Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)

Huh huh, mikä kirja olikaan tää Sankaritarinoita tytöille! Ahmin sen yhdessä illassa, kun tätä ei vain voinut laskea käsistään. Ja kuten kuvasta näkee, samaan aikaan katsoimme naisten jääkiekon maailmanmestaruuskisoja. Suomen naisten jääkiekon maajoukkue on menestynyt. Mitalipeleissä melkein aina kiinni (kuten nyt ja voitti hopeaa) ja olympiapronssiakin voittanut.

Kirjassa oli niin tuttuja, kuin tuntemattomia naisia minulle. Löytyi sieltä muutama ihailemani nainen, kuten Saara Särmä ja Koko Hubara. Kirja on kyllä just sellainen, jota tässä patriarkaattisessa ja misogynisessä maailmassa tarvitaan. Tytöistä ja naisista on oikeasti ihan mihin vain ja sen saavat määrittää vain tytöt ja naiset itse, että mihin heistä on.

Muotokuvat kirjan naisista olivat kivoja ja heidän tarinansa soppelin lyhyitä. Tieto-osiotkin olivat selkeitä. Kokonaisuus oli minusta hyvä ja annoinkin GoodReadsiin tälle kirjalle viisi tähteä. Olisi muuten mahtavaa, jos tälle kirjalle tehtäisiin jatkoa! Nais- ja tyttösankareita on täällä Suomessa vielä lisää vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi kuvassa näkyvä naisleijonien maalivahti Noora Räty olisi yksi sopiva kirjaan.

Käärmeitä & lävistyksiä

No siis wow, minkä kirjan luin! Pystyin paikoin niin samaistumaan päähenkilö Luin ajatuksiin ja tekoihin, että se vähän hämmensi minua.

Lui tutustuu sattumalta poikaan, Amaan, jonka kieli on halkaistu. He alkavat olla yhdessä ja Luikin lävistää kielensä ja aikoo halkaista sen Aman neuvojen mukaan. Aman mukana Lui käy myös Desiressä, jota pitää Shiba, josta tulee Luin sadistinen rakastaja Aman selän takana. Shiba tekee Luille ison tatuoinnin panojen hinnalla ja sen jälkeen Ama katoaa. Mitä Amalle tapahtui?

Kirja on lyhyt, vain 124 sivua, mutta niin täynnä tavaraa. Lui pitää kivusta, Shiban sadistisuudesta ja itsensä rankaisemisesta. Juuri tuohon itsensä rankaisemiseen ja välinpitämättömyyteen pystyin samaistumaan hyvin, vaikka meillä Luin kanssa eri keinot siihen onkin. Myös kivun ja tuskan hakeminen pisti miettimään. Olen ansainnut paskaa, koska miksi? Koska satun olemaan olemassa? Ihmisen mieli on melkoinen mysteeri ja sitä tämä kirja kuvasi omalta osaltaan hienosti.

Kirja sai mussa aikaan wow-efektin ja teki muhun vaikutuksen. Tämän makustelemisessa menee kyllä vielä aikaa.

Leviathan wakes

Me katottiin joskus vuos kaks sitten Netflixistä The Expanse- nimistä sarjaa. Se oli hyvä ja mielenkiintoinen. Kun sitten jossain kohden tajusin, että sehän perustuu kirjasarjaan niin halusin lukea ne kirjat. Nyt kun osaan englantia niin paljon, että pystyn lukemaan kirjoja englanniksi, niin tartuin innoissani tähän kirjasarjaan.

Jim Holden miehistöineen on palaamassa työreissultaan Saturnuksen renkailta, kun he saavat hätäkutsun Scopulilta. He lähtevät tutkimaan alusta ja samaan aikaan heidän pääaluksensa räjäytetään. Jim lähettää asiasta videon ja siitä alkaa sota. Jim miehistöineen on myös vaarassa ja jahdattu, koska he todistivat räjäytystä ja koska Scopulia ei olisi pitänyt löytää ensinkään. Mitä tapahtui Scopulilla? Miksi alus oli hylätty?

Samaan aikaan toisaalla Miller saa poliisipomoltaan salaisen tehtävän tutkia Julia Maon, rikkaan perheen tyttären, katoamista. Miller uppoaa hommaan ja pääsee jäljille, mutta häntä yhtäkkiä käsketäänkin lopettamaan tutkiminen. Miller ei lopeta ja siitä ei hyvä seuraa.

Holden miehistöineen ja potkut saanut Miller tapaavat yllättäin Eroksella ja siellä tapahtuu kauheita, josta he nippanappa selviävät hengissä. Yhdessä he alkavat jäljittää Julia Maon tappanutta virusta ja yrittävät pelastaa maailman.

Kirjassa riitti juonenkäänteitä. Huvittavaa oli se, että tv-sarjan katsomisen takia näin kirjan henkilöt samannäköisinä kuin ne tv-sarjassa olivat, samoin kuin osan tapahtumapaikoista. Tässä yhdessä kirjassa oli tv-sarjan kahden kauden tapahtumat. 

Tätä kirjoittaessa kirjasarjan toinen osa odottaa jo mulla kirjahyllyssä lukemistaan. Innolla ootan, että pääsen tarttumaan siihen! Sen verran jänniä juonenkäänteitä oli jo tässä ekassa osassa. Plus avaruuteen haikailu saa tästä lisäpontta mielikuvitukselle.

Kolme Émile Bravon sarjakuvaa

Hih, nämä sarjakuvat olivatkin hauskoja mukaelmia eri saduista ja niiden henkilöistä. Jutut saivat meikällä hymyn nousemaan huulille ja pahan tuulenkin vähän laantumaan. 

Seitsemän kääpiökarhua tulevat kotiin ja siellä onkin jättiläinen nukkumassa heidän sängyillään. He kiiruhtavat linnaan pyytämään prinssi Kultakutrilta apua. Miten jättiläinen saadaan karhujen kotoa pois? Miten karhujen käy? Kuka heitä auttaisi ratkaisemaan tämän ongelman? Prinssi Kultakutri, pillipiipari rottajoukkoineen vai porsas, joka rakentaa taloja?

Tämä sarjakuva ei ollut kovin pitkä, mutta aika hupaisa mukaelma eri saduista. Tykästyin kovasti Emile Bravon tyyliin ja kerrontaan.

Kääpiökarhu lähtee etsimään prinssiä hädässä olevalle prinsessalle (Lumikki), mutta homma ei olekaan niin helppo ja yksinkertainen. Ei kannata suututtaa hyvää haltijaa. Vastaan tulee saduista tuttuja prinssejä ja haltija taikoi osan heistä, esim. Kaunotar ja hirviö- sadusta tutun hirviön. Lopulta kääpiökarhukin suututtaa haltijan ja niin prinsessa jää ilman prinssiä ja kääpiökarhut vain tuijottavat noiduttuina telkkaria ja hädässä oleva prinsessa joutuukin tekemään kotitöitä. Ja kuningatar on taas tyytyväinen, koska on maassa kaunehin.

Ei voi kun tykätä siitä, että Bravo on muuttanut tyypilliset prinsessasadut tällaisiksi erilaisiksi ja humoristisiksi. Jutut eivät mene ihan niinkuin saduissa ja aikuinen tykkää.

Talvi on tulossa ja kääpiökarhuilla on nälkä. Yksi karhuista lähtee myymään lehmää ja saakin tilalle taikapavun. Hätiin saapuu Talvisaapasjalkakissa, joka ei olekaan mikään kiva kissa. Hän johdattaa yhden kääpiökarhuista metsään, että se eksyisi ja muilla olisi vielä ruokaa. Kääpiökarhu eksyy piparkakkutalolle, jossa Hannu ja Kerttu tarjoavat piparia, mutta aikovatkin vaihtelun vuoksi syödä karhunlihaa. Karhu pakenee ja Iso paha susi viekin Hannun ja Kertun ja pelastaa näin karhun. Lopulta karhu saapuu takaisin kotiin, jonka viereen on kasvanut jättimäinen pavunvarsi. Mahat täynnä papumuhennosta ja piparia kääpiökarhut alkavat nukkua.

Ei se ole kääpiökarhuilla helppoa taivaltaa satuhahmojen kanssa. Aikuista huvittaa saduista tutut käänteet. Pidän paljon Bravon tyylistä uudistaa satuja ja niiden hahmoja uuteen uskoon.

Suosittelen näitä sarjakuvia!

Tummiin vesiin

Olipa kuulkaa hitaasti luettu kirja tämä! Mulla kesti ja kesti saada Tummiin vesiin luettua. Se kesti, vaikka tarina olikin mielenkiintoinen. Toisaalta, tarina oli myös ahdistava, että ehkä siksi kestikin.

Julesin Nel-sisko yrittää jälleen kerran soittaa hänelle ja Jules ei vastaa, niinkuin ei ikinä vastaa. Sitten Jules saa tietää, että Nel on kuollut. Että Nel on hukuttautunut. Jules joutuu palaamaan vanhaan kotipaikkaansa ja kohtaamaan vaikean menneisyytensä. Kuitenkaan hän ei usko, että Nel tappoi itsensä. Nelillä oli nimittäin menossa tutkimukset kirjaan Hukkuneiden mutkaan kuolleista naisista. Ne tutkimukset vaan kävivät Nelille vaarallisiksi.

Nämä Hukkuneiden mutkaan liittyvät tapahtumat ja juonen käänteet ahdistivat mua, samoten kuin muutamat henkilöhahmot olivat aika ahdistavia. Samaan aikaan ne Hukkuneiden mutkan tapahtumat olivat aika mielenkiintoisia ja Nelin kirjan luvut tarinoina mielenkiintoisia.

Herättelevää kirjassa oli se, että Julesin ja Nelin väleistä näki selvästi sen, mitä paskaa puhumattomuus aiheuttaa. Että kun vain olettaa jonkin asian olevan näin ja siksi ei puhu. Ja kun lopulta sitten selviää, että jos vain olisi puhunut, niin olisi selvinnyt, että olettamus oli täysin väärä ja aikamoiselta tuskalta olisi vältytty. Siksi pitäisi olettamiset jättää vähemmälle ja puhumista lisätä enemmän. 

Kirjan loppu ja tarinan pääpahis/pahikset oli tavallaan yllätys ja tavallaan ei. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä ja sen lukeminen kannatti, vaikka hitaasti multa edistyikin.

Munasarjatulta

Netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tällaiseen sarjakuvaan. Ilokseni se löytyi meidän kirjastostakin ja varasin sen.

Tämä albumi on feministisen sarjakuvatoiminnan tuotos. Se on lyhyt albumi ja sen tarinat ovat lyhyitä. Tyyli vaihteli tekijän mukaan. Pidin mustavalkoisista stripeistä ja välillä naurattikin jutut. Olisin ehkä kaivannut pitempiä juttuja, tai ainakin, että tämä albumi olisi ollut pitempi, koska pidin tästä ja tämä oli mielenkiintoinen. Idea on myös hyvä, että tämä on tuotettu työpajan kautta. Toivottavasti tämä saa jatkoa!

Murha Bombayssa

Kun kuulin kirjaston lukuoppaalta syksyllä, että Sujata Massey on aloittanut kirjoittamaan uutta kirjasarjaa, innostuin. Ja ehdottomasti halusin lukeakin! Nyt viimein sain käsiini Perveen Mistry tutkii- sarjan avausosan ja Murha Bombayssa vei mennessään.

"1920-luvun monikulttuurinen Bombay herää eloon värikkäässä tarinassa, joka esittelee uuden fiksun etsivän.Perveen Mistry, arvostetun zarahustralaisperheen tytär, on juuri aloittanut työt isänsä lakitoimistossa Bombayssa. On vuosi 1921. Oxfordissa opiskellut Perveen on erityisen kiinnostunut naisten oikeuksista, eikä se ole sattumaa.

Mistryt ovat saaneet tehtäväksi hoitaa varakkaan myllynomistajan Omar Faridin testamentin. Tutkiessaan asiapapereita Perveen huomaa jotain merkillistä: Faridin kolmesta leskestä jokainen on luovuttanut perintönsä hyväntekeväisyyteen. Yksi vaimoista on allekirjoittanut lomakkeen pelkällä ruksilla - eli tuskin osaa edes lukea. Yrittääkö joku käyttää leskien tilannetta hyväksi?

Kun tapahtuu murha, varmistuu, että Perveen on osunut ounasteluissaan oikeaan. On hänen vastuullaan selvittää, mitä todella tapahtui, ja taata, ettei yksikään viaton lapsi ja nainen ole enää vaarassa." Näin sanoo Gummerukset sivut.

Perveen on kyllä mitä mainioin hahmo! Todellinen uranuurtaja. Kirjassa käytiin läpi myös Perveenin omaa tarinaa ja se oli myös mielenkiintoinen. Pidin myös siitä, että kirjoitustyyli on erilainen kuin Rei Shimura- kirjoissa. Jään todellakin odottamaan, että tähän kirjasarjaan tulee lisää kirjoja. Oli aika wau!

Ei enempää kuin ihminen

Viimein sain käsiini Themis filesin päätösosan! Sylvain Neuvel ei pettänyt nytkään.

Rose Franklin, Vincent Couture ja Vincentin tytär ovat olleet 10 vuotta poissa maasta ja nyt he onnistuivat palaamaan takaisin. Kaikki on kuitenkin muuttunut heidän poissa ollessaan ja maapallo on tuhon partaalla.

Kirjassa käydään läpi Rosen ja kumppaneiden tarina Etissä olosta, maahan paluusta ja siitä, mitä sitten tapahtuu. Melkoinen tarina! Edelleen tykkäsin kirjojen kansio-tyylistä. Sitä on kivaa lukea, kun on niin tottunut toisenlaiseen tyyliin. 

Tuntuu, ettei osaa sanoa kirjasta mitään, ettei paljastaisi mitään. Kirja kuitenkin herätti ajattelemaan, että kuin siistiä ois tutustua maapallon ulkopuoliseen elämään. Uskon, että muuallakin on elämää, koska avaruus on niin iso. Toivon myös, että Neuvel jatkaa kirjoittamista aiheesta.

Why I'm no longer talking to white people about race

Koska olen kiinnostunut ja saanut silmäni auki rasismin suhteen niin tartuin tähän Reni Eddo-Lodgen kehuttuun kirjaan.

Kirjassa käydään läpi Iso-Britannian historiaa rasismin suhteen, sekä kerrotaan millä eri tavoilla rasismi näkyy esim. vaikka rikostutkinnassa, jossa mustien ja ruskeiden ihmisten kokemat rikokset jäävät ratkaisematta, koska valkoiset poliisit eivät niitä tutki kunnolla. Kirja oli silmiä avaava ja pisti taas miettimään, että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä. Ei valkoinen iho tee kenestäkään parempaa tai arvokkaampaa ihmistä. Ei omasta poikkeavat tavat ja kulttuuri tee kenestäkään huonompaa ja arvottomampaa. Miksi ihmiset ovat niin paskoja? 

Rasistisia ajatuksia ja asenteita löytyy omastakin päästä vaikka kuinka paljon. En ollut aiemmin tajunnut edes sitä. Ne olivat vain normaaleja ajatuksia ja normaaleja asenteita, joihin ei kiinnittänyt edes huomiota. Nuo ajatukset ja asenteet sitä on oppinut jo äidin maidosta niinkuin varmasti suurin osa meistä valkoihoisista suomalaisista. Eikä niitä ajattele sen kummemmin, koska on normaalia ajatella niin. Oon onnellinen, että olen itse herännyt tähän nyt kolmikymppisenä ja että voin muuttaa omat ajatukseni ja asenteeni. Muita en voi muuttaa, mutta itseäni voin ja muutan.

Kirja on kehujensa arvoinen ja avarsi lisää omaa maailmaani.

Janitsaaripuu

En oo aiemmin lukenut historiallisia dekkareita, joten kerta se on ensimmäinenkin! Kaiken lisäksi jännää tästä teki se, että päähenkilö Yashim Togalu on eunukki.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1830-luvun Istanbuliin. Yashim Togalu kutsutaan sulttaanin hoviin, koska siellä on murhattu yksi sulttaanin jalkavaimoista. Yashimin pitää selvittää, että mitä on tapahtunut ja miksi ja kuka murhan on tehnyt. Pian kadulta löytyy kuolleena nuori kadetti. Siitä alkaa punoutua auki melkoiset juonen kuviot, jotka yllättivät paikoin. Murhasarjan takana oleva henkilö tuli lopulta itselleni yllätyksenä.

Yashim oli päähenkilönä mielenkiintoinen! Pidin muutenkin kirjan miljööstä paljon, yllättävästi. En yleensä kauheana välitä historiallisista kirjoista ja tapahtumista, mutta tässä ne antoivat oman silauksena ja lisäsivät kirjan mielenkiintoisuutta. Parasta on, että tällä kirjalla voin kuitata oman lukuhaasteeni kohdan 3: Historiallinen romaani. Huomasin lisäksi, että kirjastossa on vielä kaksi osaa lisää tähän sarjaan ja aion todellakin lukea ne!

Näpit irti!

Huh huh! Näpit irti! oli kirja, josta ei saanu näppejä irti. 

Jennifer Mathieu kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta aiheesta. Näin kirjan takakannessa sanotaan: 
"Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.

Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.

Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.
Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!" 

Kirjassa juoni etenee sujuvasti ja on helppoa lukea. Ja tosiaankin on ahmittava teos! Ja yksi hyvin kirjaa kuvaava sana, joka on minusta kökkö, mutten parempaakaan keksi, on voimaannuttava. Kirja todellakin on voimaannuttava! Tuli itsellekin kirjaa lukiessa sellainen olo, että kyllä, minäkin voin muuttaa maailmaa edes jollain lailla. Ja ettei patriarkaatin valtaan todellakaan tarvitse alistua. Siksi tämä kirja ja muu me too- aiheeseen liittyvä on todella tärkeää. Ilman niitä ei maailma muutu kaikille paremmaksi paikaksi olla ja elää.

Tunteiden kulttuuripolitiikka

Enää en muista missä törmäsin tähän kirjaan ja kiinnostuin siitä. Luku-urakka oli suht haastava, vaikka mielenkiintoinen olikin. Tekstiä oli varsinkin alkuun hidasta lukea, koska tyyli oli, öö, tieteellinen. En muuta sanaa keksi sitä kuvaamaan.

Kirja oli mielenkiintoinen. Ahmed tutkii kirjassa erilaisia rasismiin liittyviä aiheita/tunteita ja käy läpi niitä. Sain itsekin kirjaa lukiessa ahaa- elämyksiä ja ymmärsin lisää rasismiin liittyviä asioita. Tällain valkoisena ihmisenä on niin helppo sulkea silmänsä siltä paskalta, mitä rodullistetut ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäin meidän valkoisten ihmisten toimesta. 

Tästä kirjasta sain lisää potkua ottaa selvää ja lukea lisää rasismiin ja feminismiin liittyen. Maailmaa en pysty muuttamaan, mutta itseäni pystyn muuttamaan.

Ps: Tällä kirjalla kuittaan oman lukuhaasteeni kohdan 1. Kirja, jonka kirjoittaja on australialainen/oseanialainen

Tämän kaiken minä annan sinulle

Minusta on todella tullut Dolores Redondon fani. Kaikki lukemani kirjat häneltä ovat olleet hyviä! Niin myös tämä viimeisin Tämän kaiken minä annan sinulle.

Juoni tiivistelmä Gummeruksen sivuilta: 

"Auto suistuu tieltä Ribeira Sacran viinialueen jyrkillä rinteillä Pohjois-Espanjassa. Onnettomuudessa menehtyneen Álvaron kuolema tulee hänen puolisolleen, kirjailija Manuel Ortigosalle sokkina, eikä tämä järkytys jää viimeiseksi.

Hautajaiset pidetään Álvaron perheen sukukartanon hautausmaalla Galiciassa. Manuelille selviää, että hänen miehensä oli upporikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Miksi hän salasi puolisoltaan siniverisen taustansa? Miksi kylän poliisi epäilee, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus? 

Manuel ajautuu mukaan maalaispoliisin tutkimuksiin, joiden aikana selviää, ettei mikään markiisi Álvaro Muñiz de Dávilan elämässä ollut niin kuin hyväuskoinen kirjailija oli aina kuvitellut – ja että tämän kummallinen, töykeä aatelisperhe on valmis menemään hyvin pitkälle suojellakseen salaisuuksiaan."

Tää kirja oli hyvä! Pidin paljon päähenkilö Manuelista ja hänen kanssaan Alvaron kuolemaa tutkivasta poliisista, Nogueirasta. Niin paljon, että haluaisin lukea heistä lisää, paljon lisää. Juoni oli hyvä ja yllättävä ja meni eteenpäin, henkilöhahmot olivat hyviä ja no, kaikki oli lukijan kannalta kivaa. No, okei, Alvaron perhe oli aika perseestä. En pitänyt hänen vanhemistaan ja sisaruksistaan yhtään. Muuten lukukokemus oli just sitä, että tarinaan vaan uppos. Mun mielestä hyvään kirjaan kuuluu se, ettei kaikesta voi tykätä. Oli ne sitten henkilöitä tai tapahtumia. Ne kököt on tarinan suola omalla tavallaan.

No, ylistykset on nyt ylistetty ja jään vain odottamaan, että Dolores Redondolta ilmestyy lisää kirjoja. Kaikki neljä olen nyt lukenut ja ollut niihin hyvin tyytyväinen.

Miten #aamilukumaraton meni?

Tällä lukumaratonilla luin sitä tahtia, kuin yleensäkin luen. Meni siis oikein leppoisasti ja tavanomaisesti! Välillä on vain lyhyitä taukoja, välillä pitkiä taukoja. Välillä uppoan useammaksikin tunniksi lukemaan tai sitten luen vain lyhyen pätkän. Taukojen välissä istun koneella, sometan, tuijotan telkkaria, teen kesäopintoja. Arkipäiviin tekee taukoja myös terapiakäynnit, kaupassakäynnit, kuntosalikäynnit ja muu normaali, joita ei nyt tähän maratoniin tullut sattumalta.

torstai 30.5.

Aloitin lukumataronin puolen päivän jälkeen. Klo:12.40-13.00 luin Sarahia s.173-186. Sitten tuli parin tunnin tauko lukemiseen. Klo:17.30-18.15 uppouduin Sydäntornin maailmaan ja luin sivut 136-154. Yön päälle luin vielä Koottuja runoja klo:22.10-22.40 sivut 7-55.

Päivän saldo: 95min (1h35min) luettuna ja sivuja 79.

perjantai 31.5.

Perjantain lukemiset alko just samaan aikaan kun torstainakin. Klo:12.40-14.25 intouduin lukemaan Saima Harmajan elämänkertaa sivut 204-255 ja sain kirjan loppuun. Vartin tauon jälkeen tartuin Koottuihin runoihin ja klo:14.40-15.40 välisenä aikana luin sivut 56-124. Sitten oli peräti puolen tunnin tauko lukemisessa! Sen jälkeen aloin lukea Vau, mikä vaginaa. Klo:16.10-17.30 ja sivut 53-85. Klo:19.15-20.00 jatkoin taas lukemista ja luin Koottuja runoja eteenpäin. Meni sivut 125-180. Lyhyt tauko taas ja tartuin sitten Sydäntorniin. Klo:20.20-21.15 meni Sydäntorni eteenpäin sivut 154-205 ja siihen sitte loppu perjantain lukemiset.

Päivän saldo: 345min (5h45min) luettuna ja sivuja 257.

lauantai 1.6.

Kun kupastin kerta yöllä niin jatkoin tasan puolilta öin lukemistani. Sydäntornia oli pakko jatkaa ja se piti tiukasti otteessaan ja luin sitä 00.00-01.50 ja tuona aikana luin sivut 206-283. Huh hei tätä kirjaa! Sitten meninkin nukkumaan. Lukeminen jatkui sattuneesta syystä vasta iltapäivällä. Sydäntorni piti edelleen otteessaan. Klo:14.05-15.30 välillä luin sivut 283-335 ja tunteroisen tauon jälkeen klo:16.25-16.40 luin muutamat jäljellä olevat sivut eli s.335-346. Kirja loppui vähän ristiriitaisin tunnelmin. Illan päälle luin vielä Sarahia hyvin intensiivisesti klo:20.30-23.55 ja sivut 187-354 ja sekin kirja loppui. Luin kirjaa leipää tehdessä ja syödessä kun vei niin mennessään, ettei voinut laskea kädestä hetkeksikään.

Päivän saldo: 415min (6h55min) luettuna ja sivuja 306.

sunnuntai 2.6.

Aloitin lukemisen vasta pitkällä iltapäivästä. Luin tänään ainoastaan Vau, mikä vagina!- kirjaa. Luin sitä klo:15.00-16.00 välisenä aikana sivut 86-117, klo:16.25-18.10 välisenä aikana taas sivut 117-174 ja lopuksi klo:18.50-20.10 sivut 174-209.

Päivänsaldo: 245min (4h5min) ja sivuja 123.

Yhteensä kaiken kaikkiaan 1100 minuuttia eli 18h40min ja 765 sivua.
Ei hassummin neljälle päivälle!
Hyvä juttu oli, että sain kolme kirjaa luettua loppuun. Enemmän ku ootin.
Sarjakuviin en kerenny ees tarttua ja kahteen kirjaan en koskenutkaan, kun ei huvittanut juuri nyt niitä lukea.

Saga 5 & 6 & 7

Oon lukenu kiinostuneena tätä Saga- sarjaa. Tää Hazelin ja hänen vanhempiensa tarina on vienyt mut ihan menessään!

Viidennessä osassa koko perhe on hajalla. Marko tuolla, Alana ja Hazel muualla. He eivät tiedä toistensa tarkkaa sijaintia. Marko solmii Prinssi Robotti IV:n kanssa sopimuksen ja he etsivät yhdessä lapsiaan. Tietenkin kaikenlaisia mutkia tulee matkaan. Ja edelleen heidän kaikkien perässä ollaan.

Kuudennessa kirjassa Hazel on jo kouluikäinen ja isoäitinsä kanssa Maantuntumassa. Marko ja Alana eivät tiedä, että missä he ovat. Hazel paljastaa oman "sekarotuisuutensa" opettajalleen ja siitäki seuraa kaikenlaista. Jännitystä riittää!

Tässä seitsemännessä kirjassa perhe on taas kasassa, mutta sehän ei tietysti riitä. Pakomatka senkus jatkuu! Vaaroja piisaa ja kehen voi luottaa? Ja Alanakin on raskaana ja perheenlisäystä luvassa. 

Tää kirjasarja on kyllä mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Harmi, ettei kahdeksatta ja yhdeksättä osaa oo suomennettu. En ainakaan googletuksella löytäny tietoa. Eikä meijän kirjastossa oo englanniksikaan noita osia. Haluaisin kyllä ehdottomasti lukea loppuun tämän sarjan!

Ps: Laitoin kirjastoon hankintaehdotuksen noista kahdesta jatko-osasta.