Nörttityttöjen kesälukumaratonin lopputulema kohdallani

Mun tavoite lukumaratonille oli lukea yks sivu kutaki kirjaa. No en tehny niin, mutta sain sentäs luettua yhteensä enemmän ku 14 sivua.

Kirjapinoni alla olevassa kuvassa:

Aja Lund: Jag är en samlare, jag vill ha mer

Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Silvana Berki: Kun taivas aivastaa
Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi
Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan

Heikki Saure: Tonttu

Cecilia Samartin: Nora&Alicia

Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus
Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu
Ilkka Auer: Ikitalvi
Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Sheila Kitzinger: Kvinnan

Claudia Gold: Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo

Lauantaina 27.6.

Klo:21.00 

Gold: 33 sivua

2h meni tohon sivu määrään. Se on ku ajatus harhailee ja muuta mukavaa. Kirja edisty kuitenkin suht hyvin harhaileviin ajatuksiin nähden.

Sunnuntaina 28.6.

Klo:01.55

Noronen: 71 sivua

Norosen Supermarsu- kirjan sain luettua loppuun yön valoisina tunteina. Valvoin, ko oli eka yö ilman unetuslääkkeitä ja se eka yö menee aina valvoessa. Kirjan loppuun meni aikaa 1h25min.

Klo:3.33

Samartin: 19 sivua

Viimein sain jatkettua Nora&Aliciaa. Heti taas imas otteeseensa. Kerkesin 44 minuuttia lukea ja sitte alkoi vihdoin ja viimein silmät lupsumaan.

Klo:13.18

Janakka: 7 sivua

Iltapäivällä luin 29 minuuttia ja edistin hurjat 7 sivua Röyhkeyskoulua. Jippii!

Klo:17.55

Keltikangas-Järvinen: 14 sivua

Hyvä itsetunto eteni taas pikkiriikkisen. Kirja on näköjään niin painavaa asiaa, että edistyy hitaasti. 51 minuuttia meni tuohon sivumäärään. Samalla laitoin kyllä ruokaaki, että...

Yhteensä:

5h29min

144 sivua

Sellainen oli tää lukumaraton mulla. Oon kyllä tyytyväinen, ku tuntuu, että ehkä on taas lukujumi selätetty.

Nörttityttöjen kesälukumaraton 27.-28.6. ja meikän kirjapino

Bongasin somesta Nörttityttöjen lukumaratonin ja tartuin siihen heti kiinni. Olin nimittäin jo miettiny, että ois kiva taas lukumaratoonata. On nimittäin homma lähteny kirjojen kans lapasesta ja mulla on kesken 14 kirjaa, kääks. Tuli tässä elämä taas moikkaamaan ja keskittyminen lukemiseen heikolla hapella sen takia ja homma ei vaan edisty. Siksiki aattelin, että hyvä osallistua lukumaratoniin. Se antaa aina motivaatiota lukemiseen ja jos sais sitten tämän homman vähä paremmin hallintaan.

Mulla kesken olevat kirjat vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

Aja Lund: Jag är en samlare, jag vill ha mer

Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Silvana Berki: Kun taivas aivastaa
Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi
Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan

Heikki Saure: Tonttu

Cecilia Samartin: Nora&Alicia

Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus
Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu
Ilkka Auer: Ikitalvi
Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Sheila Kitzinger: Kvinnan

Claudia Gold: Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo

Tavoitteena mulla on, että jos sais jokaista kirjaa edes sivun verran edistymään. Se ois jo yhteensä 14 sivua! Jos hurjalla tuulella oon, ni sitte jopa kaks sivua per kirja. Katotaan, miten käy. Pienestä on hyvä lähtä etenemään.

Olipa kerran toivo: albanialaista nykyrunoutta

Runoja, runoja, runoja. Kirjaston sivuja selatessa törmäsin tähän runokirjaan ja halusin päästä lukemaan sen.

En muista lukeneeni albanialaista runoutta, joten olihan se korkea aika tutustua siihen. Pidin kokoelmasta. Erilaisia runoilijoita, erilaisia ääniä. Tää on näitä kirjoja, jotka pitää itse lukea ja kokea, palastella ja nautiskella. 

Runoista mieleen jäi esim. Ndue Ukajin runo Lauran sunnuntai, Xhevarir Spahiun Sana, Arian Lekan Durresin amfiteatterin suljettu basilika ja tää alla oleva:

Lehti

Ratkaisen olemisen arvoituksen.

Olen lehti,

heitettynä keskelle tietä,

ylitseni kävelevät

isot kengät.

Suzana Zisi

Sanna Leino: Stressitohtori

Oon seurannut Stressitohtori- blogia jo pitkään, joten kun sain tietää, että Leino tekee kirjan, halusin ehdottomasti päästä lukemaan sen.

Joku hoksas, että kuvia voi muokata ja alko leikkiä. 

Tää kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen! Leino kertoo selkeästi mitä stressi on, miten se vaikuttaa, mikä kaikki siihen vaikuttaa, mitä sille itse voi tehdä jne. Kirjan lukemisen myötä ymmärsin itseäni taas vähän paremmin. Rakastan tämmösiä kirjoja, joiden lukemisen myötä on lähempänä omaa itteään ja ymmärtää itseään paremmin.

En osaa oikein muuta tästä sanoa, kuin että lukekaa hyvät ihmiset tämä kirja! 

Kätyrit 2: PAHISPANIIKKI

Tää sarjakuvan kakkososa ei ollu ihan niin hyvä ku eka osa oli.

Jotkut tarinat sai hymähtään, jotku pienesti naurahtaan. Visuaalinen ilme oli sentäs yhtä hyvä ku ekassa osassa. On tää silti sen verran viihdyttävä ja nopealukuinen, että kannattaa lukea. Minionsit on niin mainioita kavereita!

Lise Myhren Nemi - kokoelma-albumit 1-3

Minäki päädyin viimein tutustumaan Nemiin! On hän aikamoinen tyyppi kyllä.

3.

Tän Nemin luin viime vuoden puolella joulukuussa.

2.

Tän luin nyt tammikuussa.

1.

Ja tän ekan albumin luin loppuun nyt vapun lukumaratonin aikaan. Tää on ollu helmikuusta asti kesken.


Albumit tuli luettua vähä väärässä järjestyksessä, mikä ei oikein sovi mun järjestelmälliselle mielelle. Tarinallisesti sen suhteen ei ollut mitään väliä.

Yksi asia, mikä mua näissä häiritsi, oli se että suomennoksessa paikat oli käännettäessä vaihdettu vastaamaan Suomea. Täähän on norjalainen sarjakuva ja oletettavasti Nemi asuu Oslossa? Näissä suomennoksissa hän asuukin Helsingissä/pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudun paikkojen nimet vilahteli sarjakuvassa. En tykännyt. Se tökki mulla.

Kaiken kaikkiaan nää on ihan viihdyttäviä sarjakuvia. Jutut tosin toistaa itseään ja mietin, että luenko näitä enempää. Nemin ajatukset ja lohkasut kyllä naurattaa, mutta ne tosiaan pysyy hyvin samankaltaisena läpi albumien, etten tiiä nyt haluanko lukea sitä enempää. Ehkä joskus myöhemmin.

Jessikka Aro: Putinin trollit

GoodReadsiin kommentoin tätä kirjaa näin: "Tää kirja järisyttää maailmaa ja aukaisee silmiä. Pelottavia juttuja."

Tää kirja oli ku lukis hyvää ja jännittävää dekkaria. Ittiä piti välillä ihan muistuttaa siitä, että ei, en oo lukemassa dekkaria vaan tää on todellista elämää ja tätä paskaa tapahtuu ihan joka hetki. Oli jotenkin rajuhko silmien aukeaminen. Jotenkin sitä on onnistunu itsensä sulkemaan johonkin kuplaan ja ei tiedä tällaisesta paskasta oikein mitään. Kun se ei oo omaa elämää koskettanut. Uutiset aiheesta ovat niin kaukaisia.

Aro kertoo selkeällä ja hyvällä tyylillä omista kokemuksistaan ja usean muun ihmisen kokemuksista heidän joutuessaan Venäjän trolliarmeijan hampaisiin ja miten se koneisto ei lopeta. Todella hyytävää luettavaa! Tekee pahaa lukea ja alkaa pelottaa. Miten muun muassa tehdään valeuutisia ihmisistä ja mustamaalataan heitä, yllytetään ihmisiä häiriköimään heitä, uhataan kaikenlaisella väkivallalla tai vihjaillaan siitä. Ja se jatkuu katkeamattomana virtana, eikä anna sen kohteeksi joutuneelle hetken rauhaa.

Oon myös seurannut Aron oikeusprosessia asian suhteen. Toivon hänen saavan oikeutta. Toivon myös, että Suomessa muutetaan lakeja, jotta netissä tapahtuva väkivalta saadaan rangaistavaksi ja ihmisten elämää turvattua. 

Tästä kirjasta ei voi muuta sanoa, kuin että tän pitäis kaikkien lukea. Tää pitäis myös antaa jokaiselle yläasteikäiselle lahjaksi ja luettavaksi. Tai miksei kaikille suomalaisille! Tää on nykyaikaa, tätä tapahtuu joka sekunti ympäri maailmaa ja se ei kieltämällä muuksi muutu. 

Nina Kähäri: Silta sumusta valoon

Joskus kauan sitten sain tästä kirjasta suosituksen lukea. Kähärin kirja käsittelee lapsena koettua seksuaalista väkivaltaa ja mitä siitä seuraa.

Kirjan sisältö aiheena itselleni ihan tuttua kamaa. Nykyään aiheesta on jotenkin vaikeaa lukea. Menee ihon alle. Tässä kirjassa hyvää, että luvut lyhyehköjä ja asioista kirjoitettu selkeästi. Mukana myös ihmisten tarinoita kokemuksistaan ja selviämisestään. 

Tämä oli tällainen perushyvä kirja aiheesta. Lukemisen arvoinen sellaisenaan.

Lilian Thuram: Vår historia

Jalkapallosta en pahemin välitä, enkä ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta jalkapalloilijasta ku Lilian Thuram. Ruotsinkielen petrausprojektini takia lainasin tällaisen sarjakuvan.

Sarjakuvassa Thuram kertoo elämästään ja kuinka hän lapsena muutti Ranskaan Guadeloupesta. (Googletin ja Guadeloupe on Ranskan hallinnon alainen saari Karibianmerellä.) Ranskassa hän kohtaa vanhemman mustan miehen, joka kertoo heidän yhteisen kotisaaren historiasta. Thuramin tarina oli mielenkiintoinen ja hänen kotisaarenssa tarina oli mielenkiintoinen. Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen sarjakuva.