Anna Ahmatova: Valitut runot & Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Hyvää pääsiäistä kaikille sitä viettäville!

 Tänä vuonna on tullut luettua ihan liian vähän runoja! Alkuvuoden kaksi ainokaista tässä.

Anna Ahmatova: Valitut runot

suomentanut Marja-Leena Mikkola

Anna Ahmatovan runoihin olen halunnut jo kauan tutustua. Nyt viimein sain tartuttua tähän kokoelmaan. Tykästyin kyllä Ahmatovan runoihin. Kaikkea en ehkä tajunnut, mutta niinhän se aina runojen kanssa menee. Jotkut runot oli tosi koskettavia. Tän perusteella haluan kyllä lukea enämpikin Ahmatovaa. Eli jatkoon menee.

Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Ikosen runokirjaan sai tämä kokoelman nimi tarttumaan! Ja ai että mikä helmi tämä olikaan! Sain näistä runoista kyllä ihanasti vertaistukea ja ymmärrystä. Kun tämä postaus tulee julki niin omista itsemurhayrityksistäni tulee 24 vuotta. Se oli pääsiäinen silloinkin.

Vasta tähän tarttuessa huomasin, että tämä on trilogian osa. Tapojeni vastaisesti luin tämän silti, vaikka tää ei ookaan se eka osa. Aion ne toisetkin osat lukea vielä tänä vuonna.

Kaksi kirjaa Venäjästä/Venäjältä

Venäjässä on aina jotain kiinnostavaa, nykyäänkin, vaikka Putinin sotaa en kannata yhtään millä tavalla. Törmäsin kahteen hyvin erilaiseen teokseen, jotka kertovat Venäjästä omalla tavallaan. Molemmista pidin paljon!

Bubble: Venäläistä nykysarjakuvaa

"Moskovalainen sarjakuvakustantamo Bubble comics on viimeisen kymmenen vuoden aikana luonut tyhjästä venäläisen supersankarisarjakuvan käsitteen, ja on nykyään maan suurin sarjakuvakustantamo. Millaista on venäläinen kaupallinen sarjakuva? Millainen on venäläinen supersankari? Millaisia tekijöitä taustalta löytyy? Kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin ja tarkastelee itänaapurimme tuoretta ja kehittyvää sarjakuvailmiötä. Julkaisuun on valittu neljä otetta Bubble-kustantamon sarjakuvista sankareineen yhteistyössä Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijoiden kanssa.

Tervetuloa tutustumaan venäläiseen sarjakuvaan!"

"Helsingin yliopiston slaavilaisten kielten ja kulttuurien ainejärjestö Rupla ry:n opiskelijat ovat yhteistyössä Suomi-Venäjä-seuran kanssa valinneet julkaisuun Bubblen tuotannosta neljä tunnettua sarjakuvaa."

Tää oli mielenkiintoinen antologia! Kaikki nämä tarinat oli sellaisia, että halusin jatkaa niiden lukemista. Kunpa! Todellakin lukisin!

Katariina Bröms: Ikkunat auki itään: rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä

"Huudot jatkuivat kokonaiset kaksi tuntia, kunnes yllättäen asunto hiljeni. Naapurit ymmärsivät heti, että jotain kamalaa on tapahtunut, ja päättivät omin voimin murtautua asuntoon. Talossa asuvat miehet kaivoivat esille kaikki mahdolliset työkalut, ja pian joku oli tuonut sorkkaraudan, jolla ovi revittiin auki.

Ikkunat auki itään - Rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä kertoo viidestä häikäilemättömästä rikoksesta rajan takaa. Kuka tilasi Anna Politkovskajan salamurhan? Miksi Tverin sudet ampuivat rakastetun chansonin kuninkaan Mihail Krugin? Miksei poliisi tullut apuun, kun poikaystävä surmasi Vera Pehtelevan julmalla tavalla? Venäläisissä rikostarinoissa kohtaavat niin uskonnot kuin neuvostoliittolainen mielisairaanhoito, unohtamatta käsittämättömiä motiiveja ja miliisiä sumuttavia karkulaisia. Venäjän kokoisessa maassa ja monimutkaisessa oikeusjärjestelmässä uskomattomia rikostarinoita riittää.

Kirjan kirjoittaja, suomalaisvenäläinen Katariina Bröms tunnetaan suositusta Ikkunat kii - true crime -podcastista. Rikostarinoiden kertomisen ohella Bröms tutkii venäläistä yhteiskuntaa ja pohtii, kuinka Venäjästä voisi tulla turvallisempi, demokraattisempi ja tasa-arvoisempi maa."

Ahmin tämän kirjan yhdeltä istumalta. Tässä oli koskettavia tarinoita erilaisista rikoksista, jotka ovat tapahtuneet Venäjällä ja jotka ovat olleet siellä skandaali. Aikamoisia tarinoita ovatkin! Jotkin niistä ovat jopa valuneet Suomeen uutisiin, kuten Anna Politkovskajan murha tai Vera Pehtelevan kidutusmurha. Pidin Brömsin tyylistä kirjoittaa. Se on asiat toteava ja pohdiskeleva, jutuilla ei ns. mässäillä, eikä yksityiskohtiin mennä liian tarkasti. 

Brömsiltä on julkaistu tälle vuotta myös toinen kirja. Se käsittelee sarjamurhaajia Neuvostoliiton ajalta. Aion kyllä lukea senkin! Niin paljon tykkäsin tästä kirjasta, vaikka aihe karu onkin.

Oletko lukenut näistä jommankumman tai molemmat? Tai kiinnostaisiko lukea?

Victoria Lomasko: Se toinen Venäjä

 Lomaskon sarjakuva kiinnosti, koska "dokumenttisarjakuva Kremlin varjoista". Kaikki Putinia vastustava kiinnostaa.

"Kiihkoilijat pahoinpitelevät Pussy Riotin tukijoita, homofoobikot häiriköivät LGBT-elokuvafestivaali Bok o bokin järjestelyjä, ortodoksiaktivistit hyökkäävät Torfjankan puiston suojelijoiden kimppuun, lakkoilevat rekkakuskit kokoontuvat Himkissä... Viktoria Lomaskon, moskovalaisen nelikymppisen kuvataiteilijan ja aktivistin Se toinen Venäjä -kirjassa tavanomaisten uutiskuvien sijaan pääosassa ovat erilaisina sarjakuvina toteutetut tarinat itänaapurimme toisenlaisesta arjesta, joka jää suurvaltapolitiikan varjoon. Lomasko aloitti graafisia reportaasejaan 2010-luvun alussa. Tuolloin hän ymmärsi, että halusi ylittää oman sosiaalisen kuplansa rajat. Kuplan, joka koostui keskusteluista muiden taiteilijoiden ja suunnitelijoiden kanssa moskovalaisissa gallerioissa. Reportaasit syntyivät alun perin ennen kaikkea Lomaskon itseymmärryksen välineiksi. Pikkuhiljaa jokaisen reportaasin jälkeen hän alkoi hahmottaa uusin silmin Venäjän poliittista tilannetta ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Lomaskon sarjakuvateoksia on julkaistu aiemmin sekä englanniksi että saksaksi."

Tää oli todellakin mielenkiintoista ja paikoin koskettavaakin luettavaa. Ihmiset ihmetyttää, vihastuttaa ja ihastuttaa. Tää oli pieni kurkistus venäläisten pään sisään. Samanlaisia he ovat ku me suomalaisetkin. Kukin uskoo ja näkee niinkuin uskoo ja näkee. Mua ainakin lohdutti ja ilahdutti suuresti se, että Venäjällä on pinnan alla Putinia vastustavia tyyppejä ja että he tekevät pieniä vastaiskuja aina kun voivat. Koen edes vähän toivoa Venäjän suhteen nyt.

Lomaskon tyyli on erilainen ku mihin oon tottunu. Kiinnostaa lukea lisää hänen töitään! 

Dmitri Gluhovski: Metro 2034

Elegian kanssa jatkettiin seikkailuja Moskovan metrossa. 

 

Tällä kertaa Metron meno ei ottanut niin koville, vai johtuiko se sitten meijän n.50 sivun viikkotahdista. Edellisessä kirjassa Hunter katosi ja nyt saatiin ministi valaistusta siihen tarinaan, todellakin ministi, vaikka takakannen teksti muuta antoi ymmärtää. No, metro ottaa ja metro antaa. Tätä kirjaa on tosi vaikeaa kuvailla tai oikeastaan kertoa edes juonta, ku se oli niin hidasta se kaikki meno ja vähän päätöntäkin välillä. Tämä kirja pitää kokea. Elämä maan alla metrotunneleissa on melkoista. 

Metro 2033 oli paikoin pitkästyttävä pitkine monologeineen. Niitä ei ollu tässä ollenkaan! Huh! Ekassa osassa päähenkilönä ollut Artjomkin on näiden kirjojen sivuilla, joskaan ei kerrottu, että miten hän päätyi sinne missä oli. Tässä kirjassa oli kyllä pohdintaa paljonkin, mutta se ei ollut niin puuduttavaa, kuin ne ekan kirjan monologit.

Kirjan päähenkilöt Homeros, Hunter ja Sasa ovat omanlaisiaan kaikki. Mua liikutti Homeroksen tarina. Hän oli juuri työssään metrokuskina, kun tuli maailmanloppu ja vaimo ja lapset oli tietenkin maanpinnalla ja kuolivat sinne ydinsäteilyyn. Hurjaa ja rajua! 

Välillä ärsytti kirjan naiskuvaus, huokaus. Oon käsittäny, että se on hyvin tyypillinen venäläinen naiskuva. Että nainen on heikko ja tietynlainen. Plääh. Ja Sasa oli just sen mukainen, halusi pelastaa Hunterin ja oli ihan vietävissä. No, Sasan kohtalo jäi kirjan lopussa täysin auki. Saa nähdä selviääkö se trilogian viimeisessä osassa!

Ja sitten se Hunter. Hän taistelee itsensä kanssa, että onko hyvä vaiko paha. Jäi kyllä heikoksi Hunterin persoonan kuvaus. Eipä juuri kerrottu Hunterin ajatuksia. Siinä kohti kirja oli pettymys.

Metro per vuosi on selvästi sopiva tahti lukea tätä trilogiaa. Ens vuonna jossain kohti sitten viimeinen osa. Se onkin sitte yli 600 sivuinen järkäles.

Sekalainen fantasiapläjäys

Tää fantasiakirjallisuus on kyllä vallannu mun elämän. Oon tainnu lukea tänä vuonna fantasiaa enemmän ku ikinä.

 Zoë Tucker & Zoe Persico: Greta och jättarna

Tää oli hyvä tarina ja kuvitus oli kaunista. Just sellainen satu, joista tykkään. Jätit tuhoavat metsää rakentaakseen tilalle kaupunkeja yms. Greta ja metsän ystävät tajuavat, että kaikki häviää, jos luontoa ei enää ole ja alkavat taistella metsän puolesta. Vaikeuksien kautta voittoon ja onnellinen loppu. Kivaa oli myös lukea ruotsiksi pitkästä aikaa.

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

suomennos Anna Suhonen

Tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja ja voi mitä tuskaa tän lukeminen olikaan! Maailma oli mielenkiintoinen. Ihmiset olivat paenneet ydinsotaa metrotunneleihin ja asuivat sielä vielä yli 20v sodan jälkeen, koska maanpäällä ei voinut asua. Nuori Artjom saa tietää kamaluuksista mitä tulee tapahtumaan metrossa ja lähtee pelastamaan metroa. Tapahtumat olivat jännittäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta sitten se muu. Lukemiseen tuotti tuskaa pitkät monologit, joita kirjassa oli useampia. Ne monologit olivat ensinnäkin aika tylsiä ja toisekseen ne eivät välillä liittyneet mielestäni kirjaan ja sen tapahtumiin mitenkään. Tämmöstä sivutolkulla. Onneksi se kaikki muu pelasti tän kirjan. Metrotunneleissa oli mutantteja, psykologista uhkaa, kaikenlaisia vaaroja. Lisäksi kirjan loppu oli aika hurja ja odottamaton! Jäin monttu auki ja totesin, että haluan lukea seuravaankin osan, jotta saan tietää, miten tää homma päättyy. Tosin seuraavaa osaa en ala lukemaan ihan heti, ku tästä pitää toipua ensin, että pystyy tarttumaan seuraavaan osaan.

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Tää kirja on jatkoa Suomea lohikäärmeille- kirjalle, jonka luin spefi-lukupiirin kanssa. Osa meistä halusi yhdessä lukea tän toisenkin osan. Tässä toisessa osa riitti vauhtia ja tapahtumia, kun Lynxin perään Botnian erämaihin lähti hänen siskonsa Fox, exänsä Franz, Tim ja Timin kuollut tyttöystävä Astrid. Ja lohikäärmettä ei parane unohtaa! Juonta en paljasta, koska se oli mukavan jännä. Loppu oli vähän höh, mutta parasta oli se, miten lohikäärme puhui. Lopusta näki, että tää kirjasarja ei jatku enempää. Se harmittaa minua, koska näitten kirjojen maailma on ihan älyttömän kiinnostava ja hyvin luotu. Toivon palavasti, että Hepo-oja kirjoittaa lisää kirjoja tähän maailmaan sijoittuen.

Sõsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

suomennos Raisa Porrasmaa

Tämäkin kirja luettiin yhdessä Elegian kanssa. Tää tosiaan oli semmoinen hyvän mielen kirja, miten tätä mainostettiinkin. Orpo Rintarõ menettää isoisänsä ja isoisän kirjakaupassa ollessaan kaiken surun keskelle ilmestyy puhuva kissa, joka pyytää Rintarõn apua kirjojen pelastamisessa hävityksen ja tuhoamisen keskeltä. Siitä alkaa seikkailu ja seikkailun aikana Rintarõlle selviää, ettei hän ole yksin ja hänestä välitetään. Nää seikkailut labyrintissa oli ihan mielenkiintoisia. Silti tää kirja ei ollut niin hyvä kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä. Tää oli oikeastaan vähän laimeahko. Kuitenkin, varsinkin Metron lukemisen jälkeen, tää kirja tuli luettua juuri sopivaan aikaan. Mieli lepäsi tätä lukiessa ja ei tarvinnut pelätä mitään mutantteja pölähtävän yllättäin jostain. Tälle kirjalle on selvästi paikkansa kirjojen universumissa ja voin suositella tätä kaikille, jotka haluaa hetken levähtää kirjan parissa. Vaikka aiheena on sureva nuori, niin suru ei läikehi tässä yli tai oo kovin isossa roolissa loppujen lopuksi. Kissojen ja ystäviensä avulla Rintarõ selviää ja tulevaisuuskin alkaa näyttään valoisalta.

Oisko kellään suositella mulle lisää hyvän mielen kirjoja? Kiinnostais lukea niitä lisää.

Kimalaisia ja noitia eli kaksi lastenkirjaa

Luin kaksi hyvin erilaista, mutta idealtaan samanlaista kirjaa. 

Toinen kirja 1800-luvulta ja toinen 2000-luvulta.

George Sand: Poika ja kimalainen

Tämä oli tämmöinen klassinen satu hyvän ja pahan taistelusta. Viehättävä tarina ja kaunis kuvitus. Toisaalta tää oli myös tyly kuvaus siitä, miten vanhempien rakkautta ei ole tai se on ehdollista eli onko se edes rakkautta silloin. Onneksi Karl-Kasperin tarinan loppu oli kuitenkin hyvä.

Suomentanut Marja Kyrö.

Kuvittanut Gennadi Spirin.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Salanimellä kirjoittava nainen) 

Eppu Nuotio & Marjo Nygård: Maailman viimeiset noidat

Maailman viimeiset noidat joutuvat tositoimiin, kun alkaa tapahtua kummia. Suvun musta lammas haluaa valtaa ja sitä vastaan on taisteltava. Tää oli mukava tarina noidista ja miten paha kukistetaan. Aina ei tarvita muuta ku taikoa paha sammaloituneeksi kiveksi. 😂 Eli oli viihdyttävä kirja myös aikuiselle.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Kirja noidista)

 

Olis kyllä hyvä lukea enemmän lasten kirjoja. Näitten parissa viihtyy aikuinenkin aivan hyvin!

Fantasiaa

Alkuvuodesta oon lukenu kuusi fantasiakirjaa.

 Lauren DeStefano: A curious tale of the in-between

Tää oli ihana tarina! Bongasin tän Yöpöydän kirjat- blogista joskus kauan sitten ja viimein luin. Oon jotenkin kaivannu tällasia tarinoita, jotka on vähän jänniä ja joissa on sitten onnellinen loppu. 

Tää on tarina Pramista, joka näkee kuolleita. Pram ystävystyy Clarencen kanssa, joka haluaisi puhua kuolleen äitinsä kanssa. Salaperäinen Lady Savant lupaa auttaa heitä siinä ja sitten asiat lähteekin menemään hieman mutkille.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Scifi/fantasia-sankaritar)

Terry Pratchett&Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Ensimmäinen spefi-lukupiirin kirja. Kirjassa mielenkiintoinen juoni. Enkeli, demoni, antikristus, noita, ilmestyskirjan ratsastajat, noitia metsästävä armeija ja Maailmanloppu on tulossa. Mitäs sitten tapahtuu? No, hahmoja oli kyllä ihan liikaa tässä ja se teki kirjasta sekavan. Viihdyttävä kirja kuitenkin loppuissaan, vaikka loppu kyllä lässähti ku pannukakku.

Suomentanut Mika Kivimäki

Ray Bradbury: Voikukkaviiniä

Spefi-lukupiirin toinen kirja. Tää oli vähän tylsä. Hyvin rauhallinen, kesäinen ja leppoisa tunnelmaltaan. Osa tarinoista oli hyviä ja mielenkiintoisia, toiset vain tylsiä.

Suomentanut Hanni Salovaara

Darcie Little Badger: Elatsoe

Huh, että tää kirja olikin hyvä. Alku lähti hitaasti käyntiin, mutta kun päästiin liikkeelle niin vei mennessään lujaa. Tää oli ihana sekoitus Lipan Apassien perimätietoa, fantasiaa ja nykyaikaa. Tulispa tälle jatkoa. Haluan lukea lisää Little Badgerilta. Tässä kirjassa Elatsoen serkku kuolee ja serkku ilmestyy Elatsoelle ja kertoo, että hänet murhattiin. Elatsoe alkaa selvittämään asiaa ystävänsä Jayn kanssa. Jay kuuluu aikamatkaajiin. Tarinassa on hirviöitä, vampyyreja ja kaikkea jännää. Ois mahtava, jos tämä suomennettaisiin!

Kuvitus Rovina Cai.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naiskirjailija jonka pitäisi olla tunnetumpi)

Ilkka Auer: Agnes Af Forseillesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

Ai että rakastin tätä kirjaa. Ehdottomasti paras Auerin tähän mennessä kirjoittama kirja. Ihanaa, että tälle ilmestyy jatko-osa tänä vuonna! Varasin sen jo. Tää kirja kertoo Sofiasta. Hänen elämä on vaikeaa ja lopulta hän yrittää itsemurhaa. Kuolemisen sijaan hän päätyy Kymnaasiin, orpojen ja hyljeksittyjen tyttöjen kouluun, jota uhkaa pimeät voimat. Kymnaasi on kiehtova paikka, ihan mielissään luin kirjaa menemään. Tää on siis kauhua ja mikä parasta, just mulle sopivaa kauhua. Jännittävä, mieltä kutkuttava, ihastuttava ja vähän ahdistava kirja. Kirjan maailma on mielenkiintoinen. Ja ihanaa, että se sijoittuu Suomeen!

Susanna Hynynen&Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Spefi-lukupiirin kolmas kirja ja voi että oli hyvä. Maailma oli tässä mielenkiintoinen ja todellakin haluan saada tietää siitä lisää. Tää oli erittäin sujuvaa luettavaa ja sivut vaan kääntyili menemään. Hahmotkin oli mielenkiintoisia. Toinen osakin on vasta ilmestynyt ja oottaa mulla hyllyssä, että pääsen tarttumaan siihen.

Mukavan paljon tullu luettua nyt fantasiaa. Siksi osallistuin tuohon spefi-lukupiiriinkin. Lukupiirien avulla saa myös haastettua itseään lukemaan kirjoja, joihin ei muuten niin helposti tulisi tartuttua.

Nadja Tolokonnikova: Pussy Riotin opas aktivismiin

Kukapa meistä ei olis kuullu Pussy Riotista, tuosta hirmuisesta rikollisjengistä, joka kehtasi räväyttää kirkossa ja näin häväistä ties mitä pyhää?

En itse ole tutustunu Pussy Riotin tapaukseen uutisointia kummemmin, joten kun törmäsin tähän kirjaan ni pitihän se saada käsiinsä ja lukea. Aluksi meni jonkin aikaa tottua kirjan tyyliin. Se oli niin erilaista mihin olin tottunut, että tökki aluksi. Sitten kun siihen pääsi sisään, ni sitä ei enää huomannut. Tolokonnikovalla on omanlaisensa tyyli kertoa asioista. Hänen tarinansa on kyllä mielenkiintoinen ja huumorinsa kuivahkoa. Tolokonnikovan tarinasta näkee sen järjettömyyden, mikä Venäjälläkin vallitsee. 

Tämä kirja oli virkistävää luettavaa. Se pisti ajattelemaan. Suosittelen lukemaan!