Huhtikuun 2024 kooste

Hyvää vappua! 

Huhtikuu meni melkoisen stressin kanssa. Onneksi loppukuusta alko jo vähä helpottaa ja sain luettua kirjoja niin, että nousi jo yli kymmeneen saldo.

 Kevättä odottelin innolla ja lunta tuli tupaan useamman kerran. Jospa nyt viimein lämpenis! Mulle kyllä piisais jo lumi.

3. huhtikuuta oli vielä tämmöset kinokset

Luetut: 15

Tim Probert: Lightfall 1

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Victor Dixen: Pimeyden hovi

Reetta Vuokko-Syrjänen: Mahdottomien kukkien puutarha

Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus

Pia Houni & Tuomo Alasoini: Work up! Tulevaisuuden työ

Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila: Naisia nimittäin - kirjallisuutemme naishahmoja

Toivo Hyyryläinen (toim. & suom.): Kohise, villi aalto - Isa Aspin runot

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle

Hester Musson: Finton Hallin arvoitus

Marjane Satrapi: Nainen, elämä, vapaus

Anni Swan: Pikkupappilassa

Helena Tornberg: Tunneliikku

Bubble: Venäläistä nykysarjakuvaa

Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura

13. huhtikuuta kävelin Oulun linnan lähistöllä ja lumet on sulaneet jo valtavasti

Katsotut: 2

Elokuvat: 2

Dyyni 2

2024, 2h46min

Valo valtameren yllä

2016, 2h13min

Sarjat: 0

Haasteet: 1

kirjallisuuspalkintolukuhaasteen aloitus

25. huhtikuuta tuli vettä ja varovaisia silmuja näkyi siellä täällä.

Että semmottista täälä. Kuun loppuun vielä sain kortisonikuurin, ku astma vähä pahana katupölyn ja kaiken takia. Jospa tää tästä. Onneksi kuun alussa aloitetussa työharjottelussa on ollu mukavaa ja mielenkiintoista, vaikka moni muu asia vastustaakin niin perhanasti.

Victor Dixen: Pimeyden hovi

 Luin Jennyn kanssa tämän vampyyritrilogian aloitusosan! Olipa kyllä kirja!

Ensinnäkin: kiesus, että on ärsyttävä päähenkilö tässä! Jeanne on teinityttö, joka yhden illan aikana menettää vanhempansa ja kaksi veljeään, kun vampyyrit hyökkäävät heidän kotiinsa. Jeannen onnistuu paeta, mutta eteen tulee mutkia ja sen juonenkiemuran myötä hän päättää esittää aatelistyttöä ja pääsee siten matkaamaan Vampyrian kuninkaanhoviin, että pääsisi KOSTAMAAN perheensä kuoleman. Jeannelle sympatiat isosta menetyksestään, se sai mut hänen puolelleen, enimmäkseen. Mutta: hän on niin kostonhimoinen ja niin täydellinen ja taitava kaikessa, että ääh ja plääh.

Juoni lähti kyllä heti vetämään ja se pysyi suht mielenkiintoisena koko ajan. Välillä vaan kiristelen Jeannen kostonhimolle hampaitani. Oli niin ääh. Onneksi juoni vei koko ajan mennessään (Jeannen koulutus hovin koulussa etenee ja soluttautuminen yms.) ja onneksi kirjan muut henkilöt olivat paljon mielenkiintoisempia kuin Jeanne itse. Esim. Naoko, japanilainen opiskelija tai koulun syövereissä asuva erakko. Lisäksi kirjan maailma on tosi mielenkiintoinen! Aurinkokuningas on onnistunut muuttamaan itsensä vampyyriksi, jotta elää ikuisesti ja sen myötä rakentanut sitten Vampyrian valtakunnakseen. Ludvig Muuttumaton hallitsee melkein koko Eurooppaa vampyyreineen ja tavisihmiset maksavat veroa joka kuukausi omalla verellään, jotta vampyyrit pysyvät hallinnassa. Tää kaikki loi semmoset kiemurat ja verkot, että ahmin tätä kirjaa, Jeannesta huolimatta, ja vaikka en oo tän kirjan kohderyhmää, minkä kyllä huomas.

Suosittelen lukemaan tämän, jos haluat liudan kaikenlaisia tunteita! 😂 Ja kaikesta ärsytyksestä huolimatta, tai ehkä nimenomaan niiden takia, aion lukea syksyllä suomeksi ilmestyvän kakkososan!

Sekalaista settiä

 Tässäpä kaksi pikaista kirja-arviota. 

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

suomentanut Kaisa Kattelus

En kyllä tiiä, että mitä tästä kirjasta oikein ajattelisin. Tykkään ja en tykkää. Juoni oli kyllä kiinnostava ja sen takia sainkin luettua tän loppuun. Päähenkilö, Jackson Brodie, oli taas niin meh, etten kyllä jaksa sen hommailuja enempää lukea. Brodie siis tutkii kirjassa kolmea eri tapausta, kadonnutta pikkutyttöä, murhattua lakimiehen tytärtä ja puolisonsa murhannutta naista, joka on myös kadonnut. Nämä tapaukset oli tosiaan kiinnostavia ja tuli yllätyksiä asioiden avautuessa. Brodie vaan pilaa hyvän kirjan, ku on niin ääh. 😂 En sano, että ei koskaan, mutta voipi kestää hyvän tovin, että Atkinsoniin toiste tartun.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Mahdottomien kukkien puutarha 

+ bonusnovelli Yhden suhde kolmeen

Innolla tartuin tähän ns. Syntykehon jatkoon. Tää avas hienosti aikoja ennen Syntykehon tapahtumia ja novellit oli kyllä ahmittavia. Ei siis pahemmin motkottamista. Kirjan lopussa oli qr-koodi, josta pääsi lukemaan ton bonusnovellin. Se ei ollut ollenkaan niin hyvä, ku tän kokoelman muut novellit oli, mutta valaisipa sekin lisää tän maailman syntyä. Kuulin myös, että Syntykeholle ois oikeasti tulossa jatkoa ja nyt en tiiä miten päin oottelisin sitä kirjaa! 😍

L. M. Montgomeryn Sininen linna

Luin Sinisen linnan nyt kolmannen vai neljännen kerran. Tuntuu, että joka lukukerralla pidän tästä aina vain enemmän ja enemmän! Tällä lukukerralla nautin kyllä sieluni kyllyydestä tämän lukemisesta.

Kirjan juoni perustuu kirjeeseen, joka meni väärälle henkilölle. Valancy on se väärä henkilö, joka lukee sen ja se muuttaa koko hänen elämänsä. Sen seurauksena hän päättää alkaa elää. Se näkyy mm. siinä, että hän paukauttelee takaisin ilkeille sukulaisilleen ja ei oo enää tahdoton lapatossu. Valancyn sukulaiset ja äiti on kyllä aika karseita tyyppejä, ajattelevat vain itseään ja sitä miten voivat hyötyä Valancystä. Siksikin ehkä tämä kirja niin ihana, koska Valancy pääsee pakoon heidän vallastaan ja kamalasta elämästään heidän kanssaan. Valancy lähtee sukunsa kauhuksi hoitamaan kuolevaa koulukaveriaan, Karjuvan Abelin tytärtä, ja samalla hän tutustuu Barney Snaithiin, jolla on kyseenalainen maine ainakin Valancyn sukulaisten keskuudessa. Siitä sitä saakin sitten pienen skandaalin aineksia.

Kirja on luokiteltu rakkaus-romaaniksi ja tää on hyvä sellainen. Valancyn rakkaudenkaipuu on selvää, koska häntä ei kukaan rakasta. Itekin siinä samassa rakkaudenkaipuussa elin koko lapsuuden ja nunoruuden. Se on riipivä tunne. Kun Valancy alkaa saamaan rakkautta, hän syttyy ja ns. puhkeaa kukkaan. Eikä mikään ihme! Rakkaudettomuus painaa maan rakoon ja syö mielen.

Kirja on ihana, joko sanoin sen. Rakastan tätä kirjaa ja miten se tuo valoa ja toivoa pimeyteen.

Lastensarjakuva x2

Nykyään julkaistaan niin ihania lastensarjakuvia! Nää on musta paljon tasokkaampia ja kivempia ku ne mitä ite on lapsena lukenu. Ja nää sopii kyllä tosi hyvin myös aikuisillekin, ettei sen puoleen.

Gijé & Carbone: Soittorasia 4: Kummallinen katoaminen

suomentanut Jukka Heiskanen

Tää jatkaa Nolan seikkailuja. Hän löytää äitinsä tavaroista avaimen ja alkaa tutkia, että mihin se käy. Niin hän päätyy takaisin Pandorientiin ja auttamaan Pajua, jonka soitonopettaja on kadonnut. Etsinnöistä kehkeytyykin sitten asioita. Enempää en paljasta. Ahmaisin tän yhellä lotkaisulla ja jäin taas odottelemaan, että milloin tulee jatkoa tälle sarjalle.

Tim Probert: Lightfall 1: Viimeinen liekki

suomentanut Kati Valli

Lightfall kertoo Beasta, joka asuu kasvattiukkinsa kanssa rohtopuodissa. Sitten ukki katoaa ja Bea lähtee etsimään häntä. Etsintöihin avuksi Bea saa Cadin. Cad on galduuri ja heitä ei pitäisi enää edes olla. No, etsinnät on aika seikkailu ja minähän tietysti ahmin tarinan. Oli kiinnostava ja ai että! Sitte repesin vielä riemusta ku huomasin, että tälle tulee jatko-osa syksyllä! Varasin tietysti heti...

Kaksi utopiaa samassa kirjassa

Viimein sain luettua Herlandin! Ai että! Kirjassa on mukana myös novelli.

Charlotte Perkins Gilman: Herland

Begum Rokeya Sakhawat Hossain: Sulttaanittaren uni

suomentanut: Ville-Juhani Sutinen

En ole tainnut utopioita pahemmin lukea. Ei ainakaan muista yhtäkkiä. Tämä olikin aikamoinen lukukokemus. Kirjassa kolmen miehen ryhmä tutkimusmatkallaan kuulee huhuja maasta, jossa on vain naisia. He päättävät lähteä tutkimaan asiaa, palaavat kotiin, tekevät valmistelut ja sitten lähtevät takaisin. He päätyvät Herlandiin ja kirja kertoo heidän kokemuksistaan siellä. Oli kyllä mainio teos tämä! Tätäkin piti ihan ahmia, että saa tietää miten kellekin käy.

Tälle kirjalle on myös jatko-osa: With her in Ourland. Sen kyllä haluaisin lukea, että mitä tapahtuu.

Sulttaanittaren uni

Tää oli semmonen mukava utopistinen uni. Mukavaa luettavaa. Bangladeshilaisen Begum Rokeyan kirjoittaman. Hän oli aktivisti eläessään. Häneltä olisi kiinnostavaa lukea lisää!

TJ Klune: Ravensong & Elina Pitkäkangas: Sang

 Ahmittavia fantasiakirjoja on ollut liikkeellä nyt mukavasti. Ihanaa, kun kirja vie niin mennessään, että vaan ahmii sitä eteenpäin!

TJ Klune: Ravensong

Ai että. Oon rakastunut tähän kirjasarjaan ja en oikeasti kunnolla edes tiedä, että miksi!? Joku tässä houkuttaa ja koukuttaa mua. Paprun kanssa luin tätä sarjan toista osaa ja Papru ei tykänny. Minä taas olin ihan myyty. Myönnän auliisti ne negat tässä: nää miehet on kaikki niin samankaltaisia, kiroavat, mutisevat räävittömiä, tunnetaidot pakkasen puolella hyvin usein, jääräpäisiä jne jne. Nuo jutut ärsyttää mua välillä aika paljonkin ja huokailen niille. Sitten taas tää ihmissusipuoli tässä. Ai että. Ja romantiikka. Oe voe. Ja juoni, joka menee omia reittejään. Nam nam. Mua tympäsee myös se, että tässä on niin vähän naisia. Tässä kirjan kokoonpanossa on 10 miestä ja 2 naista. Ja nää on se päähenkilöpiiri. Ihan perseestä. Ja silti mää luen tätä sarjaa ahneesti. Kaipa tää on niin ihanaa aivojen narikointia. 

My guilty pleasure. 😂

Elina Pitkäkangas: Sang

Spefilukupiirin kanssa luettiin tämä ja tää oli kyllä niin koukuttava. Päähenkilö on Dawei, 16-vuotias nuorukainen, joka asuu veljensä kanssa orpokodissa. Kansalaisvelan maksu painaa niskassa ja se johtaakin sitten kirjan tapahtumaketjuun, kun rahaa pitää saada, ettei joudu Narakaan. Kirjassa on väkivaltaisia tapahtumia ja piti parissa kohtaa sulkea silmät hetkeksi. Daweihin kiinnyin äkkiä ja seurasin hänen matkaansa ahmien ja hänen puolestaan hetkittäin pelätenkin. En osaa kertoa mitään kummempaa tästä kirjasta, ku tuntuu, että spoilaan sitten kaiken. Tää kirja on 5/5 ja en malta odottaa, että jatko-osa Naraka ilmestyy ihan just.