Ruskeat tytöt

Sainpa viimein tartuttua Koko Hubaran kirjoittamaan Ruskeat tytöt- kirjaan. Tähän kirjaan upposi toden teolla!

Hubara osaa kirjoittaa niin, että tekstiin vain uppoaa. Minä upposin sinne toden teolla. Meni alle vuorokausi, että sain luettua kirjan. Ahmin sen.

Jotenkin tuntuu siltä, että tästä kirjasta ei oikein osaa sanoa mitään järkevää. Se herätti tunteita. Se herätti ajatuksia. Se herätti paljon miksi- kysymyksiä. Suurin miksi- kysymys on, että miksi ihonvärillä on mitään merkitystä kenellekään?

Toivon, että Koko Hubara kirjoittaa vielä monta kirjaa. Olen kiitollinen hänelle siitä työstä, mitä hän tekee suomalaisten ruskeiden tyttöjen eteen. Toivon, että itsekin osaltani kykenen jotain tekemään.

Ps: Täältä löytyy Ruskeat Tytöt- sivusto.

Pps: Kirja todella teki muhun vaikutuksen, koska musta ei vaan irtoa tän enempää kirjan suhteen. Yleensä minulle jollain lailla merkittävistä kirjoista irtoaa helpostikin tekstiä. Nyt ei. Olen aika sanaton.

Nainen junassa

Viimein minäkin tartuin tähän niin hypetettyyn Paula Hawkinsiin kirjaan Nainen junassa.

Oliko kirja hypetyksen arvoinen? No oli! Vei kyllä niin mennessään. Pidän kirjoissa tästä tyylistä, että välillä kertoja vaihtuu. Tässä kirjassa ainut vähän ärsyttävä asia oli, että aika välillä vaihtui. Piti koittaa olla tarkkana, että oliko nyt vuosi 2012 vai 2013, vaikka ne selkeästi kyllä lukujen alussa ilmoitettiinkin.

Juonen idea on minusta loistava. Kyllähän sitä tulee seurattua maisemia, kun liikkuu julkisilla ja saattaa huomata kaikenlaista. Varsinkin, jos kulkee aina samaan aikaan samaa reittiä. Päähenkilö Rachel oli minusta symppis muisti- ja alkoholiongelmineen. Muut henkilöt eivät olleet niinkään minun mieleeni.

Parasta kirjassa oli se, etten osannut arvata murhaajaa. Se tuli osittain yllätyksenä. Vaikka pakko sanoa, että toisaalta ärsytti paljon se, kuka paljastui murhaajaksi. Vaan siitäpä sen näkee, että moni kakku päältä kaunis! Ihminen voi olla niin ihana pinnaltaan ja onkin sitten aivan kamala oikeasti. Loppu oli myös tosi plääh. Se oli ainut huono asia koko kirjassa.

Ajattelin lukea Hawkinsin kirjoittaman toisen kirjan. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin tämä esikoinenkin!

Diktaattorien naiset

Kirjaston pikalainahyllyssä oli tällainen mielenkiintoisen oloinen kirja: Diane Ducretin Diktaattorien naiset.

Kirjaa ahmiessa tuli kyllä monin tavoin surku näitä diktaattorien naisia. Kellään heistä ei oo ollu helppoa miestensä rinnalla. Ei kellään. Sitä ihmettelee, että eivätkö he ole tajunneet, että mitä heidän miehensä ovat miehiään vai eivätkö he ole välittäneet? Osa oli kyllä mukana julmuuksissa, esim. Maon viimeinen vaimo ja Ceausescun vaimo. Hitlerin Eva Braun taas tuntui niin höynäytetyltä nuorelta naiselta. Salazar ja Bokassa oli kirjan diktaattoreista mulle outoja. En muista edes kuulleeni heidän nimiään. 

Kirja oli tosi mielenkiintoinen. Siinä esiteltiin jollain lailla kaikki diktaattorien naiset, myös ne rakastajat. Parhaiten naisista jäi mieleen Maon Jiang Qing, Ceausescun Elena- vaimo ja hänen "akateeminen uransa" sekä Bokassan vaimo Catherine. Yllätyksenä tuli se, että Hitler harrasti insestiä siskontyttärensä kanssaan. Eivät olleet verisukulaisia, mutta silti. Sekin yllätti, että Magda Goebbels oli niin tärkeä Hitlerille. Heillä on ollut ilmeisesti ihan platoninen suhde.

Päällimmäisenä kirjasta jäi kyllä mieleen jano, tiedon jano. Haluan lukea ja tietää lisää diktaattorien naisista. Esimerkiksi Elena Ceausescu vaikutti niin häikäilemättömältä tyypiltä, että mitähän ihmettä. Diktaattoreita on myös muitakin näiden kirjassa mainittujen lisäksi. Ei auta kuin rueta etsimään kirjoja heistä.

Ihmisrauniot

Kirjastossa sattui käsiini tämä Sady Doylen kirja Ihmisrauniot. Mitkä ihmeen ihmisrauniot? Uteliaisuudesta ja tiedon halusta piti lainata ja lukea tämä.

Kirja oli kyllä mielenkiintoinen ja aiheensa puolesta sinänsä erikoinen. Lukiessa kyllä todellakin tunnistin tämän ilmiön, eli ihmisrauniouden. Itselläni tulee mieleen esimerkkinä Amy Winehouse, josta myös kirjassa puhutaan. Jostain syystä en osannut pitää Britney Spearsia ihmisrauniona, mutta kyllähän hänkin siihen kategoriaan sopii, kuten muutkin kirjassa mainitut naiset.

Nainen ja media. Noihin kahteen sanaan voisi tiivistää kirjan sisällön, mutta asia ei todellakaan ole niin yksioikoinen, mitä noista kahdesta sanasta tulisi mieleen. Media ei ole todellakaan mitenkään helläkätinen julkkisnaisia kohdellessa. Se juuri tuo oman aspektinsa asiaan. Kuten myös julkkisten suhtautuminen mediaan. Ja entäs kun lisätään soppaan vielä ihailijat ja muut ihmiset?

Kirja oli mielenkiintoinen ja valaiseva. Suosittelen lämpimästi lukemaan sen ja tunnistamaan ilmiön!

Susihukka

Jee, lisää Nele Neuhausia! Oon niin tykästynyt hänen kirjoihinsa! Susihukka oli samaa hyvää tuotosta kuin muutkin.

Pia Kirchhoff saa kutsun joen rannalle, josta on löytynyt tytön ruumis. Alkaa tutkinta, jota vaikeuttaa paljon se, ettei kukaan kysele tytön perään. Frankfurtissa on helle ja Pian ja pomonsa Oliver von Bodensteinin hermoja kiristää vaikea tutkinta. Mukaan sotkeutuu kuuluisa tv-kasvoki. Tutkimuksista tulee aina vain vaikeammat, kun herää epäilykset pedofiiliringistä. Entäpä sitten, kun tutkimukset saa läheisetkin vaaraan?

Huh huh! Tämä oli kyllä ehdottomasti paras näistä kolmesta suomennetusta Neuhausin kirjasta! Välillä ehkä aihe vähän triggeröi itseäni omien kokemusteni takia, mutta silti kirjaa ei voinut laskea käsistään. Oli kyllä niin taiten tehty kirja. Wow. 

Seleesian näkijä

Erika Vikin Seleesian näkijä pääsi mun näppeihin ja pysyikin niissä tiukasti kirjan viimeiselle sivulle saakka.

Hän sanoi nimekseen Aleia- kirja päättyi siihen, kun Aleia ja Corildon olivat juuri ja juuri päässeet Seleesian menevään laivaan. Seleesian näkijä alkaa siitä laivamatkasta. Aleia ja Corildon pääsevät Seleesiaan ja Corildonin vanhempien luo. Corildonin äiti tutkii Aleian ja luonnollisesti tulee muutamia mutkia matkaan ja sotakin syttyy. Tarina oli kyllä jännittävä ja mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä. Oli mukavaa lukea ja tutustua Corildonin perheeseen ja sukulaisiin. Varsinkin Corildonin sisko Tigran oli ihastuttava hahmo!

Ja hei, tämä kirja loppuu myös laivamatkaan! Oli kunnon cliffhanger kirjan lopussa. Nyt odotan kovasti Nefrin tyttären julkaisemista, että pääsee lukemaan tarinan loppuun.

Hunger

Roxane Gay on totisesti tehnyt minuun vaikutuksen. Hunger on kirja, joka melkein joka sivulla sai minut tuntemaan tuttuuden tunnetta ja nyökyttelemään.

Hunger on kirja, jossa Gay kertoo kokemastaan joukkoraiskauksesta ja sen seurauksista. Ne seurauksethan ovat hyvin universaalit kaikkien seksuaalista väkivaltaa kokeneiden joukossa. Yksi käsittääkseni melko yleinen seuraus on ylipaino, jota kirjassa käsitellään erittäin paljon ja joka on kirjan pääasia minun mielestäni. Itsellenikin ylipaino on seuraus kokemastani seksuaalisesta väkivallasta.





Kuvat Insta-Storeistani.


Todellakin löysin itseni kirjan sivuilta. Välillä tuntui, että Gay kirjoittaa minusta. Hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat niin samaistuttavia minulle. Minun on/oli helppo ymmärtää se, kuinka omasta kehosta voi tulla vihollinen, koska se aina muistuttaa tapahtuneista.



Tämäkin kuva Insta-storystani.

Minusta Roxane Gayn Hunger on tärkeä kirja. Se on merkittävä. Se on vaikuttava. Jokaisen pitäisi lukea se ja ymmärtää sen sanoma. Harva kirja tekee minuun ihan tällaisen vaikutuksen. Edelleen mietin kirjaa, vaikka sen lukemisesta on jo pari kuukautta. Todellakin aion ostaa tämän hyllyyni ja lukea vielä monta kertaa uudelleen.

Kuolema peittää jäljet

No nyt! Peter James pisti kovan kirjoittaissaan kirjansa Kuolema peittää jäljet!

Ronnie Wilson on New Yorkissa ja menossa aamuiseen bisnesneuvotteluun World Trade Centeriin. Se vain, että päivä on 11.9.2001. 

Kuusi vuotta myöhemmin löytyy naisen ruumis viemäristä Brightonista. Roy Grace saa tapauksen tutkittavakseen tiiminsä kanssa. Samaan aikaan löytyy toinen naisen ruumis Australiasta ja sillä näyttää olevan yhteys sekä viemärin ruumiiseen että Ronnie Wilsoniin. Murhien selvittely on monimutkainen, sotkuinen ja yllättäväkin vyyhti.

Minuun teki vaikutuksen se, miten James kuvaa kirjassa WTC:n tapahtumia. Minä ja niin varmasti moni muukin muistaa, missä oli silloin ku kuuli New Yorkin terrori-iskuista. Itse olin tuolloin perhekodissa. Minä tulin silloin koulusta (olin kahdeksannella luokalla). Ihmettelin kun perhekodin työntekijät istuivat vakavina keittiössä ja katsoivat televisiota. Luulin ensin, että he kattovat jotain dokumenttia. Sitten mietin, että en kyllä muista kuulleeni koskaan tuollaisesta tapauksesta, jossa kaksi tornia romahtaa. Työntekijät kertoivat, että tämä on tapahtunut sinä päivänä New Yorkissa. Parhaiten mulla on jääny mieleen ne pilvenpiirtäjistä hypänneet ihmiset. Niitä hyppääjiä oli minun 14-vuotiaana hurja katsella. 

Kirjaan takaisin. Tän kirjan kyllä ahmaisin. Oli niin hyvä ja koukuttava. Ja helkkari, mikä cliff hanger olikaan kirjan lopussa!

Niin ja hei, kertokaa missä ja miten kuulitte WTC:n tapahtumista? Itse muistan myös missä kuulin prinsessa Dianan kuolemasta. Muut tuollaiset isommat tapahtumat ei oo jäänyt sen kummemmin mieleen.

Tuhkimomurha

Mary Higgins Clark on yhdessä Alafair Burken kanssa kirjoittanut jatko-osan Katse menneisyydestä- kirjalle, jonka luin yli vuosi sitten. 

Kirjassa on sama päähenkilö, Laurie Moran, ja sama juoni eli Laurie tekee Epäillyt- nimistä tosi-tv-sarjaa ja tutkii ratkaisemattomia murhia sarjassaan. Nyt hän selvittää tapausta, jossa yliopisto-opiskelija Susan Dempsey löydetään murhattuna. Susanin piti mennä koe-esiintymiseen, jonne ei koskaan tullut. Laurie haluaa yrittää saada selville todelliset tapahtumat ja tietysti murhaajan.

Kirja oli parempi kuin edeltäjänsä, ainakin jonkin verran parempi. Tämäkin kirja oli osin niin kliseinen, että plääh. Henkilöhahmot oli ihan hyviä ja kivojakin, mutta jotain tästä puuttuu mun makuuni. Ehkä parempi, etten jatka Higgins Clarkin parissa enempää. Onneksi maailma on kirjoja täynnä!