Kaksi ihanaa lasten runokirjaa ja yks aikuisten

 Naisten viikko ja tänään kaksi eri Reettaa! 

Mariska, Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti: Mää ja muut - runoja eläimistä ja ihmisistä

Tää oli kiva lasten runokirja. Tykkäsin Mariskan runoista ja tykkäsin Niemensivun ja Ravanttin kuvituksesta. Miksi en oo tätä aiemmin lukenut? Aion lukea sen toisenkin runokirjan, jonka nämä tyypit ovat tehneet.

Reetta Niemelä & Anna Seppälä: Yksisarvinen potkii palloa

Tämä oli vähän tummasävyisempi lasten runokirja. Tästäkin pidin yhtä paljon kuin edellisestä. Ihanaa, että törmäsin tähän!

Reetta Niemelä & Pete Revonkorpi: Kun kiipeän kirsikkapuuhun

Tää ei nyt ehkä varsinaisesti ollut täysin lapsille suunnattu runokirja. Käsittelee kuitenkin kasvamista ja vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Oli ihana tämäkin!

Mahtavia sarjakuvia

Lyhyet pulinat muutamasta lukemastani mahtavasta sarjakuva-albumista.

Reetta Niemensivu: Maalarisiskot

Niemensivusta on tullut yks mun lempi sarjakuvataiteilijoista. Tää sarjakuva suomalaisista naistaiteilijoista oli mahtava! Helene Schjerfbeck, Helena Westermarck, Maria Wiik ja Ada Thilén ovat Pariisissa ja tämä sarjakuva kertoo heidän siellä olostaan, työstään ja elämästään muutenkin. Pidin tästä todella paljon. Niemensivun tyyli saa mut aina uppoamaan hänen sarjakuviinsa, niinkuin nyt tähänkin.

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia

Hiltunen on mulle uus sarjakuvatuttavuus. Tän Kuutamon myötä ihastuin hänen tyyliinsä. Näissä kansissa on kolme erilaista tarinaa, jotka kaikki sijoittuvat eri aikoihin ja paikkoihin. Kaikissa on kyse rakkaudesta ja siitä, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tän lukemisen myötä haluan ehdottomasti päästä lukemaan lisää Hiltusen teoksia.

Mariko Tamaki: Laura Dean keeps breaking up with me

Vihdoin sain luettua tän sarjakuva-albumin! On roikkunut mun lukulistalla melkosen pitkään. Tää Freddyn tarina kertoo siitä, että hän roikkuu huonossa seurustelusuhteessa Laura Deanin kanssa, koska ei koe olevansa paremman arvoinen. Laura on-offailee Freddyn kanssa. Tää on kasvutarina oikeastaan. Tarina siitä miten Freddy lopulta tajuaa arvonsa ja jättää Lauran. Pidin tästä paljon. Pystyin samaistumaan Freddyn epävarmuuden tunteisiin. Lukemisen arvoinen!

Tatsua Endo: Spy x family

Tää on epätavallisen perheen tarina. Vakooja tarvitsee kulissin uuteen tehtäväänsä. Hän hommaa siis perheen kulissikseen. Ensin hän adoptoi lapsen. Lapsi onkin telepaatti, mitä uusi isä ei tiedä. Vielä tarvitaan vaimo ja äiti, jotta kulissi on täydellinen. Vaimo onkin salamurhaaja. Isä ja äiti eivät tiedä toisistaan näitä puolia, mutta lapsi tietää, koska on telepaatti. Tää tarina oli hauska, välillä nauroin ääneen tätä lukiessa. Juoni oli niin mielenkiintoinen, että haluan lukea loput neljä osaa tästä.

Tämmösiä on nyt tullut luettua. Tai siis öö, jo melko tovi sitten, kun en ole vaan jaksanut tehdä postaukia hetkeen.

Oottako lukenu mitään näistä? Jos niin mitä oot tykänny?

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia & Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då

Taas pari ihan erilaista ja erityylistä sarjakuvaa! Niemensivu ja Hemmingsson on mun mieleen molemmat.

Niemensivun sarjakuva-albumissa oli neljä lyhyttä kummitustarinaa. Ne oli semmosia kivoja ja jäivät vähän kaivelemaankin niiden loput. Ai että! 

Tykkään todella paljon Niemensivun tyylistä. Hänestä on pikkuhiljaa kehkeytyny yks mun lempparein sarjakuva-artisti.

Hemmingssonin sarjakuva-albumi on täynnä omanlaistaan huumoria. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta jotkin saivat naurahtamaan. Mää niin toivosin, että näitä suomennettaisiin lisää! Hemmingsson on kuitenkin useamman sarjakuva-albumin tehny. Näissä on jotain, joka kolahtaa muhun. Siltikin, vaikken kaikkea ymmärrä.

Ulla Donner: Sontaa & Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus

Tässäpä olis kaksi erilaista sarjakuvaa tänään tarjolla.

Donnerin Sontaa oli sellainen, että yhtäaikaa en ymmärtänyt sitä ja ymmärsin. Tunnistin kyllä monia asioita, mistä sarjakuvassa puhuttiin. Silti se oli mulle jollain tasolla etäinen. Kuitenkin lukiessa minua välillä nauratti. Nyt mietin, että ei se, ettei kaikkea ymmärrä, välttämättä huononna lukukokemusta. 

GoodReadsissa oli tällainen kuvaus tästä sarjakuvasta:

"Kaikki ovat ilmastovegaaneja, intersektionaalisia feministejä, poliittisesti valveutuneita aktivisteja, ja tekevät työtä asioiden parissa, joihin todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa?

Mainostoimistossa käydään yt-neuvotteluja ja after workissa puretaan tuntoja. Dream Hackers Disruption Agencyn työkaverukset puhuvat keskenään siitä, miten paljon vapautta heillä oikeastaan on. Ovatko he itse valinneet työnsä ja elämäntapansa? Voivatko he edes vaikuttaa siihen, miltä oma elämä tulevaisuudessa näyttää?

Töissä on käynnissä uuden perunapohjaisen makkaran lanseeraus. Innovatiivisen lihankorvikkeen ongelmana vain on, että perunassa ei ole juurikaan proteiinia. Ratkaisu löytyy, mutta siinä piilee omat vaaransa.

Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja halusta vetää itsensä alas vessanpöntöstä. "

Ps: Tää teos on saanu Sarjakuva-Finlandian.

 

Niemensivun Lempi ja rakkaus oli ihana sarjakuva. Kaunis, mutta surullinen rakkaustarina. Nyt täytyy myöntää, että oon ihastunut Niemensivun sarjakuviin. Viime vuonna luin Saniainen kukkii juhannuksena, josta pidin valtavasti. Nyt luin tän ja ei voinu ku tykätä!

Tämä sarjakuva kertoo Niemensivun mummun Lempin ja isoisän Väinön rakkaustarinan. Aikamoinen tarina. Surullinen. Kaunis. Vähän herkisti.

Niemensivun kuvitustyyli on sellainen, josta pidän todella paljon. Se vaan on mun mieleen. Haluan kyllä lukea lisää hänen sarjakuviaan. Pitänee hommata omaan hyllyynkin niitä.

Ootko lukenut kumpaakaan näistä sarjakuvista? Jos oot, ni mitä pidit? Jos et, niin kiinnostaako lukea?

Saniainen kukkii juhannuksena

Tästä sarjakuvasta lupailtiin, että tarinassa tapahtuu jotain suurta, joka muuttaa sarjakuvan henkilöiden elämän.

No, lupaus pidettiin ja yllättävällä tavalla. Tää on eka sarjakuva, johon eläydyin niin, että kun tuli kirjan juonen kohdalta ratkaisevin hetki, niin mun suusta pääsi spontaani o-ou. Se sama o-ou, ku katon 9-1-1- sarjaa ja tapahtuu jotain yllättävää ja jännittävää. Sarjakuva sai mut siis otteeseensa ja eläytymään tarinaan. Wau!

Tässä sarjakuvassa kerrotaan todellisista tapahtumista vuodelta 1928 ja mitä tapahtui tyttöjen rippikirkossa. Oli kyllä mielenkiintoinen ja pikkiriikkisen jännittäväkin tarina. 

Mun mielenkiinto todella heräs Niemensivun sarjakuvia kohtaan!