28 lokakuuta, 2022

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Pääsinpä minäki viimein lukemaan Higashinoa. Tää kirja ei ihan heti vienyt mukanaan, mutta pikkuhiljaa nappas kyytiin.



 
Loppu oli tässä kirjassa odottamaton ja nosti tän kirjan kolmesta tähdestä neljään.

Mutta se juoni: "Yksinhuoltaja Yasukon arki särkyy, kun ahne ja väkivaltainen ex-mies ilmestyy yllättäen hänen ovelleen. Vierailu päättyy sanaharkkaan, tappeluun – ja miehen kuolemaan. Murtunut Yasuko on soittamaisillaan poliisille tunnustaakseen tekonsa, kun ovikello soi toistamiseen. Hiljainen ja huippuälykäs naapuri on kuullut kaiken ja tarjoaa Yasukolle apuaan.
Poliisi ryhtyy selvittämään tapahtumia, mutta palaset eivät millään loksahda kohdalleen. Pääepäillyllä eli Yasukolla näyttää olevan täydellinen alibi, kiitos uskollisen naapurin."

Parasta antia oli lopulta professori Yukawa, jonka ystävä rikosetsivä Kusanagi ratkoi juttua työssään.Tän Yukawan mukaan tää sarja on saanut nimensäkin: etsivä Galileo. Miksi Galileo, sen voit lukea esim. tästä kirjasta. Kuten senkin, että millanen hahmo tää professori on!

Lainasin jo seuraavan kirjan tähän sarjaan: Myrkyllinen liitto. Jännä nähä, että millanen se sitten on.

27 lokakuuta, 2022

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Muistoja planeetta Maasta- trilogian viimeinen osa. Aikamoinen trilogia onkin! En oo aiemmin lukenu tätä niin kutsuttua kovaa scifiä. 




En ees tiiä, mitä tästä kirjasta kertos. Hyvin vetävää luettavaa oli, niinku aiemmat osatkin. Tässä jatkettiin siitä, mihin jäätiinkin. Tarina eteni ja minä vaan luin menemään, kunnes tuli lukujumi ja kirja jäi tauolle moneksi viikoksi. Sitte ku pystyin taas lukemaan, luin alle viikossa tän järkäleen loppuun. 

Melkosia juonen käänteitä on luvassa tätä lukiessa. Esim. sofonit pakotti Maan kaikki ihmiset muuttamaan Australiaan. Melkoista menoa siis. Loppu oli aika yllättävä. Linnunradan tuho. Maan tuho. Muutaman jäljelle jääneen ihmisen tarina. Suosittelen lukemaan!

26 lokakuuta, 2022

Kirjaimia 7v!

Mun kirjablogi on ollut pystyssä jo 7 vuotta! Wau!



 

Bloggaaminen on mulle rakas harrastus. Tän parissa viihdyn aina vaan. Blogiyhteisö on myös tärkeä minulle! Kiitos kun olette olemassa! <3 

25 lokakuuta, 2022

Tuomo Pirttimaa: Hete

Pirttimaan (meinasin kirjoitaa, että Hetemaan) Hete on kehuttu internetin poikki ja minäkin viimein sain tartuttua tähän.



 

Tämä oliki mahtava ja positiivinen yllätys! Tää kuvas niin hyvin muutamia mun kokemuksia esim. vanhoillislestadiolaisuuden suhteen ja tätä pohjois-pohjalaista/ns. pohjoista ajatuksenjuoksua ja elämää, mitä täälä Oulun seudullakin eletään. (Sivujuonne: kritisoin aina sitä, että sanotaan, että tullaan pohjoseen, ku tulla Ouluun. (Sori serkut.) Oulu on keski-Suomessa, jos karttaa kattoo. Esim. Utsjoelle on 672km ja Helsinkiin 610km.)

Henkilöhahmotkin oli osa piruja ja osa enkeleitä, tai ainakin sinne päin. Se oli mahtavaa, paha ei ookkaan aina niin kauheen paha ja hyvä ei niin mahottoman hyvä. Pinta voi olla vaikka mitä silkkiä ja kermakakkua, samalla ku sisällä on paskaa. Toisaalla taas retkun olonen tyyppi voiki olla todella hyvä, vaikka pinta onkin ihan kurja. Tässä kirjassa tuo tuli todella hyvin esiin. Hyvä esimerkki silkkisestä pinnasta on kirjan omassa piirissään arvostetut vanhoillislestadiolaiset saarnamiehet, jotka raiskaavat alaikäisiä tyttöjä. Myönnän, että nautin, kun toinen näistä saarnamiehistä sai ansionsa mukaan.

Kirja tuo myös esiin sellaisen vaihtoehdon, että mitä voi tapahtua, ku ei tuu kuulluksi, vaikka kuin yrittää saada apua. Suoraan sanottuna nautin näiden tapahtumien seuraamusten lukemisesta. Mussa on jossain hyvin, hyvin syvällä sisuksien loukoissa samaa kapinallisuutta. Mää en todennäköisesti varastais lääkärini autoa ja lähtis sillä ajamaan kohti pohjoista, mutta jotain muuta kapinnallista saattasin tehäkin.

Tää oli mulle 5/5 lukukokemus, joten ootan jatko-osaa kyllä kopolla kourin. Oon Tirriin varausjonossa sijalla 52 tällä hetkellä, että enköhän sen loppuvuoden aikana käsiini saa.

24 lokakuuta, 2022

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Spefi-lukupiirissä luettiin yhdessä tämä Kauppisen kirja. Tää oli positiivinen yllätys!



 

Tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä kirjassa oli lyhyet luvut. Se nopeutti lukemista tosi paljon ja myös juoni eteni tosi jouhevasti sen takia. Nuorten päähahmojen mukana tarina eteni. Juoni on yksinkertaistettuna kahden paikan, Laakson ja Aavan, välinen pitkä-aikainen konflikti muinaisaikaan sijoittuvassa Suomessa. Kylien välillä on tapahtunut petos ja se juontaa kirjan tapahtumiin. Henkilöhahmoillakin oli isoja mietintöjä, kuten rakkaus samaa sukupuolta olevaan henkilöön, kapina siitä, ettei se saa tyttönä olla mukana sotimassa, ison vastuun ottaminen kylän johtohahmona jne.

En osaa kertoa tästä kirjasta ilman spoilaamista, joten jätän turinat tähän. Kerron vain sen, että nautin kirjan lukemisesta ihan jo sen kielen takia, se oli ihanaa ja soljuvaa. Mietin myös, että ois kamalaa, jos kaikissa kirjoissa ois kaunista kieltä. Sitten sitä ei enää osais erottaa ja ei enää nauttis siitä. Kaikenlaiset kerronnalliset tyylit ovat tarpeellisia kerronnassa ja erilaisina rikkautta.

10 lokakuuta, 2022

Brandon Sanderson: Ajan sankari

"Viimeisen valtakunnan kukistuessa Syvyys palasi. Kaikkialle tunkeutuvan usvan hengenvaarallinen olemus toi muassaan yhä tiheämmin toistuvat tuhkasateet ja aina vain rankemmat maanjäristykset. Kaiken huipuksi Vin huijattiin vapauttamaan Ylenemisen kaivosta muinainen, mystinen voima.Ainoa tieto Ylenemistä edeltäneestä ajasta ja Syvyyden todellisesta luonteesta kuoli Lordihallitsijan mukana. Uuden valtakunnan keisari Elend Venture etsii epätoivoisesti Lordihallitsijalta jääneitä vihjeitä, joiden avulla hän voisi vielä pelastaa kansansa - ja maailman.Mutta kuinka Vin ja Elend mitenkään voisivat päihittää muinaisen kaikkitietävän olennon, jolla on kyky muuttaa todellisuutta? Ihmiskunnan lopullinen tuho näyttää vääjäämättömältä..."



Niin saatiin tämäkin tarina ja trilogia päätökseen. Mun keskittyminen oli sitä sun tätä ja sen takia kirja edisty mulla tosi hitaasti. Tarinan imu kyllä piti koko ajan ja tapahtumat oli kiinnostavia ja välillä ihan tunteita herättäviäkin. Tässä kirjassa tosi mielenkiintoista oli päästä tutustumaan pikkuisen paremmin terrisläisiin ja erityisesti kandroihin ja heidän maailmaansa.

Juoni oli mielenkiintoinen, vaikka hetkittäin mua kyllä turhautti etenkin Vinin ja Elendin suhteen, ku tuntui, että liian hitaasti edistytään. No, kaikki kyllä selkeni lopuksi ja voi vihtori mikä loppu tässä olikaan. Yllätti minut! Olin vaan että vää ja ää ja ei ja kyllä ja miksi. 

Suosittelen tätä trilogiaa! Maailma on mielenkiintoinen ja loppuki jännä.

07 lokakuuta, 2022

Takashi Hiraide: Kissavieras

Tämäpä oli rauhallinen ja rentouttava lukukokemus. Alkuun tuntu tylsätä ja mietin, että jätän tän kesken. Kuitenkin jatkoin ja sitten tämä imaisi otteeseensa ja nautin kirjan rauhallisesta menosta.



Tässä kirjassa ei tapahdu juuri mitään. Fokus on kissassa, Chibissä, joka tulee ja menee mielensä mukaan ja siinä sivussa valloittaa kirjan kertojan ja etenkin hänen vaimonsa. Siinä oikeastaan kaikki, mitä kirjassa tapahtuu. Kerronta tuntu aluksi tosiaan ihan tylsältä, mutta joku sai jatkamaan ja yhtäkkiä huomasin olevani tämän hidastempoisen tarinan imussa. Taisi Chibi ottaa minutkin haltuunsa! Tää kirja oli lopulta todellakin hyvä lukukokemus. Harvasa kirjasta voi sanoa, että se oli rentouttava lukukokemus, mutta tästä kirjasta niin voi kyllä sanoa.

02 lokakuuta, 2022

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja suuri tunnemöykky

Oon kevään ja kesän aikana paljon miettinyt, että mikä siinä on, että päädyn aina uudestaan ja uudestaan pohjalle ja vähintään keskivaikean masennuksen keskelle. Sitte hoksasin, en muista, että mistä, että yksi asia, mitä en käsitellyt edes 5v psykoterapian aikana, on tunteet ja tunnetaidot. Tajusin, ettei mulla oo kunnollisia tunnetaitoja. Siksi päätin sitte alkaa tähän suur'urakkaan eli tutustumaan tunteisiin ja etsimään keinoja, joilla säädellä tunteita oikealla tavalla eikä lohtusyömällä ja tukahduttamalla kuten oon tehny koko elämäni ajan.

Fanni ja suuri tunnemöykky käsittelee tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelemista.




Kirjoitin GoodReadsiin tästä kirjasta näin: 
"Olipas päräyttävä lukukokemus! Opin ihan uusia asioita tunteista. En esim. tienny, että tunteet on viestejä tarpeista ja auttavat niiden tyydyttämisessä. Tuntuu nololta ja samaan aikaan siltä, että olen uuden äärellä omien tunteiden ymmärtämisessä. Voin vain sanoa, että ihan mahtava kirja ja kuvituskin todella ihanaa ja suloista."

Tunnistin allaolevasta 👇 kuvasta niin hyvin itseni! 
 

Kirjotin tästä kirjasta ylös itselleni:
"Mitä kuuluu tunnetaitoihin? 
- tunteen tunnistaminen
- tunnesanojen osaaminen
- tunteen ilmaiseminen
- tunteen voimakkuuden sääteleminen
- tunteen takana olevan tarpeen ymmärtäminen
- tilanteen ratkaiseminen niin, että tarve tyydyttyy"

Mää en tunnista tai osaa nimetä kaikkia tunteitani. Ne on vaan suuri ahistusmöykky. En osaa ilmaista tunteitani kunnolla. Hyvin moni tunne tulee vaan itkuna ulos, kuten Fannilla tossa ylläolevassa ☝ kuvassa. Osaan säädellä tunteita tukahduttamalla ja syömällä. En todellakaan tiennyt, että tunteet ilmaisee tarpeita ja että ne tarpeet pitäis tyydyttää. Oon kyllä ihan keltanokka näissä jutuissa ja se vähä kauhistuttaa mua. Miksi mulle ei oo opetettu näitä jo lapsena lapsuudenkodissa tai koulussa tai perhekodissa ollessani? Joo, tiiän, oon syntyny -80-luvulla ja ei tämmösiä asioita oo osattu silloin, eikä -90-luvulla eikä -00-luvulla. Kirjassa todettiin, että lapsi oppii kyllä itsekseen keinot tunteiden hallintaan, mutta ne on sitten mitä on. Kuten mulla.

Tuntuu vähän pöljältä avautua tämmösestä asiasta tälleen "julkisesti". Hävettää, ettei mulla oo kunnollisia ja toimivia tunnetaitoja. Mutta ei se oo mun syy. 
Ja onneksi ei oo koskaan liian myöhäistä oppia niitä! 
*helpotuksen huokaus*

01 lokakuuta, 2022

Syyskuun kooste

Jee! Lukeminen alkoi loppukuusta taas sujumaan! Sain selätettyä esim. Cixinin tiiliskiven, kun käytännössä luin sen alle viikossa loppuun. Alotin sen elokuussa ja jäi heti alkuun pahasti kesken ja nyt sitten sain rykäistyä sen loppuun. Jei!


Luetut: 9

Tuomo Pirttimaa: Hete
Brandon Sanderson: Ajan sankari
Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari
Takashi Hiraide: Kissavieras
Laura Gao: Messy roots - A graphic memoir of a wuhanese american
Molly Knox Ostertag: The girl from the sea
Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut
Liu Cixin: Kuolema on ikuinen
Keigo Higashino: Uskollinen naapuri




Leffoja tuli katottua. Erityismaininta Lady Birdille, ku oli koskettava. Shrekit ja Charlien enkelit on uudelleen katsoittuinaki edelleen hauskoja ja viihdyttäviä, vaikka varsinkin Charlien enkelit todellakin oman aikansa tuotoksia.

Katsotut: 9

Black Panther
2018, 2h14min

Lady Bird
2017, 1h34min

Spider-Man 2
2004, 2h7min

Hercule Poirot: The mysterious affair at Styles
1990, 1h43min

Shrek
2001, 1h30min

Shrek 2
2004, 1h33min

Charlien enkelit
2000, 1h38min

Charlien enkelit 2: Kurvit suoriksi
2003, 1h46min

Neiti Marple: Syyttömyyden taakka
2007, 1h33min




Haasteet:

En ottanu osaa haasteisiin tässä kuussa.


Syyskuukin oli ja meni. Kuun alussa kävin vaihtaan cpappiin uuden ja erilaisen maskin. Tää uus maski selvästiki mulle soppeli, koska sen myötä oon ruennu nukkuun paremmin. Siis en enää ravaa öisin vessassa! Hallelujaa! Toivoa paremmasta näkyvissä, ehkä.

Suru-uutinen tuli, ku kirjabloggaajakollega Riitta Kirja vieköön!- blogista kuoli. Tykkäsin hänen blogistaan. <3

Miten teillä meni syyskuu?