Erään tapon tarina

Ystäväni kertoi minulle tästä kirjasta ja linkkasi kirjan päähenkilön haastattelun. Kiinnostuin kovasti, koska olen ollut Haapajärvellä viisi vuotta perhekodissa ja tapahtumapaikat ovat osittain tuttuja. Varasin kirjan heti kirjastosta ja sainkin sen aika pian luettavakseni.

Kirja kertoo tiivistettynä Askon elämästä, kun hänen isänsä terrorisoi väkivaltaisesti hänen ja hänen äitinsä elämää kaikin tavoin. Kun äidiltä sitten loppuu jaksaminen kokonaan, Asko uhkaa jälleen kerran lähteä tappamaan isänsä, mutta Askon mummo ottaa ja lähtee ja tekeekin sen Askon sijaan. Kirjassa myös kerrotaan siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu ja myös nykyhetkestä.

Kirja oli todella mielenkiintoinen! Oman mausteensa antoi tietysti se, että tapahtumapaikat olivat enimmäkseen tuttuja. Se on jännää, etten muista Haapajärvellä asuessani koskaan kuulleeni tästä tapauksesta. 

Tämäkin kirja on hyvä lukea, että saa tuntumaa siitä, millaista toisten elämä oikeasti on. Suomessakin on niin paljon perheitä, joissa kärsitään toisen vanhemman tai molempien vanhempien väkivallasta ja sen väkivallan seuraukset näkyvät elämässä aina jollain lailla. Kirjassa tuotiin hyvin esille myös se, että vaikka taustojen valossa Askon mummu teki ihan oikein kun tappoi Askon isän, niin silti tappaminen ei ole oikein. Asiat eivät vaan aina ole mustavalkoisia, vaan niitä harmaan sävyjä löytyy myös paljon.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Hauska sattuma on myös se, että Vuoresta tuli opettaja kummilapselleni, kun kummilapsi aloitti eskarin.

Löydä minut

Vähän epäluuloisena tartuin J.S.Monroen kirjaan Löydä minut, kun hoksasin sen kirjastossa. Tartuinpa kuitenkin ja tuli luettua äkkiä.

Rosan itsemurhasta on viisi vuotta, kun Jar näkee hänet juna-asemalla. Hän lähtee Rosan perään, mutta ei saa häntä kiinni. Kukaan muu ei usko Rosan olevan elossa kuin Jar. Psykologikin pitää niitä surun tuottamina harhoina. Jar ei anna periksi, vaan alkaa vimmalla tutkimaan Rosan itsemurhaa. Se, mitä sieltä löytyykään, onkin aika kammottavaa. En kerro enempää, ettei tule spoilattua. Onneksi kirjalla oli kuitenkin suht onnellinen loppu.

Kirjasta tuli mieleeni Pierre Lemaitren Verihäät, jonka vasta luin. Kirjassa on samaa ahdistavaa tunnelmaa. Juurikin kirjan toisessa osassa, kuten Verihäissäkin. Toisaalta juoni oli aika wow. Mietin, että kuka tollaista juttua edes keksii? Lukekaa niin tiedätte ja voitte ihmetellä!

J.S.Monroe on googletuksen perusteella nimimerkki. Sen takana on Jon Stock, joka on kirjoittanu aiemminkin dekkareita. Jos kirjailijalta tulee lisää tällaisia psykologisia trillereitä, niin varmasti jännityksellä luen nekin!

Pyhimyksen hauta

Pyhimyksen hauta on Kathy Reichsin toinen kirja Tempe Brennan- sarjassa.

Kirja alkoi mielenkiintoisesti vanhassa ja hylätyssä kirkossa, jossa Brennan etsii vajaa 100 vuotta sitten kuolleen nunnan hautaa. Kirkko haluaa tehdä kyseisestä nunnasta pyhimyksen. Tämän tapauksen tutkimisen rinnalla tulee ruumiita, joiden uskotaan liittyvän erääseen maailmanlopun lahkoon. Myös Brennanin sisko sotkeutuu tapaukseen ja aiheuttaa sydämen tykytyksiä. Tapahtumapaikat sijoittuvat niin Montrealiin kuin Brennanin kotikaupunkiin Charlotteen ja sen ympäristöön. Bonuksena on myös hauskaa seurata, miten Brennanin ja etsivä Andrew Ryanin suhde etenee.

Kirja oli kyllä jännittävä ja suorastaan ahmin sen. Tykkään kirjan kerrontatyylistä. On myös hauskaa lukea uudelleen näitä kirjoja. Plus tietenkin se on mielenkiintoista, että kirjat eroavat aika paljon Bones- sarjasta. Samaa kirjoissa ja sarjassa ovat vain Brennan ja luutohtorius, jonka kautta rikoksia tutkitaan ja ratkaistaan. Pitäisi minunkin muuten katsoa 12. tuotantokausi Bonesista. Se on odottanut katsomistaan siitä asti, kun se ilmestyi Netflixiin.

Ehdottomasti jatkan sarjan lukemista. Tämä kirjasarja taisi nyt ottaa paikan Kay Scarpetta- kirjojen tilalle, joihin vähän kyllästyin.

Toiseus 101 - näkökulmia toiseuteen

Törmäsin Ruskeat tytöt- sivustolla Toiseus 101- kirjaan, joka on ilmainen, ladattava pdf- versio. (Tuo linkki vie siihen ilmaisversioon.) Koska aihe kiinnostaa, luonnollisesti luin sen.

Kuvat täältä

Kirjassa on useita eri kirjoittajia ja he kirjoittavat erilaisista aiheista, mutta silti samasta asiasta. Kaikki aiheet liittyvät kuitenkin toiseuteen ja sen kokemiseen, rasismiin ja syrjintään. Tämä kirja on  niitä kirjoja, joista ei osaa oikein sanoa mitään, mutta asia jää silti muhimaan päähän. Tärkeää asiaa! Toiseus on asia, jota valkoihoisena ei tässä mittakaavassa joudu kokemaan varmaan ikinä.

Lukekaa tuo kirja!

Nainen ja häpeä

Häpeä aiheena kiinnotaa minua paljon, koska sisälläni elelee voimakas häpeä. Niinpä taas luin uuden kirjan häpeästä. Elina Reenkola on kirjoittanu monia kirjoja ja Nainen ja häpeä on yksi niistä.

"Häpeään herääminen tarkoittaa omien rajojen ja riittämättömyyden kohtaamista."

Kirjassa käydään läpi, että mitä häpeä on, mitä on häpeä naisella ja toki myös, että mitä se on miehellä. Lisäksi loppupuolella käydään läpi keinoja käsitellä häpeää sekä myös se, miten insesti ja seksuaalinen väkivalta aiheuttavat häpeää. Mielenkiintoinen kirja!

Tekstistä paistaa voimaakkaasti läpi se, että Reenkola on psykoanalyytikko. Kirjassa häpeää käsitellään nimenomaan psykoanalyysin rakenteen läpi ja esimerkkitapauksetkin ovat Reenkolan luona psykoanalyysissä käyneiden kertomuksia. Se antoi mielestäni kirjalle ja asialle oman mausteensa.

Tärkein anti kirjassa on mielestäni se, että näkee kuinka monin tavoin häpeä voi esiintyä ihmisessä. Se voi näkyä myös sellaisella tavalla, ettei sitä alkuun osaa edes yhdistää häpeään! Häpeää ei silti tarvitse hävetä, vaikka se väkisinkin hävettääkin. Häpeä on vaikea tunne, mutta se on myös luonnollinen tunne, joka auttaa elämässä. Vaikea häpeäkin laimenee ennen pitkään, kun asioita käsittelee. Eli toivoa on.

Verihäät

Jos haluat lukea nerokkaan dekkarin, niin lue Pierre Lemaitren Verihäät!

Kirjastossa nappasin tämän kirjan käsiini, kotia päästyä luin sen melkein yhdeltä istumalta. 

Sophiesta on tullut aina vain hajamielisempi. Tavarat katoilevat, hän ei muista mihin on parkkeerannut autonsa, hänet jopa pidätetään myymälävarkaudesta, jota ei muista tehneensä. Tilanne vain pahenee koko ajan. Eräänä aamuna hän herää ja löytää hoitolapsensa kuolleena, kuristettuna Sophien kengän nauhoihin. Siitä alkaa hänen pakomatkansa, pää sumuisena ja raskaana.

Sitten on toinen kertoja, Frantz, joka seuraa Sophien tekemisiä tarkkaan. Koko ajan hän vahtii Sophieta. Kirjan edetessä heidän tiensä kohtaavat ja juoni saa entisestään lisäpotkua.

Kirja on aika ahdistava. Eritoten tuo Frantz on erittäin ahdistava henkilöhahmo. Onneksi asioille löytyy selitys. Kirja pisti myös miettimään, että mikä on oikein ja väärin. Siis kun mietin joissain kohin, että ihan oikein, että tuo heppu kuoli. Että onko se oikein? Että eikö hepun ois pitäny ennemminkin saada kunnollista apua tai joutua vastuuseen teoistaan? Kirjan loppu jäi myös vähän auki. Sen takia olisi kivaa, jos kirja saisi jatko-osan. Haluaisin tietää, miten Sophien tarina jatkuu.

Tämä dekkari oli kyllä nerokas. En muista koskaan ajatelleeni niin jostain kirjasta, mutta tästä ajattelen. Verihäät teki vaikutuksen minuun!

Ole itsellesi armollinen

Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä. Sellainen on Eevi Minkkisen kirja Ole itsellesi armollinen. Armollisuus olisi tarpeen täälläkin.

Tämä kirja on kirjoitettu ihanan sujuvalla tyylillä. Tekstiä oli ilo lukea. Minkkinen kirjoittaa omien kokemustensa pohjalta ja tuo siten painavaankin asiaan valoa.

Kirjassa oli rakenteena se, että oli ensin tekstiä ja luvun lopussa harjoituksia luvun aiheesta. Ne harjoitukset pistivät kyllä miettimään. Tein ne kaikki, kirjoitin ajatukseni ylös vihkoon. Niiden avulla pystyi miettimään omia tunteia, omia ajatuksia ja miten ne ovat syntyneet tietynlaisiksi. Esimerkkejä harjoituksista: tutustu egoosi, rajoihin tutustuminen, minä ja tarpeet, elämisen arvoinen elämä jne. Aiheet olivat välillä haastavia.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Tämän kirjan avulla on hyvä aloittaa tutustuminen itseensä lempeästi. Meidän kaikkien, myös minun, olisi hyvä muistaa, että minä olen täysin riittävä tällaisena kuin olen. Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi on itsensä hyväksyä sellaisena kuin on. Suosittelen kyllä kirjaa ihan kaikille!

Kauneuden myytti

Tätä kirjaa, Naomi Wolfin Kauneudenmyyttiä, luin monta kuukautta. Taisi mennä 4 kuukautta, että sain tämän loppuun. 

Kirjan aihe, kuinka mielikuvilla hallitaan naista, on aika raskas. Se sisältää kauneusvaatimukset, painovaatimukset, pukeutumisvaatimukset, seksuaalisuuteen liittyvät vaatimukset jne. Tämän takia minulla meni niin kauan tämän kirjan lukemisessa. Tunnistin omasta elämästäni kaikki nuo vaatimukset, mitä kirjassa esitettiin ja niitä piti vähän pureskella. Naisia todellakin yritetään hallita ja se johtuu ainoastaan miesten pelosta naisia kohtaan, minun nähdäkseni. Miehet eivät tässä kohden halua jakaa niitä etuoikeuksia, joita ovat ansiotta saaneet (vai pitäisikö sanoa, ottaneet), naisten kanssa. Tämä ilmiö näkyy myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa, transihmisten oikeuksissa jne. Ne ihmiset, joilla on jokin etuoikeus ollut aina, kuvittelevat, että jos kaikki saisivat samat oikeudet, se olis heiltä jotenkin pois. Ei ole. 

Jotenkin tuntuu, että ei osaa sanoa mitään järkevää tästä kirjasta. Se on niin täyttä asiaa, sisältö niin arkea naisille, että siihen ei oikein ole mitään lisättävää. Ainoastaan se, että se ei ole oikein ja asioiden pitää muuttua. Kirja on ilmestynyt n.30v sitten ja juuri mikään ei ole muuttunut tässä ajassa. Tekemistä vielä riittää ja paljon. 

Dreams of gods and monsters

Laini Taylorin fantasiatrilogian kolmatta osaa, Dreams of gods and monsters, ei ole suomennettu, joten sehän piti sitten lukea englanniksi.

Karou ja Akiva yhdistävät kimeerien ja äpäräenkeleiden voimat sotaan Akivan sedän armeijaa vastaan. Akivan setä, Jael, haluaa valloittaa myös maapallon ja enkelit aiheuttavat hämmennystä myös siellä. Taistelu vaikuttaa aika toivottomalta, mutta sitten mukaan saapuu yllätysmomentti.

Enempää en kerro, ettei tarinan juonen käänteistä pääse spoilaantumaan. Pakko sanoa, että tämä kirja oli ehkä paras näistä kolmesta. En tiedä, vaikutti se, että luin tämän englanniksi vai oliko trilogian päätösosaan satsattu kaikki loput paukut.

Loppu oli kyllä vähän tylsä. Minun mielestä lopussa olisi ollut aineksia vielä neljänteen kirjaan. Joskushan trilogiat jalostuvat vielä neljänneksi kirjaksi. Nyt asiat oli ympätty yhteen lukuun, että se oli vähän plääh.

Tämä trilogia on lukemisen arvoinen loppujen lopuksi. Netistä luin, että näistä kirjoista on ostettu myös elokuvaoikeudet. Ois kyllä jännää, jos näistä oikeasti tehtäis elokuvat!