lukemaan toisten merkittäviä kokemuksia heille merkittävistä kirjoista. Uteliaisuus ja intohimo kirjoja kohtaan ovat erittäin iso osa minun elämääni ja tässä sitä myös pääsi tyydyttämään vähän uudella tavalla. Näistä kirjoista en ollut lukenut kuin Leena Krohnin Tainaronin. Sentäs edes jonkun. Kohdekirjailijoista Zadie Smithiltä olen lukenut yhden kirjan, Swing Timen. Kun taas kirjoista kirjoittavista kirjailijoista luettuja ovat Nura Farah, Astrid Swan ja Koko Hubara 1 ja 2. Tiina Katriina Tikkasen kirja odottaa mua hyllyssä, mutta en ole vielä uskaltanut tarttua siihen.
Haushoferin Seinän lisäksi mua rupes kiinnostamaan Lionel Shriverin Poikani Kevin, Zadie Smithin Nimikirjoitusmies, Gun-Britt Sundströmin Suhteista parhain (jota ei myöskään saa kirjastosta!) ja Sirkka Turkan Vaikka on kesä.
Kävi mielessä, että Suurteoksista sais todella hyvän lukuhaasteen! Ois mielenkiintoinen!
Kuka muu on lukenut Suurteoksia? Tai jos et oo, niin kiinnostaako lukea?
12 helmikuuta, 2022
Ystävänpäivän lukumaratonin lopputulema meikällä
Nyt on lukumaraton taputeltu mun osalta! Hieman ehkä olympialaiset saatto vaikuttaa lukuaikoihin. Yritin lukea kirjaa samalla, ku seurasin olympialaisia ni sivumääriin meni paljon enemmän aikaa, ku menis normaalisti. 😁
11 helmikuuta, 2022
Ystävänpäivän lukumaraton: mun lukupino
Sanna Kajander-Ruuth: Laman lapset
"Jos rahaa joskus on, se on vain ohimenevä vaihe. Kaikki pitää siis käyttää saman tien. Jos en nyt heti tee rahalla asioita joita haluan, kohta se ei enää ole mahdollista. Tällainen ajattelumalli minuun iskostui lapsuudenkodissani." -Meri Valkama-
"Rahavaikeudet, vaikka ne olisivat vain hetkellisiä ja jollekin muulle pieniä, aiheuttavat minussa edelleen samanlaisen hädän kuin lapsena." -Meri Valkama-
Näistä tosiaan löysin itseni ja ymmärsin, että lama ja siitä seurannut köyhyys näkyvät minussa ja elämässäni yllä olevien lainauksien tavoin. Köyhyys oli ja on rankkaa ja se kesti läpi lapsuuteni ja aikuisuuteeni saakka niin, että siitä on tullut osa identiteettiäni ja en rehellisesti sanoen osaa kuvitella elämääni jonain muuna kuin köyhänä ihmisenä. Se köyhyys on jatkunut myös koko aikuisuuteni ajan. Toki ainut syy siihen ei ole lama, vaan myös muut isot traumat elämässäni. Tämä kirja kuitenkin helpotti oloani paljon, kun ymmärrän nyt paremmin itseäni. Ihanaa lukea kirjoja, jotka aukaisevat ovia ja lisäävät itseymmärrystä ja vielä ihan odottamatta.
09 helmikuuta, 2022
Sofia Blanco Sequeiros: Voitto
Voitto on esseekokoelma, joka loppua kohden vain parani.
07 helmikuuta, 2022
Sari Sariola: en tiennyt olevani vihainen
Ensimmäinen, mitä ajattelin tämän luettuani oli, että miten tää zine liitty nimeensä? Missä oli se vihaisuus, jota odotin? Olinko jotenkin sokea? Vai enkö vain tunnistanut sitä?
04 helmikuuta, 2022
Martin Widmark & Ola Skogäng: Ruusun salaisuus
Kirjan tapahtumat sijoittuvat sadan vuoden taakse, vuoteen 1918. Kannessa olevan 12-vuotiaan Stefanin äiti on kuollut ihan vasta ja on joulu. Stefanin isä pakenee suruaan töihinsä ja Stefan jää aika yksin. Niinpä hän menee penkomaan isänsä työhuonetta ja löytää kirjeen äidiltään. Kirjeeseen on piirretty ruusu (kannessa), jossa Stefan huomaa kirjaimia. Kun hän katsoo ruusua uudelleen suurennuslasin läpi, hän huomaa siinä kirjoitusta. Viesti hänen äidiltään. Ja se on vihje! Stefan tajuaa, ettei hänen äitinsä sittenkään tehnyt itsemurhaa. Niinpä hän alkaa seurata vihjettä, löytää uuden vihjeen, saa peräänsä varjostajan (kannessa mun peukalon alla, sori) ja aikamoisen jutun Stefan löytääkin tutkiessaan äitinsä kohtaloa.
Tää oli viehättävä ja jännittävä tarina. Tykkäsin kuvituksesta ja sarjakuvamaisuudesta ja siitä miten se kaikki vei jouhevasti tarinaa eteenpäin. Tähän tyyliin tehtyjä kirjoja voisin lukea paljon lisää.