Miten #aamilukumaraton meni?

Karsee lukujumitus. Se vaivaa! Viimeseen kahteen viikkoon en oo juurikaan lukenu, mikä on aivan epänormaalia minulle. Yleensä luen helposti vähintään sata sivua päivässä.

Lauantai

 Luin vain Jessikka Aron Putinin trolleja. Sen sain sentäs loppuun! Täyden viiden tähden kirja kyllä.

Lauantain lukuajat ja sivumäärät:

Klo:10.25-11.25 eli 1h ja 11 sivua. Hidasta on.

Klo:14.45-15.45 eli toinen 1h ja 17 sivua. On hidasta edelleen.

Klo:16.00-17.50 eli 1h50min ja sivuja 31. Kirja loppui. Jee.

Luin 3h50min ja 59 sivua.

Muun ajanhan tietty pelasin Tokaidoa, käytiin kävellen kaupassa ja saatoin viettää tovin jos toisen täällä (World O Meters- sivusto) ja täällä (THL:n sivusto) seuraamassa koronalukuja. Niin ja luin blogeja, ku oon niitten lukemisessa yli kuukauden jäljessä.


Sunnuntai

Sunnuntai ei ollu yhtään parempi. Sunnuntain kirja oli Sanna Leinon Stressitohtori ja ei paljoa edistynyt. Muuten meni aika kävelyllä käydessä ja Therouxia katellessa ja en ees tiiä mitä oon tuusannu kaiken muun ajan.

Luin:
Klo:9.10-10.10 eli 1h ja 22 sivua.
Klo:16.00-16.20 ja heh ku vaan 20min ja 7 sivua.

Luin 1h20min ja 29 sivua.


Yhteenveto:

Luin: 5h10min
Luetut sivut: 88


Vois sanoa, että kaikkien aikojen pohjanoteeraukseni lukumaratonissa! En yhtään ihmettele, koska eletään tällaisia erikoisia aikoja, jossa Suomi poikkeustilassa ja koko maailmassa jyllää pandemia. Nämä lukemiset tässä lukumaratonissa on tulosta siitä, kun oikein pinnistin. Luin enemmän, mitä oon saanu luettua viimesen kahden viikon aikana. Jospa tää lukeminen nyt tämän myötä helpottaisi! Lukeminen on niin hidastaki, ku jään jankkaamaan jotain lausetta ja tuntuu, ettei ees ymmärrä lukemansa sisältöä. Kertokaa etten oo ainut!

#aamilukumaraton 28.-29.3 ja kirjapinoni sinne

En oo varmaan ainut, jolla ei oo viime aikoina ollut oikein keskittymiskykyä lukemiseen? Tää pandemiahomma ja sen vaikutukset ovat kaikki uutta ja stressaavaa ja huolestuttavaa ja mulla se näkyy mm. siinä, ettei lukeminen suju. Saan luettua pari sivua ja sitte keskittymiskyky herpaantuu pahasti. Siksi päätin osallistua tähän lukumaratoniin. Josko sais sen avulla ajatukset paremmin edes vähäksi aikaa muualle. 

Nämä kaikki kirjat on mulla kesken:

Jessikka Aro: Putinin trollit

Sanna Leino: Stressitohtori

Silvana Berki&Aleksanteri Kovalainen toim.:Olipa kerran toivo

Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi

Ilkka Auer: Ikitalvi

Brené Brown: Uskalla haavoittua

Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus

Mikko Lehtonen&Olli Löytty: Erilaisuus

Katariina Kyrölä&Hannele Harjunen: Koolla on väliä!

Heikki Saure: Tonttu

Lisa Myhre: Nemi 1

Renaud Collin&Stéphane Lapuss': Kätyrit 2: Pahispaniikki

Tavoitteena mulla on, että saisin ees ton Putinin trollit luettua loppuun. Sitä ois enää n.60 sivua jäljellä.

Mites muut? Osallistutteko lukumaratoniin? Entä miten menee pandemian kanssa?

Annastiina Syväjärvi: Siipirikko ei voi lentää

Välillä pitää lukea lastenkirjojakin!

Tää oli tosi söpö tarina. Valitettavasti tarinan jotkin kohdat töksähtelivät, niinku ois sivuja jääny välistä pois. Selasin taaksepäin ihan, että jäikö mulla sivu välistä. Ei, ellei joku oo repiny niitä välistä pois. 

Kuvitus oli kirjassa ihana! Sitä oli mukavaa katella.

Leena Ståhlberg & Marjaana Herlevi: Omannäköinen elämä

Ku sitä miettii, että mikä musta isona tulee. Ku ei oikein tiiä. Ku kaikki kiinnostaa ja mikään ei tarpeeksi. Siksi tartuin tähän kirjaan. Jos siitä sais jotain apua!

Ja määhän sain tästä apua! Oli suht lyhyet tekstit aihealueisiin ja paljon tehtäviä. Tein melkein kaikki tehtävät ja ne pisti miettiin, että mitä haluan ja mikä kiinnostaa ja minkälainen ois munlainen työ jne. Mun seuraava etappi on sitte vaan kärsivällisesti käydä terapiani läpitte ja jossain kohti hakea opiskeleen. Ehkä musta isona jotain tulee!

Iso suositus tälle kirjalle! Jäsensi mun ajatuksia paljon.

Anni Saastamoinen: Sirkka

Voi, Sirkka! Olit ja olet niin ihana!

Sirkkaa lukiessa oli olo, että oon kotia tullu. Kieli ja kaikki oli jotenkin niin kotoista ja mukavaa. Viimeisen 20 sivun aikana piti tehdä surutyötä siitä, että kirja loppuu ihan kohta. Ja ajatella, että olin niin ennakkoluuloinen tämän kirjan suhteen! Ku eihän suosittu kirja vaan voi olla hyvä.

Mulle jäi vain lämmin tunne tästä kirjasta. Ja ISO toive Anni Saastamoiselle, että pliiiiiiiis kirjota jatko-osa Sirkalle!!! Tahdon tietää miten Sirkan bestiksen vauvansaanti sujuu ja miten Sirkalla sujuu ystävän lapsen kanssa. Ja kaikki. Tahdon tietää kaikesta lisää!!

Ps: Ja mitenhän Sirkalta sujuisi tällainen pandemia-aika? 

Juhani Mattila: Nöyryytys

Alkuvuodesta on ollu tarve lukea kirjoja, joitten myötä ymmärtää itteensä paremmin. Tämä kirjakin lisäsi ymmärrystä!

Tän kirjan myötä tajusin vähän paremmin omia traumojani. Ahaa- elämyksiä tuli siitä, miten nöyryyttäminen ja nöyryytyksen kokemuset vaikuttaa mieleen ja miten ne vaikuttaa omanarvontuntoon. Ja myös: kuinka niistä voi toipua, kun saa apua ja käy ne kokemukset läpi. Tää kaikki lisäsi ymmärrystä ittiä kohtaan.

Hyvä kirja siis kaiken kaikkiaan. 

Sara Helene Gedda: Huvudet fullt av skog

Seuraava sarjakuva, jota en tajunnu.

Kuvitus oli hienoa, mutta en saanu jutun juonesta yhtään kiinni. Metsästä puhuttiin, mutta kaikki muu jäi ymmärtämättä. En tiiä johtuko se ruotsin kielestä vai mistä. Jotenkin ärsytti ja harmitti, kun en tajunnu tätä. No, ei voi mitään. Näinkin käy joskus.

Johanna Vehkoo: Valheenpaljastajan käsikirja

Tässäpä oiva ja tiivis tietopaketti!

Kuten kirjan kansikin kertoo, niin tässä käsitellään valeuutisia ja muita. Vehkoo hyvällä tyylillä ja hyvien esimerkkien avulla kertoo asioista, niin että itekin valaistui paremmin, että mitä tarkalleen ottain mikäkin tarkoittaa. Pakko kyllä myöntää, että hirvittää tää maailmanmeno, teknologian kehittyminen ja kaikki. Ahisti lukia tätä, mutta aattelen, että pakko sitä on olla ees vähä perillä asioista, ettei oo niin heikoilla sitten kaiken edessä. Tieto tavallaan lisää tuskaa, mutta samaan aikaan se myös helpottaa sitä tuskaa. 

Tässä kirjassa oli hyvää se, että tää ei ollu kovin pitkä, vain 139 sivua. Lukiessa ei tullu semmonen karmiva ähky ja jotenkin sekin auttoi paremmin sisäistämään asioita, ku ei ollu paksu opus kädessä. Sanosin, että siinä mielessä aika täydellinen tietokirja.

Nyt riittää!

Antirasistinen sarjakuva. Jes! Heti piti varata ja lainata, kun tähän törmäsin.

Tää sarjakuva on syntynyt reaktiona Suomessa jatkuvasti kovenevaan rasismiin ja siihen, kuinka sitä vaan hyssytellään ja asiaan ei kunnolla puututa. Tää oli kyllä hyvä kannanotto, kun luki tätä. Monin paikoin nauratti ja monin paikoin vitutti. Tää oli myös hyvä muistutus ittelleki, että jatkaa edelleen omien opittujen rasististen ajatusten ja asenteiden kyseenalaistamista ja muuttamista. Esim. suomalaisuuteen ei kuulu ihonväri tai uskonto, ne ei oo mittareita, joiden mukaan määritetään, että kuka on suomalainen ja kuka ei. Suomessa puhutaan kaikille ensisijaisesti suomea ja sitte jos ei toinen ei ymmärräkään, niin vasta sitten vaihdetaan kieltä esim. englantiin.

Kätyrit 1. BANANA!

Mää oon vasta viimeisen vuoden sisään ruennut tajuamaan tätä minions-juttua. Aika paljon auttoi, ku katto sen Kätyrit- elokuvan ja sen avulla rupes ymmärtään heidän sielunmaisemaansa.

Tämä oli kans semmonen sanaton sarjakuva. Ainoat sanat oli kaikki bang ja bum yms. Mutta eihän kätyrit puhu, tai siis, vaan omaa kieltään, mitä se ikinä onkin.

Tää oli kyllä hyvinkin viihdyttävä sarjakuva. Kätyrit sai mut purskahteleen nauruun. Nää tyypit on ihan omaa luokkaansa. Piti varata sarjakuvan kakkososa, että pääsen hihitteleen lisää kätyreitten edesottamuksille.

Aikio & Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi

Satuja välille minullekin! En ookaan pitkään aikaan lukenu satuja. Innostuin osallistumaan saamelaiseen lukuhaasteeseen ja tästä yks kirja siihen.

Tää oli tämmönen aika perus satu. Juoneltaan ja kaikeltaan hyvin tuttua tavaraa. Erotuksena tietysti se, että tässä henkilöt olivat saamelaisia ja tämä tarina kuuluu saamelaisten kansansatuihin. 

Kuvitus kirjassa oli kaunista. Sen oli tehnyt Mika Launis.

GoodReadsista juonen kuvaus:

"Annukka ja Samuli Aikio ovat kirjoittaneet tämän tarinan vanhan saamelaisen sadun mukaan, jota satoja vuosia on kerrottu useissa muodoissa eri puolilla Lapinmaata. Tarinan juoni liittyy kahteen myyttiseen hahmoon, Naavisemoon ja Luhtakkaan, oikeiden ihmisten ja iljettävien elukoiden kantaäiteihin. Naavisemon kaunis tytär naitetaan kuninkaanpojalle, mutta matkalla linnaan Luhtakan tytär kateudessaan noituu morsiamen kultaiseksi koskeloksi. Satu on kertomus hyvästä ja pahasta, valheen paljastumisesta ja oikeuden voitosta."

Lepakkoluola

Sarjakuva naisten välisisistä suhteista ja rakkaudesta! Kyllä kiitos!

Tykkäsin tästä. Ihanaa vaihtelua tälle tätä maailmaa vaivaavalle heterosaatiolle lukea välillä muustakin normaalista rakkaudesta ja seksistä. Sarjakuvissa käsiteltiin naisia historiasta, mieleen jäi esim. mestariampuja-Annie. Mukana oli huumoriakin ja tietenkin nää kaikki ihanat naiset. 

Tahtoo lisää tällaista! Saa antaa vinkkejä!

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Voi elläisä tän sarjan kans. Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää.

Claryn tohinat jatkuu. On melkoista kamppailua, että Jace onkin hänen veljensä, eikä heistä voi koskaan tulla mitään, vaikka hän haluaisi ja Jacekin haluaisi. Kaiken sen lisäksi vielä pitää yrittää ottaa selvää, kuka tappaa eri alamaailman tyyppejä, äiti on edelleen koomassa, parhaasta ystävästä Simonista on tullut vampyyri ja demonit tekee invaasiota maailmaan ja huh huh. Että olipa tämä kirja taas melkoista tykitystä. Onneksi ei ollu ihan niin ärsyttävä tuo Jace tässä kirjassa, kuten edellisessä. Vaikka aika ärsyttävä silti oli. Ja Claryn töhötys on kans vähä ärsyttävää. Kaikki muut hahmot kuin Clary ja Jace on mielenkiintoisia. Että onpa ristiriitaista tää ja silti tiiän lukevani vielä ainakin sen seuraavan osan tähän sarjaan. Sitte käyn takuulla taas tämän saman kamppailun, että tykkäänkö vaiko en ja luenko vielä lisää vaiko en. :D Pitää vielä lisätä, että kirjan lopputaistelu oli kans semmonen, että voi voi ja hohhoi. Ainaki tää kirja ja sarja herättää kovasti tunteita ja sehän on hyvä asia?

Wolf Kankare: Miska Pähkinä

Tää oli hieno sarjakuva! Tykkäsin tosi paljon. Kuvitus ihanan tyylikäs ja tarina mielenkiintoinen.

Tää kyllä osu muhun, ku tässä sarjakuvassa käsitellään sukupuoli-identiteettikriisiä. Mulla ei oo kriisi asian kanssa, mutta asia on mietityttäny pitkään. 

Päähenkilö Miska päättää kokeilla vuosia miehenä elämisen jälkeen vaihto-opiskeluun lähtiessä elää siellä syntymässä jalkojen välin perusteella määritetyssä sukupuolessa elämistä. Onnistuuko se? Miltä se tuntuu?

Tää oli mielenkiintoinen tosiaan. Aihe on muutenkin mielenkiintoinen, koska sukupuoli ei tosiaankaan ole mikään yksinkertainen juttu, niinkuin yleensä ajatellaan. Ja sukupuoli on tosiaan korvien välissä, eikä jalkojen välissä. 

Suosittelen lukemaan!

Ulrika Ylioja: Merenneito tavaratelineellä

Harvinainen sarjakuva siinä, että en oikein tajunnu tätä.

Kiinnostuin tästä, koska itse juon teetä käytännössä melkeinpä päivittäin ja teestä aiheesta ei kauheana oo muuta kuin tietokirjoja. Mutta mää en vaan tajunnu tätä sarjakuvaa. Tarinat oli kivoja ja kuvituksesta pidin, mutta en vaan päässy sisälle tähän. En yhtään. 

Että voisko nyt joku jotenkin valaista mua? Lopussa oli eri teelajeista ja -laaduista pienet tietoboksit, mutta eipä ne enää siinä vaiheessa auttanu mua yhtään, lähinnä ärsytti. (Mua ärsyttää muutenkin semmonen, että pitäis tajuta selata kirja eka läpi, että löytäis jonkin lukemiseen vaikuttavan liitelähdetieto-osaston. Mää alotan lukemisen ekalta sivulta ja en tosiaankaan selaa kirjaa ennen lukemista.) Joten: jäi vaan tyhmä olo, ku en tajunnu tätä sarjakuvaa. 

Apila Pepita Miettinen: Rikkinäisen mielen kuvat

Sarjakuvia mielenterveydestä! Kyllä kiitos!

Eri taiteilijoiden tekemiä sarjakuvia kokemuksista mielenterveyden kanssa. Kuin kova homma on saada apua. Kuin kova homma on toipua. Samaistuin monin paikoin. Pidin tästä paljon. Tämäkin on semmonen aihe, että lisää tietoa ja tarinoita tarvitaan myös sarjakuvan muodossa. Ihanaa, että sellaista löytyy jo.

Brené Brown: Epätäydellisyyden lahjat

Mulla on tämmönen vaihe, että haluan lukea ja sen myötä saada tietoa eri asioista ja miten ne ehkä liittyy minuun ja sitä kautta ymmärtää itseäni paremmin.

Brown on hyvä. Hän kirjoittaa hyvällä tyylillä ja selkeästi asioita avaten. Ja sitte ku on tämmönen tyyppi, joka  tavoittelee täydellisyyttä, koska luulee sillä tavalla suojelevansa ittiä. Ja tää tyyppi lukee tämmöstä kirjaa. Kyllä se jonkunlainen taivas aina avautuu, ku tajuaa asioita ja ymmärtää piirun verran paremmin itteensä. Tän kirjan lukemisen myötä älysin taas lisää häpeästä ja täydellisyyden tavoittelusta ja omanarvontunteesta (ja sen puutteesta). Voi ku ois lapsena saanu sen kokemuksen, että olen hyvä ja rakastettava ja arvokas juuri sellaisena kuin olen. Perkeleesti joutuu tekemään töitä nyt aikuisena, että vaikka saa ton omanarvontunteen tai että uskoo, että on rakkauden arvoinen tai ylipäätään arvokas ihmisenä. 

Mää rakastan tämmösiä kirjoja. Rakastan, miten niiden avulla voi oppia ymmärtämään itteensä. Ei kaikki kirjat siinä auta, mutta välillä sattuu kohalle sopiva teos.

Emmi Nieminen: Keskiviikko

Tää oli jotenkin tajunnan räjäyttävä sarjakuva mulle. Tää kuvas jotenkin niin hyvin omia kokemuksia ja tunteita, vaikka omat kokemukseni eivät alkoholismista johdukaan.

Mulla meinas itku tulla tätä lukiessa, saatto kyyneleet vähän valuakin. Jotenkin tää kokonaisuus niin osu ja uppos muhun. Eikä osaa sanoa edes mitään järkevää tästä. Kosketti syvältä.

Hannele Richert: Mitä sä täällä teet?

Valaiseva sarjakuva.

Kuvaus by GoodReads:

"Ajankohtainen sarjakuvakirja maahanmuuttajista ja heidän tarinoistaan. Kun tutustumme ihmiseen, jonka nimi, olemus tai puhetapa vihjaa vierasmaalaisuudesta, uteliaisuutemme herää ja mietimme hänen tarinaansa: miten hän on päätynyt Suomeen. "Mitä sä täällä teet?" kuulostaa kuitenkin kysymyksenä kömpelöltä, tylyltäkin. Tässä sarjakuva-antologiassa viisitoista eri puolilta maailmaa Suomeen tullutta eri-ikäistä ihmistä vastaa kysymykseen ja kertoo kokemuksestaan maahanmuuttajana. Jokaisella tarinankertojalla on visuaalisesti oma "ääni". Erilaiset kertomukset näyttävät rinnakkainesitettyinä poikkileikkauksen siitä, miten lähtömaa, matkalla kohdatut ihmiset ja puhdas sattumavaikuttavat matkantekoon. Sarjakuvien välissä on ytimekkäitä, kuvitettuja tietoiskuja aiheeseen liittyen. Niiden tehtävänä on selkeyttää käsitteitä ja näyttää, miten poliittiset päätökset ja kansainväliset sopimukset määrittävät maata vaihtavien ihmisten kohtalon. Lopputulos on yhtä aikaa jännittävä, ahdistava, hauska ja valaiseva."

Tää oli valaiseva, mielenkiintoinen ja monin paikoin koskettava albumi. Harmitti, ku moni tarina jäi vähä töksähtäen kesken. Silti lukemisen arvoinen. Tällaisia tarvitaan, koska sarjakuvienkin kautta saa helposti tietoa ja se esitetään muodossa, johon helppo tarttua.

Ari Kutila: Mustapukuinen mies

Sarjakuva ilman sanoja? Kyllä kuulkaa iski minuun!

Oikeasti. Miten paljon voikaan sanoa ilman sanoja? Paljon! Ihastuin kovasti tähän Kutilan sarjakuvaan ja mustapukuisen miehen menoon. Oli kutkuttavaa lukea tätä sarjakuvaa. Tai no, lukea ja lukea. 

Suosittelen kovasti tähän tutustumista. Harmi, että Kutila on kuollut ja ei voi tehdä enempää tällaista sarjakuvaa. Oli aika nerokas albumi.

Sanna Isto: Maan alaiset

Mitä sitä saakaan, ku alkaa lukemaan kirjaa, joka sijoittuu Suomenlinnaan? Huhhei!

Ekaksi pitää todeta, että tämä kirja on luokiteltu jännitykseen ja minä en osaa yhdistää tätä jännitykseen yhtään. Mulle tää on ihan fantasiaa ja hyvää sellaista. Fantasiaankin kuuluu jännittävät elementit. Ehkä ku tää on lapsille suunnattu, ni tää on heille jännityskirjallisuutta? Tiedä häntä. 

Asiaan. Kirja lähtee siitä, kun Metuli herää aamulla painajaisten jälkeen muuttuneena. Häntä ei tunnista perheen jäsenet, eikä edes hänen paras ystävänsä. Muutoksen myötä hänelle selviää, että Suomenlinnan alapuolella on kokonaan toinen maailma. Metuli alkaa selvittään, että mitä hänelle tapahtui ja voiko hän muuttua takaisin ihmiseksi. Melkoinen tarina onkin! Kirja piti otteessaan herkeämättä. Osa juonteen käänteistä tuli yllätyksenä, osa oli selvää kauraa. Ja loppu, siitä tuli semmonen olo, että tähänkin haluaisin jatko-osan.

Oli kyllä niin hyvä kirja! Mää en varmaan pysty enää menemään Suomenlinnaan ilman että mietin, että josko se toinen maailma onkin siellä kaiken alla sittenkin. Oli kyllä kutkuttavaa lukea kirja paikasta, jossa on käynyt.