Kolme runokirjaa ja yksi näytelmä

Kaija Anttonen: En laske, en koskaan - kokoelma saamelaista runoutta

Kaija Anttosen kokoama antologia saamelaisten runoista. Pidin ja haluaisin, että saamelaisten runoja suomennettaisiin enemmän.

Runoilijat:

Rawdna Carita Eira

Sara Margrethe Oskal

Rose-Marie Huuva

Inghilda Tapio

Synnøve Persen

Rauni Magga Lukkari

Nils-Aslak Valkeapää

Suomentanut Kaija Anttonen.

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/Kirjeitä Maurice Ravelille

Sain viimein luettua nämä tätini postuumisti julkaistut runokirjat omasta hyllystäni. Oli vaikea tarttua näihin, koska suru edelleen kuristaa mun kurkkua. Olen iloinen, että tein sen silti, vaikkakin kyyneleitä niellen. Nämä runot vaativat vielä uudelleen lukua ja pureskelua. Kaikkia en ymmärtänyt, toiset kalahtivat täysillä. Kuten kuvista voi nähdä, olen merkannut parhaat kohdat. Lukiessa oli mukavaa kuulla Rean ääni runojen riveiltä ja rivien välistä. 

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Nainen joka on äiti)

 Inga Ābele: Jasmiini

Luinpa näytelmän pitkästä aikaa. Ihmissuhteiden ja ihmismielen monimutkaisuus tuli hyvin esille tässä näytelmässä. Ollaan me ihmiset värkkejä! Tää on myös sukupolvitarina, koska tässä on naisia kolmessa polvessa. Oli jännä tarina.

Suomentanut Anniina Hankkio

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sukupolvitarina)

Enpä kyllä kovin montaa runokirjaa oo vielä tänä vuonna lukenut. Vois kyllä vähä enemmän! Onko kellään antaa suosituksia?

Eve Ensler: Vaginamonologeja

Tää oli jotenkin ihana kirja. Lempeä. Ajatuksia ja ahaa-elämyksiäkin herättävä. Mutta.

Luin ihastuneena tätä kirjaa. Koin ahaa- elämyksiä ja pisti miettimään tää monologi. Välillä ei voinu ku nyökytellä. Mutta sitten tultiin monologin viimeiseen osaan, joka pilas mun fiilistä. Siihen asti tää oli ihan mahtavaa luettavaa. Viimeisessä osassa kerrotaan, kuinka lapsena raiskauksen kokenut kohtaa teininä itseään n.10v vanhemman naisen, joka opettaa hänelle klitoriksen ja seksin salat. Se osio oli mahalasku, koska se kuvas lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Sitä se on, jos toinen on 14 ja toinen 24. Sitä se on, vaikka kirjoittaja kertoi nauttineensa siitä ja saaneensa yhteyden kroppaansa takaisin tai jotain vastaava. Mua ahdisti lukea sitä. Miksi tollanen on ees otettu tähän kirjaan? Ku muuten tää oli mahtava ja ton lopun takia lässähti pahasti. Ton kohdan takia en enää muista, että mitä ahaa-elämyksiä sain tästä kirjasta ja mitä mietin. Jäi vain tuo hyväksikäyttö mieleen.

Annoin GoodReadsissa tälle 4/5 tähteä. Jos toi hyväksiköyttäkohta ois pois kirjasta ni sitte ois 5/5. Vaikka oikeasti mun ois pitäny antaa tyyliin 1 tai 2 tähteä sen hyväksikäyttökuvaelman takia.